Yleistä

Virtsarakon toiminnan hallinta on monimutkainen taito, jonka lapsi oppii tavallisesti 4–6 vuoden ikään mennessä. Virtsarakon tahdonalainen hallinta edellyttää kokonaiskehityksen sekä hermostollisen ja hormonaalisen säätelyn kypsymistä. Kastelu ainoana oireena ei juuri koskaan viittaa sairauteen, kehityshäiriöön tai virtsaelinten poikkeavuuteen. Kastelua toki esiintyy osana tiettyjä sairauksia, vammoja tai kehityksellisiä ongelmia, mutta tällöin tilanteeseen liittyy myös muita oireita. Kastelu sinänsä ei aiheuta lapselle pysyvää fyysistä poikkeavuutta, mutta voi kuormittaa psyykkisesti lasta ja perhettä. Siksi onkin oleellista tukea lapsen kehitystä ja myönteistä minäkuvaa vaivasta huolimatta. Osa lapsista myös hyötyy hoidosta ja oppii sen avulla nopeammin kuivaksi.

Yökastelu

Yökastelua esiintyy noin 40 %:lla kolmivuotiaista, 10 %:lla kuusivuotiaista ja 3 %:lla 12-vuotiaista. Noin 15 %:lla yökasteluun yhdistyy myös päiväaikaista kastelua. Teini-ikäisistä noin 1 % kastelee edelleen, ja puolella heistä kastelua tapahtuu aikuisuudessakin. Ummetusta esiintyy 15 %:lla niistä lapsista, joilla on kastelua. Kaikkiaan Suomessa arvioidaan kasteluongelmaa olevan noin 30 000:lla.

Yökastelun syytä ei tarkkaan tiedetä. Lapsi, joka yökastelee

• nukkuu usein sikeästi eikä herää virtsarakosta tuleviin signaaleihin
• virtsaa yöllä usein runsaasti, liittyen vedenerityksen säätelyn kehittymisen keskeneräisyyteen
• ei pysty tietoisesti estämään yökastelua
• voi oppia kuivaksi nopeasti kertaheitolla, tai pikkuhiljaa kuivien öiden osuuden lisääntyessä vähitellen ja vaihdellen
• voi reagoida ulkoisiin stressiä tai väsymystä lisääviin tekijöihin siten, että kastelua tapahtuu enemmän.Esimerkiksi koulunsa aloittava ekaluokkalainen saattaakin ottaa takapakkia kuivaksi oppimisessa.

Taipumus yökasteluun on osittain periytyvää: noin puolella kastelevista ainakin toisella vanhemmalla on ollut yökastelua. Jos molemmilla vanhemmilla on ollut yökastelua, 80 % heidän lapsistaan potee samaa vaivaa.

Erilaiset elämänmuutokset, kuten päivähoidon tai koulun alkaminen, tai suuret muutokset perheen elämässä voivat tilapäisesti aiheuttaa yökastelua lapselle, joka on jo oppinut kuivaksi. Jos uudestaan alkaneeseen kasteluun liittyy muita oireita, kuten runsas juominen, laihtuminen tai voimakas väsymys, on syytä tuoda lapsi lääkärin arvioon viipymättä.

Yökastelun itsehoito

Vinkkejä yökastelevan lapsen kotihoitoon:

• Päiväaikaiseen riittävään juomiseen ja säännölliseen vessassa käyntiin kannatta kiinnittää huomiota.
• Ennen nukkumaanmenoa lapsen on syytä käydä virtsalla ja juoda enää hyvin rajoitetusti.
• Iltapalat ja juominen olisi hyvä toteuttaa noin kaksi tuntia ennen nukkumaanmenoa. Tarvittaessa janon tunteen voi sammuttaa pienellä suun kostuttavalla vesitilkalla.
• Yöllisiä WC-käyntejä voidaan helpottaa jättämällä WC:n valo palamaan koko yöksi.
• Lapsen herättäminen yöllä WC-käynnille ei nopeuta kuivaksi oppimista, mutta haittaa niin lapsen kuin huoltajankin yöunia.
• Yövaippojen käyttö ei vaikuta kuivaksi oppimiseen, mutta voi helpottaa lapselle ja vanhemmille tilanteesta koituvaa huolehtimista – ja vähentää pyykin määrää.
• Lasta tulisi kehua silloin, kun yö on mennyt hyvin.

