Masennusoireet

Masennus ilmenee eri-ikäisellä lapsella eri tavoin. Aivan pienen lapsen "masentuneisuuden" merkkejä voivat olla kasvun hidastuminen, kehityksen taantuminen, kontaktista vetäytyminen, apaattisuus sekä erilaiset uni- ja syömisongelmat.

Leikki-ikäisen lapsen masennusoireisiin kuuluu puolestaan haluttomuuden, surullisuuden ja energian puutteen lisäksi usein käytösoireita, kuten levottomuutta, kiukuttelua, raivokohtauksia ja yleistä vastahankaisuutta. Lapsen leikeissä ja puheissa saattaa esiintyä kuolemaan tai kuolemiseen liittyviä teemoja sekä väkivaltaisuutta. Leikki-ikäisellä myös erilaiset ruumiilliset oireet, kuten mahakipu, jalkojen säryt ja päänsärky, saattavat esiintyä yhdessä masennusoireiden kanssa. Masentuneella lapsella voi olla uneen ja syömiseen liittyviä ongelmia.

Kouluikäisellä lapsella masennukseen viittaavia oireita ovat alakuloisuus, surumielisyys, loukkaantumisherkkyys, tyytymättömyys sekä haluttomuus. Tavallista on, että lapsi menettää kiinnostuksen sellaisiinkin asioihin, jotka periaatteessa ovat hänelle mieluisia. Masentuneella koululaisella voi esiintyä vaihtelevasti vihaa ja toivottomuutta sekä äkillisiä itkukohtauksia. Puheissa, kirjoituksissa, piirroksissa ja leikissä voi esiintyä toivottomuuden, avuttomuuden, syyllisyyden ja arvottomuuden teemoja.

Masennusoireet muuttuvat kliinisesti merkittäväksi häiriöksi, kun lapsen ikätasoinen toimintakyky alkaa kärsiä. Tämä näkyy muun muassa vaikeutena pärjätä päiväkodissa tai koulussa, kaverisuhteiden ongelmina tai niistä vetäytymisenä sekä harrastusten jäämisenä. Lisäksi lapsella voi olla merkittäviä vaikeuksia selvitä arjen toiminnoista, jotka ovat aiemmin sujuneet ilman ponnisteluja.

Kasvuympäristön kuormitustekijät

Lapsen masennuksen on osoitettu olevan yhteydessä erilaisiin kasvuympäristön kuormitustekijöihin, kuten koulukiusaamiseen, kaverittomuuteen sekä erilaisiin perheen ongelmiin. Lisäksi masennukselle altistaa lapsen oma haavoittuvuus, kuten pelokkuus ja arkuus, negatiivinen suhtautumistyyli, taipumus murehtia asioita sekä negatiivinen käsitys omasta ruumiistaan. Fyysiset ja kognitiiviset puutteet, kuten vammaisuus, ruumiillinen sairaus tai koettu erilaisuus, altistavat osaltaan masennusoireille. Hyvä itsetunto ja sosiaaliset taidot, suotuisat ikätoveri- ja aikuiskontaktit, halu pärjätä koulussa sekä lahjakkuus puolestaan suojaavat masennukselta.

Milloin ja mistä tulisi hakea apua?

Jos lapsen masennusoireet eivät lievenny kuormituksen vähentämisen ja arjen vakauttamisen keinoin, on syytä hakeutua terveydenhuollon piiriin avun saamiseksi. Lievät masennusjaksot, etenkin liittyessään lapsen kasvuympäristön muutoksiin, kuten esimerkiksi vanhempien eroon, voidaan hoitaa neuvolan tai kouluterveydenhuollon kautta. Hoidon seurannan tulisi kuitenkin olla riittävän pitkä, jotta lapsen toipuminen voidaan luotettavasti arvioida.

Erikoissairaanhoitoon ohjataan pitkittynyt tai vakava toimintakykyä heikentävä masennus, epäily kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä sekä lapset, joilla on muuta samanaikaissairastavuutta ahdistuneisuutta tai käytöksen ongelmia. Nuoruusikäisten kohdalla on pidettävä mielessä mahdollinen päihteiden käyttö.

Vakavasti masentunut, itsetuhoinen, psykoottinen tai maaninen lapsi on toimitettava välittömästi psykiatriseen arvioon esimerkiksi terveyskeskuksen tai sairaalan päivystykseen. Päivystykseen voi hakeutua myös ilman lähetettä. Lapsen turvallisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Liki kaikki lapset toipuvat ensimmäisestä masennusjaksosta. Masennus on kuitenkin luonteeltaan toistuvaa ja useiden masennusjaksojen myötä taudinkuva voi pitkittyä ja hankaloitua. Lapsen masennusoireiden hoidossa keskeistä onkin oireiden väistymisen lisäksi toimintakyvyn palautuminen, kärsimyksen lievitys ja hyvinvoinnin lisääminen sekä masennuksen uusiutumisen estäminen.

Lapsen masennuksen hoitona suositellaan kasvuympäristöön kohdistuvien tukikeinojen lisäksi yksilöllisen tarpeen mukaan psykoterapiaa ja vanhemmilla lapsilla tarvittaessa lääkitystä. Hoidossa keskeistä on perheen ja verkoston yhteistyö. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä enemmän hoidon tulisi suuntautua perheeseen ja toteutua vanhempien kautta.