Epilepsian määritelmä ja syitä

Epilepsialla tarkoitetaan ryhmää aivojen sairauksia, joissa on pitkäkestoinen taipumus saada epileptisiä kohtauksia. Epileptinen kohtaus johtuu ohimenevästä aivojen sähköisen toiminnan häiriöstä. Häiriön alue ja leviäminen aivoissa määrittävät kohtauksen oireet.

Epilepsian taustasyyt ovat hyvin monimuotoisia. Taustalla voi olla esimerkiksi aivojen rakenteen poikkeavuus, kuten vastasyntyneisyysvaiheen aivovaurio, aivojen kehityshäiriö tai geneettinen syy. Useilla epilepsiaa sairastavilla lapsilla aivojen rakenteet ovat kuitenkin aivan normaalit eikä epilepsialle löydy mitään selkeää selittävää taustasyytä.

Epilepsian oireet

Epilepsiakohtaukset voivat olla hyvin monimuotoisia. Rajun tajuttomuuskouristuskohtauksen tunnistavat kaikki epilepsiakohtaukseksi. Kohtaus voi kuitenkin ilmetä myös yksittäisen raajan jäykistymisenä tai nykinänä, lyhyiden jäykistysten sarjana, poikkeavana subjektiivisena tuntemuksena kuten näkö- tai kuulo-oirena tai tunnetilana, lyhyenä poissaolona tai pidempänä tajunnan hämärtymisenä, jonka aikana henkilö toimii tarkoituksettomasti, esimerkiksi hypistelee vaatteitaan, liikkuu päämäärättömästi, nieleskelee tai maiskuttelee. Joillain lapsilla on useammanlaisia epilepsiakohtauksia.

Osalla epilepsiaa sairastavista lapsista kohtaukset esiintyvät tyypillisesti tiettyyn vuorokauden aikaan, esimerkiksi heräämisen jälkeen tai unessa. Yleisiä kohtausten riskiä lisääviä tekijöitä ovat väsymys ja unenpuute. Joillakin lapsilla kirkkaat vilkkuvat valot voivat laukaista epilepsiakohtauksia, mutta suurimmalla osalla epilepsiaa sairastavista lapsista vilkkuvat valot eivät ole laukaiseva tekijä. Osa lasten epilepsiakohtauksista on hyvin vähäoireisia ja vaikeita tunnistaa.

Monen lapsen kohdalla epilepsiadiagnoosi tarkoittaa vain sitä, että lapsella on esiintynyt epilepsiakohtauksia ja riski niihin on edelleen olemassa, mutta osalla epilepsiaan liittyy muitakin neurologisia ongelmia. Myös epilepsian taustasyyhyn voi liittyä muitakin neurologisia oireita, kuten motorisia tai oppimisen häiriöitä. Erityisesti vaikeahoitoinen epilepsia voi itsessään vaikuttaa lapsen kehitykseen ja toimintakykyyn haitallisesti.

Epilepsiakohtauksen hoito

Epilepsiakohtauksia on siis monenlaisia. Kaikkien kohtausten yhteydessä on tärkeä varmistaa, että lapsi ei satuta itseään eikä joudu vaaratilanteeseen, esimerkiksi jos tajunnantaso on poikkeava. Epilepsiakohtaukset menevät yleensä muutamassa minuutissa ohi itsestään. Lyhyt tajuttomuuskouristuskohtauskaan ei ole vaarallinen, vaikka se voi näyttää pelottavalta. Tärkeää on varmistaa, että lapsi ei satuta itseään ja että hengitystiet ovat avoinna ja kouristusten laantuessa kääntää lapsi kyljelleen. Suuhun ei pidä laittaa mitään.

Usein ensimmäisen tällaisen kouristuskohtauksen yhteydessä päädytään päivystyksellisesti lääkärin tutkimuksiin. Kun lapsella on todettu epilepsia, hoitopaikasta annetaan ohjeet siitä, miten kohtaukset hoidetaan kotona ja millaisessa tilanteessa jatkossa tulee hakeutua päivystykseen. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi kohtauksen pitkittyminen tai uusiminen nopeasti, kohtaukset, joissa lapsi on satuttanut itseään sekä epävarmuus siitä, onko kohtaus ohi vai ei. Jos lapsella on taipumus pitkittyneisiin (useita minuutteja kestäviin) kohtauksiin, hänelle voidaan määrätä reseptillä kotiin kohtauksen laukaisemiseen käytettävää ensiapulääkettä.

