Tuhriminen

Lapset oppivat siisteiksi yleensä 2–3 vuoden iässä. Tuhrimisella tarkoitetaan yli nelivuotiaalla lapsella esiintyvää toistuvaa ulostamista housuihin tai tarpeiden tekoa sopimattomissa paikoissa. Tuhrimista voi esiintyä sekä lapsella, joka ei vielä ole oppinut siistiksi, että jo siistiksi oppineella. Vaiva voi olla luonteeltaan jaksottaista tai jatkuvaa. Yksittäisiä tuhrimisia voi tapahtua muun muassa lapsen unohtaessa käydä ajoissa vessassa.

Viikoittaista tuhrimista esiintyy alle 1 %:lla 5–7-vuotiaista, ja se on jonkin verran yleisempää pojilla. Tavallisesti tuhrimista esiintyy päiväsaikaan. Siihen voi olla monia eri syitä, kuten ummetus, ripuli tai peräsuolen aukon haavauma. Lisäksi lapsella saattaa olla ulostamiseen tai WC-pyttyyn liittyvää pelkoa, uhmakkuutta, aggressiota tai masennusta. Myös esimerkiksi traumakokemusten yhteydessä tavattava taantuminen voi näyttäytyä tuhrimisoirein. Pitkittynyt tuhriminen voi kertoa lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen vaikeuksista.

Kastelu

Kasteluongelmaa esiintyy noin 15–20 %:lla 5-vuotiaista, ja vielä 10-vuotiastakin säännöllisesti kastelee noin 3 %. Valtaosa kastelijoista on yökastelijoita, ja heidän ennusteensa on hyvä. Yökastelua voidaan hoitaa viiden vuoden iästä alkaen hälytinlaitteella. Lisäksi hoitona voi olla desmopressiinilääkitys.

Päiväkastelu on yökastelun tapaan yleinen vaiva. Sen syy voi olla toiminnallinen, rakenteellinen tai hermostoperäinen tekijä. Yksi tavallinen syy on ummetus, jonka aktiivinen hoito voi lievittää kasteluongelmaa. Päiväkastelijoilta on hyvä selvittää vitsanäytteen avulla virtsatietulehduksen mahdollisuus.

Panttaaminen

Osalla lapsista on pelkoa käydä päiväkodissa tai koulussa vessassa, mikä saattaa johtaa ulosteen ja/tai virtsan panttaamiseen. Tähän voi liittyä ahdistuneisuutta, epävarmuuden tunteita tai esimerkiksi kiusatuksi tai nolatuksi joutumisen kokemuksia tai pelkoa niistä. Osa lapsista on arkoja tai esimerkiksi puhumattomuuden vuoksi kyvyttömiä tuomaan esiin vessassa käyntiin liittyvät tarpeensa vieraille aikuisille. Panttaamisen seurauksena lapsella voi esiintyä virtsatieinfektioita sekä kastelua tai tuhrimista esimerkiksi kotimatkalla. Lapsen kannalta on tärkeää varmistaa mahdollisuus saada käydä rauhassa vessassa tarha- tai koulupäivän aikana.

Milloin ja mistä tulisi hakea apua?

Tuhrimisen tai kastelun ollessa toistuvaa, jatkuvaa ja häiritsevää on syytä hakea ulkopuolista apua asian selvittämiseksi. Kastelijoiden kohdalla on kuitenkin huomioitava, että yökastelu ei edellytä hoitoa alle 5-vuotiailla tai niillä, joilla sitä esiintyy hyvin satunnaisesti. Apua on syytä hakea myös silloin, kun tuhrimis- tai kasteluoire liittyy lapsen yleisempään käytöksen taantumiseen tai herää huoli mahdollisista psyykkisestä häiriöstä. Panttaamiseen on hyvä hakea apua, jos siitä muodostuu jatkuvampi ongelma tai jos siihen liittyy merkittäviä ahdistusoireita. Apua haetaan ensisijaisesti terveyskeskuksesta, josta lapsi voidaan ohjata tarvittaessa jatkoselvittelyihin erikoissairaanhoitoon.

Kirjallisuutta

  1. Kolho K-L, Grönlund J, Kalliomäki M, Lähdeaho M-L & Ruuska T. Lasten ummetus. Suomen Lääkärilehti 2010, 65:3 219–3 225.
  2. Lahdes-Vasama T & Kovelahti S. Koululaisen päiväkastelun tutkiminen ja hoito. Suomen Lääkärilehti 2010, 37:2 939–2 942.
  3. Venhola M. Lapsen yökastelun hoito. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 2008, 124: 2 119–2 123.