Yleistä

Ajoittaiset surullisuuden tai alakulon tunteet ovat tavallisia. Jos lapsi kuitenkin on pitkään surumielinen, ärtyisä ja iloton, voi myös lapsella kyseessä olla masennustila. Lasten ja nuorten masennustilojen yleiset piirteet ovat samat kuin aikuisilla, mutta kehitysvaihe vaikuttaa oireiden ilmenemismuotoon.

Lasten ja nuorten masennustilat ja mielialahäiriöt yleistyvät nuoruusikää lähestyttäessä kymmenen ikävuoden jälkeen. Alle kouluikäisistä lapsista 0,5–1 % ja alakouluikäisistä noin 2 % kärsii masennustiloista. Vuoden kuluessa noin 5 % murrosikäisistä lapsista sairastuu masennukseen. Noin joka kymmenes lapsilla ja nuorilla ilmenevistä masennustiloista on luonteeltaan pitkäaikainen. Nuoruusiästä lähtien masennus on jonkin verran yleisempää tytöillä kuin pojilla.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on lapsuusiässä kohtalaisen harvinainen häiriö. Sen ilmaantuvuus lisääntyy nuoruusiässä. Niin masennustilan kuin kaksisuuntaisen mielialahäiriönkin kanssa voi esiintyä samanaikaisesti myös muita häiriöitä.

Syyt ja riskitekijät

Masennustila on taustaltaan monitekijäinen eikä sen syy aina ole tunnistettavissa. Lapsilla ja nuorilla on vaihtelevasti perinnöllistä alttiutta häiriön puhkeamiseen. Joskus lapsilla on voinut olla menetyksiä, kuormittavia kokemuksia esimerkiksi elämänmuutoksiin liittyen tai kiusatuksi tulemisen kokemuksia. Johonkin muuhun ongelmaan, esimerkiksi oppimisvaikeuksiin, tarkkaavuuden ongelmiin tai ahdistuneisuuteen voi myös liittyä masentuneisuutta. Pienten lasten masennus on voimakkaasti yhteydessä läheisen hoivaavan ihmisen menetykseen tai vuorovaikutussuhteen puutteisiin vanhempien ja muiden hoivaavien aikuisten kanssa.

Alttiuteen sairastua kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy periytyvyyttä, mutta myös ympäristötekijät vaikuttavat häiriön puhkeamiseen.

Oireet

Vauvojen ja pikkulasten masennus ilmenee kokonaisvaltaisena unen, syömisen, sosiaalisen vuorovaikutuksen, kasvun ja kehityksen muutoksena. Vaikeissa tilanteissa kehitys pysähtyy tai taantuu. Lapsi on itkuinen, ärtyisä, surullinen ja iloton, ja hänen kontaktikykynsä heikkenee. Innostus ja uteliaisuus vähenevät tai puuttuvat.

Leikki-ikäisen 3–5-vuotiaan lapsen masennus voi ilmetä vakavuutena, surumielisyytenä, ilottomuutena, ärtyisyytenä, mielialan vaihteluna ja motorisena levottomuutena tai tunneilmaisujen niukkuutena ja vetäytymisenä. Joskus esiintyy aggressiivisuutta, turhautumisherkkyyttä ja voimakkaita pettymysten ilmauksia, joskus tottelemattomuutta tai karkailua, joskus erilaisia kehollisia oireita kuten kipuja tai särkyjä. Usein lapset valittavat, että kukaan ei leiki heidän kanssaan. Leikeissä ilmenee epäonnistumisen, tuhon ja kuoleman teemoja, ja leikki muiden lasten kanssa vähenee.

Kouluikäisen (6–12 v) masennustila ilmenee usein mielialan, ilmeiden ja eleiden alakuloisuutena. Leikkien aiheisiin liittyvät hylkäämiset, menetykset, moitteet ja vahingoittaminen, ja myös kuolema ja itsemurha voivat olla esillä. Lapsen koulumenestys heikkenee. Kehon liikkeet voivat hidastua tai kiihtyä, ja kaverisuhteissa ilmenee ongelmia. Usein masennus voi ilmetä väsymyksenä, keskittymiskyvyttömyytenä, erilaisina kehollisina oireina, aggressiivisuutena, uhmakkuutena tai käytösongelmina. Itsetunto on alentunut, ja omakuva on kielteisesti värittynyt.

Varhaisnuorilla (12–14 v) masennus ilmenee usein joko kehollisina oireina tai erilaisina käytösoireina. Murrosiässä masentunut nuori kääntyy usein sisäänpäin ja oirekuva alkaa vastata lisääntyvässä määrin aikuisten masennustiloja ja masentuneisuutta. Pitkäaikaisesti masentuneen nuoren murrosiän kehitys saattaa viivästyä, ja murrosiälle ominaiset itsetunto-ongelmat, kapinallisuus tai päihteiden käyttö voivat lisääntyä.

Masennuksen ydinoireet nuorilla kuten aikuisillakin ovat masentunut mieliala, mielihyvän kokemisen menetys ja väsymys tai uupumus. Mielialan muutos voi ilmetä itkuisuutena, ärtyisyytenä tai vihaisuutena. Tärkeiden asioiden aloittaminen on vaikeaa, jopa ylivoimaista, ja nuori vetäytyy pois kavereidensa seurasta ja harrastuksistaan.