Milloin hoitoon?

Lasten epilepsiaa tutkitaan ja hoidetaan lastenneurologian yksiköissä.

Ensimmäinen tajuttomuuskouristuskohtaus johtaa päivystysluonteisesti lisätutkimuksiin sairaalassa.

Jos lapsella on tuntemattomasta syystä johtuvia muun tyyppisiä toistuvia kohtausoireita, on aihetta hakeutua terveyskeskukseen tai neuvola- tai koululääkärin vastaanotolle, jossa arvioidaan voisiko kyse olla jostain muusta kuin epilepsiaoireesta ja tehdään lähete lastenneurologian poliklinikkaan.

Epilepsian toteaminen

Epilepsiadiagnoosi perustuu tietoihin kohtauksen luonteesta. Mahdollisimman tarkan kuvauksen saaminen kohtausoireista, niiden ilmaantumisjärjestyksestä ja lapsen toimintakyvystä kohtauksen aikana auttaa selvittämään, onko kyseessä ollut epilepsiakohtaus ja minkä tyyppisestä epilepsiasta voisi olla kyse. Vanhempien ottamat kännykkävideot kohtauksesta ovat kullanarvoisia arvioitaessa kohtausten luonnetta. Lisäksi EEG-tutkimus (aivosähkökäyrä) on aina tarpeen epilepsiaa epäiltäessä. EEG voi kuitenkin olla täysin normaali epilepsiaa sairastavalla lapsella, ja toisaalta EEG:ssä voi olla epilepsiaan viittaavia löydöksiä, vaikka lapsella ei koskaan olisikaan epilepsiakohtauksia.

Epilepsian hoito

Säännöllinen epilepsialääkitys aloitetaan useimmiten toisen kohtauksen jälkeen. Jos kohtausten uusiutumisriski arvioidaan suureksi, voidaan lääkitys aloittaa myös heti ensimmäisen kohtauksen jälkeen. Epilepsialääkkeitä on nykyisin tarjolla monia, ja lääkkeen valinta riippuu epilepsiatyypistä. Lääkevalintaa ohjaa Suomessa Käypä hoito-suositus.

Tavoitteena on löytää sellainen lääke, joka pitää kohtaukset poissa ja johon ei liity sivuvaikutuksia. Noin 70 %:lla epilepsiaa sairastavista lapsista kohtaukset pysyvät poissa lääkityksellä. Osalla lapsista tarvitaan useampien lääkkeiden kokeilemista tai lääkeyhdistelmää. Tyypillisiä epilepsialääkkeiden sivuvaikutuksia ovat muun muassa väsymys ja ruokahalun muutokset. Jotkin lääkkeet voivat myös vaikuttaa käytökseen esimerkiksi lisäten lapsen turhautumisherkkyyttä tai ärtyneisyyttä.

Epilepsian omahoito

Epilepsiaa sairastavat lapset ovat päiväkodissa, käyvät koulua ja harrastavat kuten muutkin lapset. Lääkkeiden säännöllinen ottaminen ja riittävä uni ovat kaikkien epilepsiaa sairastavien lasten kohdalla tärkeitä hoitotoimia. Ruutuaikaa rajoitetaan samoin periaattein kuin muidenkin lasten kohdalla. Kaikkien lapsen lähiaikuisten on tiedettävä, millaisia kohtauksia lapsi saa ja miten niitä pitää hoitaa. Tavoitteena on mahdollistaa lapselle ja koko perheelle mahdollisimman tavallinen arki ja tarjota lapselle samanlaisia kokemuksia ja haasteita kuin ikätovereilla, siitä huolimatta, että aluksi lapsen epilepsia jännittää ja pelottaa sekä vanhempia että läheisiä.

Epilepsian ennuste

Epilepsian ennuste vaihtelee merkittävästi eri epilepsiatyyppien välillä. Osalla lapsista epilepsialääkitys voidaan asteittain purkaa ennen aikuisikää, eivätkä kohtaukset uusi. Osalla lääkityksen tarve jatkuu aikuisuuteen, mutta säännöllisellä lääkityksellä kohtaukset pysyvät poissa. Osa lapsista sairastaa vaikeaa epilepsiaa, jolla tarkoitetaan tilannetta, jossa kohtaukset jatkuvat hyvin valitusta epilepsialääkityksestä huolimatta. Vaikeassa epilepsiassa voidaan pohtia dieettihoidon tai leikkaushoidon mahdollisuuksia.