Pienen lapsen kasvuun ja kehitykseen kuuluu erilaisten säätelytaitojen harjoittelu. Säätelykykyä vaaditaan esimerkiksi uni- ja vuorokausirytmin muodostumiseksi, nälän ja kylläisyyden erottelemiseksi sekä vireystilan sopivaksi mukauttamiseksi. Elämästä selviytyäkseen lapsi tarvitsee lisäksi tunteiden ja käytöksen hallinnan taitoja.
Ihminen on jatkuvasti eri aistiensa kautta yhteydessä ympäröivään maailmaan: kuulemme, näemme, tunnemme, haistamme ja maistamme. Vastasyntyneen lapsen näön tarkkuus on heikko, ja lapsen kyky ottaa ja ylläpitää katsekontaktia on vielä vajavainen. Vastasyntynyt vauva näkee tarkimmin noin 20–40 cm:n päähän, mutta jo muutaman kuukauden iässä hän kykenee kohdistamaan katseensa esineeseen ja seuraamaan sitä katseellaan. Noin 9 kuukauden iässä lapsi havaitsee jo pienetkin esineet.
Näkökykyyn verrattuna vastasyntyneen kuulo-, tunto-, haju- ja makuaistit ovat varsin kehittyneitä. Vauva reagoi kovaan, äkilliseen ääneen hätkähtämällä ja räpyttämällä silmiään. 8 kuukauden iässä lapsi paikantaa hiljaisiakin ääniä. Vauvan tuntoaisti on herkimmillään suun ympäristössä, ja muutaman vuorokauden iästä lähtien lapsi kykenee erottamaan hajun perusteella oman äitinsä maidon. Pian vauva oppii myös tunnistamaan vanhempiensa tuoksun. Jo vastasyntyneellä on kyky erotella perusmaut, joista vauva suosii luontaisesti makeaa.
Aistipohjaiset vaikeudet
Joillakin lapsilla tavataan joustamatonta tai muuten poikkeavaa reagointia aistiärsytyksille. Tähän voi olla syynä aistitiedon käsittelyn ja säätelyn vaikeudet, joista käytetään yläkäsitettä sensorisen integraation häiriö. Häiriössä esiintyy aistimusten erottelun, aistitiedon säätelyn ja/tai aistipohjaisen motoriikan ongelmia. Aistipohjaiset ongelmat ovat muita lapsia tavallisempia keskosina syntyneillä ja erilaisista kehityksellisistä neuropsykiatrisista häiriöistä kärsivillä lapsilla. Sensorisen integraation häiriöstä kärsivällä lapsella voi ilmetä monimuotoista käytöksen, vireystilan, tarkkaavuuden ja tunteiden hallinnan vaikeutta. Lisäksi lapsella saattaa esiintyä oppimisvaikeuksia ja/tai ongelmia erilaisissa arjen päivittäisissä tilanteissa kuten syömisessä.
Aistimusten erottelun ongelma
Aistimusten erottelun ongelma johtuu aisteista saatavan tiedon epätarkasta käsittelystä. Lapsen voi olla vaikea hahmottaa ympäristöään, tunnistaa voimankäyttöä ja suorittaa käsituntumalla esimerkiksi vetoketjun vetäminen tai paidan napitus.
Aistitiedon säätelyn ongelma
Aistitiedon säätelyn vaikeuksiin liittyy aistiyliherkkyys ja –aliherkkyys sekä aistimushakuisuus. Vaikeuksia voi esiintyä sekä yksittäin että samanaikaisesti.
Yliherkkään reagoimiseen voi vauvalla viitata itkuherkkyys, käsittelyn vaikeus sekä poikkeuksellinen tyytymättömyys. Vanhemmalle voi tulla tunne, ettei lapsi pidä silittelystä ja kevyestä koskettelusta. Ongelmat voivat ilmetä myös lapsen syömisen liittyvinä hankaluuksina tai aiheuttaa vaikeutta löytää sopivia vaatteita. Tuoteselostelaput voivat tuntua epämiellyttäviltä, ja vain tietyt materiaalit tuntuvat sopivan lapselle. Kynsien leikkaaminen ja hiusten harjaaminen, kylpeminen tai meluisat tilat voivat olla lapselle epämiellyttäviä kokemuksia. Ylipäätään lapsi voi vaikeuksiensa vuoksi turhautua helposti ja käyttäytyä oikukkaasti tai ärtyisästi.
Aliherkästi reagoivan lapsen voi puolestaan olla vaikea tunnistaa lämpötiloja tai kipua. Lapsi voi myös vaikuttaa passiiviselta ja vetäytyvältä. Lapsen aistimushakuisuus voi näkyä esimerkiksi uhkarohkeana kiipeilynä tai voimakkaana keinumisen tai kieppumisen tarpeena.
Aistipohjaisen motoriikan ongelmat
Aistipohjaisen motoriikan vaikeuksiin kuuluu asennon hallinnan ja motorisen toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa tavattavia ongelmia. Lapsella voi olla tasapaino-ongelmia, kömpelyyttä saksien ja ruokailuvälineiden käytössä sekä kompastelua ja epävarmuutta epätasaisessa maastossa.
Milloin ja mistä tulisi hakea apua?
Epäily lapsen aistitiedon käsittelyn ja säätelyn vaikeuksista on hyvä ottaa esiin neuvolatarkastusten yhteydessä. Lieväasteiset häiriöt hoituvat yleensä kotona tehtävin arjen muutoksin, kuten esimerkiksi hälyä vähentämällä tai poistamalla vaatteista tuoteselostelaput.
Mikäli aistisäätelyn ongelmat tuntuvat kuormittavan lasta, aiheuttavan vaikeita oireita tai vaikuttavan lapsen toimintakykyyn, on ongelma syytä selvittää toimintaterapeutin tutkimuksella. Arvioitavaksi on hyvä lähettää myös lapsi, jolla aistisäätelyn ongelman epäillään liittyvän neuropsykiatrisiin häiriöihin tai unirytmin, syömisen ja vireystilan säätelyn ongelmiin. Kartoitus voidaan aloittaa perustasolla, josta lapsi voidaan lähettää lähempiin selvittelyihin erikoissairaanhoitoon. Kuntoutuksena vaikeammissa tapauksissa käytetään SI (sensory integration) -painotteista toimintaterapiaa.