Tärkeää on, että yökasteluun suhtaudutaan ymmärtäväisesti eikä lasta syyllistetä tai rangaista.

Itsehoidon lisäksi voidaan kokeilla kasteluhälytintä, jos sekä lapsi että muu perhe ovat tähän halukkaita. Yöllistä virtsamäärää vähentävä lääkehoito on toinen vaihtoehto, joko yksinään tai yhdistettynä hälyttimeen.

Ummetuksen hyvä hoito on syytä huomioida lähes kaikkien kastelusta kärsivien kohdalla. Ummetusta voi esiintyä myös niin, ettei se aiheuta vaikeita ja huomattavia oireita.

Kasteluhälyttimen toimintaperiaatteet:

• Pieni anturi asetetaan alushousuihin (tai erilliseen lakanaan). Anturi on yhteydessä hälytinlaitteeseen joko johdolla tai langattomasti.
• Hälytin reagoi nopeasti pieneenkin virtsamäärään voimakkaalla äänisignaalilla.
• Lapsi herää hälyttimen ääneen, laittaa itse hälytyksen pois päältä ja käy vessassa. Tarvittaessa lapsi vaihtaa itse kuivat yövaatteet.
• Hälyttimen avulla aivot ehdollistuvat heräämään jo ennen virtsaamisen alkamista ja lapsi oppii kuivaksi.

On arvioitu, että kasteluhälytin on tehokas jopa 70 %:lla lapsista. Osa lapsista saattaa oppia kuivaksi jo viikkojen hoidon jälkeen, mutta on tavanomaisempaa, että tulosten saavuttaminen vaatii hälyttimen säännöllistä käyttöä useiden kuukausien ajan. Alkuun hälyttimeen heräämistä harjoitellaan lapsen kanssa yhdessä, mutta melko pian lapsen tulee olla omatoiminen. On huomattava, että kaikki lapset eivät herää hälyttimen ääneen harjoittelullakaan. Vanhemman toimesta tapahtuva herättäminen, kun kastelu on jo tapahtunut, ei ole hyödyllistä. Jos lapsi jatkuvasti nukkuu sikeästi hälyttimen soidessa ja muu perhe herää, on hoidosta enemmän haittaa kuin hyötyä. Vastaavasti hoitoa ei ole syytä jatkaa, jos hälytyksiä on toistetusti enemmän kuin kaksi yössä – tällöin sekä lapsen että muun perheen unen laatu kärsii kohtuuttomasti. Hälytinhoitoa on syytä kokeilla muutaman viikon ajan, jolloin käy selväksi, onko hoito lapselle ja perheelle soveltuva.

Lääkehoito:

Tavanomaisin yökastelun hoidossa käytettävä lääke on virtsamäärää vähentävä desmopressiini.

• Aivolisäkkeen tuottaman vasopressiini-hormonin (kutsutaan myös nimellä antidiureettinen hormoni) määrä lisääntyy normaalisti yöllä, minkä seurauksena munuaiset vähentävät veden eritystä. Samaa hormonia voidaan annostella tablettimuodossa synteettisenä lääkeaineena (desmopressiini) vähentämään yöllistä virtsamäärää.
• Lääke otetaan illalla juuri ennen nukkumaanmenoa. Juomista on syytä välttää kahden tunnin ajan ennen lääkkeen ottoa ja sen jälkeen aamun saakka. Näin saadaan toivottu vaikutus ja vältetään haitallinen nesteen kertyminen elimistöön.
• Lääke otetaan joka ilta. Sen vaikutus lakkaa aamuun mennessä.
• Lääke on hyvin siedetty eikä haittavaikutuksia juuri esiinny.
• Lääke ei varsinaisesti paranna yökastelua, mutta auttaa hitaammin kypsyvää lasta pysymään kuivana. Tällä on usein positiivinen vaikutus lapsen minäkuvaan ja perheen arkeen, myös yökyläilyt helpottuvat.
• Vaste lääkkeelle tulee esiin muutaman viikon hoitokokeilun aikana. Tehotonta lääkitystä ei ole syytä jatkaa, vaan tällöin on parempi jäädä odottelemaan kypsymisen etenemistä ja kokeilla lääkettä uudestaan esimerkiksi kuuden kuukauden kuluttua.
• Jos lääkkeelle tulee suotuisa vaste, on muistettava kokeilla annoksen vähentämistä tai lääkkeen lopetusta muutamien kuukausien välein.