Lapsuus- ja nuoruusiässä ilmenevä masennus voi myös olla kaksisuuntaisen mielialahäiriön ensimmäinen sairausjakso. Lapsuusiässä kaksisuuntainen mielialahäiriö on kuitenkin harvinainen. Lapsen tai nuoren kaksisuuntainen mielialahäiriö muistuttaa aikuisten kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mutta oirekuva ei aina ole yhtä selkeä kuin aikuisilla. Noin viidenneksellä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivistä nuorista sairaus ilmenee lähinnä käytösoireina.

Nuorten masennustiloihin liittyy kohonnut itsemurhariski. Itsemurhariski on korkeampi, jos masennukseen liittyy päihdeongelma. Itsemurhayrityksen laukaisevana tekijänä on useimmiten jokin ajankohtainen kielteinen tapahtuma, kuten seurustelu- tai ystävyyssuhteen katkeaminen tai koulunkäyntiin liittyvät vaikeudet.

Milloin hoitoon

Masentuneesta mielialastaan voi parhaiten kertoa lapsi tai nuori itse. Häneltä voi kysyä hänen tunteistaan ja olostaan avoimesti ja suoraan. Mielialasta kysyminen ei aiheuta oireita, vaan voi päinvastoin lievittää niitä, kun siihen liittyy myötäelävästi ymmärretyksi tuleminen. Myös vaikeista asioista tai itsemurha-ajatuksista tulee kysyä lapselta ja nuorelta suoraan.

Lasten ja nuorten masennukseen on tärkeää hakea apua. Neuvolassa, koulu- tai opiskeluterveydenhuollossa tai lääkärin vastaanotolla lapsen tai nuoren terveydentilaa ja oireita voidaan kartoittaa tarkemmin ja sulkea pois muita syitä oireisiin. Asiallinen tieto masennustiloista, niiden yleisyydestä, niiden hoidosta ja niistä toipumisesta auttaa lasta pahassa olossaan. Hoitoon on hyvä hakeutua mahdollisimman varhain, jos lapsi tai nuori itse tuo esiin oireita tai vanhempi tai muu läheinen huolestuu lapsen tai nuoren oireista. Hoitoon hakeutuminen voi tapahtua neuvolan, koulu- tai opiskeluterveydenhuollon, terveyskeskuslääkärin, perheneuvolan, lastenpsykiatrin, nuorisopsykiatrin tai psykologin kautta. Mielenterveystalon lasten ja nuorten osioista löytyy tietoa hoitomahdollisuuksista esimerkiksi huolinavigaattoria käyttämällä.

Hoito

Lasten ja nuorten masennustilojen hoidossa käytetään ensi sijassa psykoterapeuttisia hoitomenetelmiä, joita voidaan toteuttaa yksilö-, perhe- tai ryhmämuotoisesti. Vauvojen ja pienten lasten hoidossa riittävän hyvä hoiva on keskeistä ja toipumista voidaan auttaa vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen hoidolla. Lapsille ja nuorille suunnattuja, tutkimusnäyttöön pohjautuvia masennusoireiden ja masennustilojen hoitomalleja on saatavilla aiempaa enemmän. Lapsen tai nuoren kehityksen tukeminen kodin, varhaiskasvatuksen tai koulun ja hoitotahon yhteistyön keinoin on tärkeää.

Masennuslääkkeistä saatava hyöty on vähäinen ennen murrosikää. Kuitenkin myös lääkehoito voi tulla kysymykseen isompien kouluikäisten tai nuoruusikäisten pitkään jatkuneissa tai vakavissa masennustiloissa.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa lääkehoito on lapsilla ja nuorilla yhtä tärkeässä asemassa kuin aikuisten kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa.

Itsehoito

Vanhempi voi luoda toivoa etsimällä aktiivisesti ja yhdessä lapsen kanssa realistisia ratkaisuja umpikujilta vaikuttaviin tilanteisiin. Lapsi tai nuori ei aina kykene ottamaan vastaan lohdutusta. Tällöin vanhemman tehtävänä on pyrkiä säilyttämään oma uskonsa paremmasta ja huolehtia lapsensa perustarpeista. Lapsen pahan olon ja toivottomuuden myötäelävä jakaminen luo tällöin parhaat edellytykset toipumiselle. Lapselle lukeminen on suositeltavaa ja sopiva kirjallisuus voi auttaa myös vanhempia lastensa tukemisessa. Kirjallisuusvinkkejä voi pyytää neuvolasta, kouluterveydenhuollosta tai kirjastosta.

Tietoa, omahoito-ohjeita ja palveluohjausta on saatavilla myös internetistä esimerkiksi Mielenterveystalon lasten ja nuorten osioista.

Jos vanhempi kärsii itse masennuksesta tai muista ongelmista, on vanhemman oman mielenterveyden, sairauksien ja muiden ongelmien hyvä hoitaminen parasta vanhemmuutta myös masentuneelle lapselle.

Ehkäisy

Lämpimät ja rakastavat läheiset ihmissuhteet, hoivan, huolenpidon ja onnistumisen kokemukset, riittävä uni, terveellinen ravinto ja kohtuullinen liikunta ovat tavallisia arjen keinoja ehkäistä masennustilan syntymistä. Erilaisten kuormituskokemusten, esimerkiksi oppimisvaikeuksien ja väkivaltakokemusten varhainen tunnistaminen ja riittävä lähiympäristön tarjoama tuki on tärkeää. Myös muiden masennustiloille altistavien psyykkisten häiriöiden hyvä hoito voi ennaltaehkäistä lapsen tai nuoren masennustilan kehittymistä.