Lääke ei auta kaikkia yökastelijoita pysymään kuivana. Syynä lääkkeen vajaaseen tehoon voi olla

• runsas yöllinen virtsamäärä, jolloin määrän vähentymisestä huolimatta virtsarakko täyttyy ja virtsaaminen käynnistyy
• yliaktiivinen tai pienikokoinen rakko, joka supistelee voimakkaasti jo vähäisellä täyttömäärällä
• tottuminen lääkkeeseen, jolloin sen teho huononee.

Antikolinergiset lääkkeet

Virtsarakon täyttyminen aiheuttaa hermoston välityksellä virtsahädän tunteen ja saa rakkolihaksen supistelemaan. Tietyillä autonimisen hermoston toimintaan vaikuttavilla lääkeaineilla (kuten oxybutyniini) on mahdollista vähentää rakon supisteluherkkyyttä.

• Supisteluherkkyyden vähentyminen sallii suuremman rakon täyttymisen yöaikaan ja vaimentaa pissahädän tunnetta.
• Lääke otetaan joka ilta. Juomista ei ole tarvetta erityisesti rajoittaa, mutta yökastelun hoidossa on syytä aina pidättäytyä runsaasta iltajuomisesta.
• Usein ärtyisä virtsarakko aiheuttaa kastelua myös päiväsaikaan, jolloin lääkettä otetaan myös aamulla.
• Antikolinerginen lääkitys on harvoin tehokas yksinään yökastelun hoidossa. Sen sijaan sitä käytetään yhdistelmänä muiden hoitojen kanssa.
• Lapset sietävät lääkkettä yleensä hyvin, mutta muun muassa ummetuksen pahentuminen ja suun kuivuminen ovat mahdollisia haittavaikutuksia.

Päiväkastelu

Vähäinen päiväkastelu ja silloin tällöin tapahtuvat vahingot ovat tavallisia kuivaksi opettelevalla lapsella. Kehityksen edetessä lapsi oppii tunnistamaan virtsaamistarpeen sekä itse säätelemään virtsan pidätystä ja virtsaamisen aloitusta, samoin kuin arvioimaan vessaan lähtemisen kiireellisyyden. On arvioitu, että yli 90 % lapsista on oppinut päiväkuivaksi 5 ikävuoteen mennessä.

Jatkuva päiväsaikainen kastelu yli 4-vuotiaalla lapsella tai uudestaan alkanut kastelu jo kuivaksi oppineella lapsella on syy tuoda lapsi asiaan perehtyneen lääkärin vastaanotolle. Virtsatietulehdukset suljetaan pois virtsanäytteen avulla. Joskus myös muiden mahdollisten sairauksien, virtsaelinten rakenteen ja toiminnan selvittäminen on tarpeen ultraäänitutkimuksen, verinäytteiden ja rakon funktionaalisten tutkimusten avulla. Virtsarakon toiminnan säätelyn häiriö voi ilmetä taipumuksena äkilliseen virtsaamispakkoon, tiheävirtsaisuuteen ja lirahteluihin. Lapsilla voi esiintyä myös samanaikaisesti ulosteen ja virtsan pidättelyä ja siihen liittyvää virtsan karkailua, jolloin ummetuksen samanaikainen hoito on aiheellista.

Päiväkastelun hoidossa oleellista on tietoinen harjoittelu:

• Kastelupäiväkirja on hyödyllinen apuväline arvioitaessa, kuinka usein ja missä tilanteissa kastelua tapahtuu.
• Ennalta sovitut virtsaamisajat totuttavat virtsarakon säännölliseen toimintaan. Käyttöön voi ottaa myös esimerkiksi ajastetut herätykset, jolloin muistaminen helpottuu.
• Usein kahden tunnin pissaväli on sopiva, tilanteen parantuessa välejä voi pidentää kolmeen tuntiin, yli neljän tunnin välejä on syytä välttää.
• Virtsaamistarpeen ilmantuessa WC-käyntiä ei pidä lykätä toistuvalla pidättelyllä.
• Vaikka kasteluvahingot eivät häiritsisi lasta itseään, kuivana pysymiseen on syytä kannustaa. Kannustamisessa on mahdollista käyttää esimerkiksi erilaisia palkitsemisen keinoja.
• WC-käyntien olisi hyvä olla mukavia, rentoja ja palkitsevia. Istumisasennon vessassa tulisi olla miellyttävä.
• Yliaktiivinen rakko saattaa supistella ja aiheuttaa pissahätää hyvinkin tiheään, jolloin virtsaamisvälien pidentäminen tietoisella harjoittelulla vähän kerrallaan totuttaa rakkoa sietämään normaalia täyttöä.
• Pissalla käydessä ei pidä hosua vaan malttaa tyhjentää rakko kunnolla. Joskus on syytä kokeilla pissaamista vielä uudelleen virtsantulon jo lakattua, jotta rakko varmasti tyhjenee kunnolla. Myös veden valuttaminen voi helpottaa virtsan tuloa.
• Normaalia juomista ei ole syytä pyrkiä muuttamaan.
• Elimistö säätelee nesteen tarpeen luonnostaan eikä liian niukka tai runsas nauttiminen edesauta kuivaksi opettelua. Sen sijaan tietyt nautintoaineet, kuten tee, kahvi, energia- ja virvoitusjuomat, ja happamat sitrushedelmätkin saattavat pahentaa yliaktiivisen rakon oiretta.
• Lantionpohjan lihaksisto osallistuu virtsan pidättämiseen ja myös tätä koordinaatiota voi harjoitella, samoin kuin pidättämiseen osallistuvien lihasten kunnollista rentouttamista virtsaamisen aikana.
• Genitaalialueen puutteellinen hygienia sekä ärtynyt iho ja limakalvot voivat aiheuttaa tihentynyttä virtsaamistarvetta ja kastelua. Alapään iho ja limakalvot huuhdellaan päivittäin (tarvittaessa kaksi kertaa) vedellä, pesuaineita tai hankaamista on vältettävä. Kuivumiselle tai ärtymiselle taipuvaista ihoa ja limakalvoja voi suojata rasvaisella perusvoiteella.
• Kastelun ja ummetuksen hoitoon perehtyneen uroterapeutin ohjaus ja neuvot voivat auttaa lasta ja perhettä omahoidon tukena.

Päiväkastelun hoidossa sitoutuminen säännölliseen harjoitteluun on oleellista. Etenkin tytöillä taustalla voi joskus olla virtsatietulehdus, joka hoidetaan antibiootilla. Alapään iho on herkkää ja pieniä hiertymiä ja ärtymiä tulee helposti. Alueella on luonnostaan ihon ja suoliston mikrobeja, jotka voivat joskus aiheuttaa hoitoa vaativan tulehduksen. Harvinaisissa tapauksissa voi löytyä virtsateiden rakenteeseen tai munuaisten toimintaan liittyviä tiloja, jotka edellyttävät asiaan perehtyneen lääkärin hoitoa.

Virtsarakon supisteluherkkyyttä voidaan vähentää antikolinergisillä lääkkeillä. Ne nostavat rakon ärsytyskynnystä venytykselle, jolloin rakko voi paremmin täyttyä rauhassa ilman nopeasti ilmenevää voimakasta pissahätää. Jos virtsarakko on kovin herkkä supistelemaan (yliaktiivinen tai ärtyisä rakko) tai tilavuudeltaan pieni, voi seurauksena olla jo vähäisestäkin täytöstä voimakas tarve virtsata ja virtsaputken sulkijalihaksen löystyminen, jolloin seurauksena on kastelu. Tietyillä autonomisen hermoston toimintaan vaikuttavilla lääkeaineilla (kuten oxybutyniini) on mahdollista vähentää rakon supisteluherkkyyttä. Onnistunut lääkehoito voi lisätä lapsen itseluottamusta kuivaksi opettelussa, mikä taas edesauttaa säännöllisyyteen ja harjoitteluun sitoutumista.