Yleistä

Mielen terveys ei ole pelkkää mielen hyvinvointia tai ongelmattomuutta. Suru ja pettymykset, pelot ja ahdistuneisuus ovat osa jokaisen elämää. Mielenterveyden häiriöiden tarkka määritteleminen on vaikeaa, koska monet mielen oireet kuuluvat ajoittaisina myös tavalliseen elämään. Mielenterveyden häiriöstä ajatellaan olevan kyse, kun henkilön mieliala, tunteet, ajatukset tai käytös rajoittavat elämää huomattavasti, haittaavat toimintakykyä, ihmissuhteita tai aiheuttavat kärsimystä pitkäaikaisesti. Jos huolestuttavat oireet jatkuvat pitkään eikä keskustelu läheisten ihmisten kanssa auta, niin kannattaa hakeutua ammattiavun piiriin.

Terveyskirjastossa on kuvattu monia erilaisia mielenterveyden ongelmia ja oireita sekä vakaviakin psykiatrisia sairauksia. Seuraavassa kuvataan lyhyesti niitä. Tarkemmin niistä saa tietoa linkkiä avaamalla.

Ahdistuneisuushäiriöt ja pelot

Ahdistuksen tunne on ihmiselle tärkeä ominaisuus, koska se varoittaa ihmistä uhkaavista tilanteista. Heikentäessään ihmisen toiminta- tai vuorovaikutuskykyä ahdistuneisuus voi kuitenkin olla myös psykiatrisen sairauden oire.

Ahdistuneisuus voi ilmetä oireena lähes kaikissa psykiatrisissa sairaustiloissa. Jos ahdistuneisuuteen ei liity psykoottisia oireita tai vakavaa masennustilaa, kyse on usein yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä tai muusta ahdistuneisuushäiriöstä.

Jos ahdistuneisuus on luonteeltaan tiettyyn kohteeseen tai tilanteeseen liittyvää pelkoa, kyse on usein erilaisista fobioista tai pelkotiloista. Sosiaalisten tilanteiden pelossa henkilö pelkää tai jännittää jotakin tiettyä sosiaalista tilannetta tai suoritusta, jossa hän joutuu tekemisiin vieraiden ihmisten kanssa tai mahdollisesti toisten tarkkailun kohteeksi. Julkisten paikkojen pelossa ahdistus kohdistuu tiettyyn paikkaan ja siellä olemiseen.

Määräkohteisella pelolla (fobialla) tarkoitetaan johonkin kohteeseen kohdistuvaa huomattavaa ja itsepintaista pelkoa, joka on kohteeseen tai tilanteeseen nähden liiallista tai epärealistista. Pelot voivat olla erilaisia ja kohdistua esimerkiksi eläimiin, ympäristöön (ukkonen, vesi, korkea paikka), pistoksiin tai tiettyihin tilanteisiin (hissit, lentäminen).

Sairauden pelossa eli hypokondriassa henkilö kärsii jostakin ruumiillisesta oireesta peläten sen vuoksi sairastavansa jotakin vakavaa sairautta.

Paniikkikohtaus on äkillinen voimakas pelko- tai ahdistuskohtaus, jonka yhteydessä ilmenee erilaisia sympaattisen hermoston aktivoitumisesta johtuvia fyysisiä oireita, kuten sydämentykytystä, hikoilua, vapinaa, hengenahdistusta, pahoinvointia, huimausta, puutumista jne. Yksittäiset paniikkikohtaukset ovat varsin yleisiä: ainakin joka viides on joskus kokenut paniikkikohtauksen. Varsinaisessa paniikkihäiriössä ainakin osa kohtauksista on tullut yllättäen ja kohtaukset toistuvat.

Pakko-oireisessa häiriössä ilmenee pakkoajatuksia tai pakkotoimintoja siinä määrin, että ne aiheuttavat merkittävää ja jatkuvaa ahdistusta. Ruumiinkuvahäiriössä henkilöllä on pakonomaisia ajatuksia oman ulkonäkönsä epämuotoisuudesta, viallisuudesta tai rumuudesta.

Ahdistuneisuus on tärkeä päihteiden käytön ja päihderiippuvuuden tai alkoholismin sekä syy että seuraus. Jotkut ihmiset pyrkivät helpottamaan ahdistustaan viiltelyllä.

Masennus ja muut mielialahäiriöt

Masennustilassa ihmisen tavanomainen mieliala on huonontunut kokonaisvaltaisesti. Mielihyvä ja kiinnostus asioihin katoavat. Masennustila on joskus kaksisuuntaisen mielialahäiriön eli maanis-depressiivisen sairauden jakso.

Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä esiintyy masennusjaksojen lisäksi poikkeavasti kohonneen mielialan jaksoja eli hypomanioita tai manioita.

Kaamosmasennuksessa masennustilat ilmenevät toistuvasti syksyisin ja talvisin.

Synnytyksen jälkeisellä masennuksella tarkoitetaan masennustilaa, joka alkaa ensimmäisen kuuden viikon aikana synnytyksestä.

Elämäntilanteisiin liittyvät häiriöt

Erittäin järkyttävät tapahtumat elämässä voivat aiheuttavaa ns. akuuttin stressireaktion. Jos stressihäiriön oireet kestävät yli kuukauden, kyseessä ajatellaan olevan traumaperäinen stressihäiriö. Häiriöön voi liittyä dissosiaatiohäiriö.

Elämäntilanteeseen liittyvät reaktiiviset tilat ovat oireiltaan hyvin monimuotoisia. Joskus oirekuvaa hallitsee masentuneisuus, joskus ahdistuneisuus, joskus erilaiset tunnereaktiot, joskus erilaiset käytösongelmat tai impulsiivisuus. Oireet lievittyvät yleensä suhteellisen nopeasti ja viimeistään kuuden kuukauden kuluessa sen jälkeen, kun psyykkisesti rasittava elämäntilanne on korjaantunut. Työuupumus on luonteeltaan ajankohtaiseen työtilanteeseen liittyvä reaktiivinen häiriö, jos oireet liittyvät työelämän erilaisiin vaikeuksiin.

Stressillä tarkoitetaan tilannetta, jossa ihmiseen kohdistuu niin paljon haasteita ja vaatimuksia, että sopeutumiseen käytettävissä olevat voimavarat ovat tiukoilla tai ylittyvät.

Kyvyttömyys liittää toisiinsa ajatuksia, tunteita ja toimintaa (dissosiaatiohäiriöt)

Lievät dissosiatiiviset oireet ovat hyvin tavallisia. Sellaisia ovat esimerkiksi liikenteessä ajaminen ja muiden asioiden ajattelu tai päiväunelmiin vajoaminen. Jos dissosiatiiviset oireet säilyvät pitkään ja tuottavat haittaa, puhutaan dissosiaatiohäiriöistä. Niistä tavallisin on dissosiatiivinen muistinmenetys.  Yleensä muistinmenetys koskee jotain tiettyä tapahtumaa tai asiaa.

Depersonalisaatiossa ihminen kokee itsensä koko ajan epätodelliseksi, konemaiseksi, ikään kuin olisi vieraantunut itsestään tai katselisi itseään elokuvasta. Lyhytkestoisena oireena tämä on hyvin tavallinen esimerkiksi paniikkikohtauksen aikana, päihtymystiloissa tai unen ja valveen rajamailla. 

Harvinaisessa sivupersoonahäiriössä eli dissosiatiivisessa identiteettihäiriössä ihmisellä on ikään kuin kaksi erillistä persoonallisuuden aluetta tai tilaa, jotka vaihtelevat yleensä äkillisesti.

Persoonallisuuden häiriöt

Raja persoonallisuushäiriöisen ja normaalina pidetyn käytöksen välillä on liukuva. Useimmilla psyykkisesti terveillä ihmisillä ilmenee etenkin stressitilanteissa eri persoonallisuushäiriöille ominaisia tapoja kokea tai käyttäytyä. Persoonallisuushäiriöissä nämä tavat ja käytös ovat kuitenkin luonteeltaan pysyviä, jäykempiä ja itsepäisempiä. Esimerkiksi epävakaata persoonallisuushäiriötä luonnehtii pitkäkestoinen tunteiden, ihmissuhteiden ja minäkuvan epävakaus sekä impulsiivinen toiminta.

Psykoottiset häiriöt

Psykoosilla tarkoitetaan tilaa, jossa henkilön todellisuudentaju on heikentynyt ja hänellä on huomattavia vaikeuksia erottaa, mikä on totta ja mikä ei. Tyypillisiä psykoottisia oireita ovat erilaiset harha-aistimukset (hallusinaatiot) ja harhaluulot (deluusiot). Muita psykoottisia oireita ovat ajatuksen ja puheen häiriöt, sekavuus ja hajanaisuus. Skitsofrenia on pitkäaikaisista psykoottisista sairauksista tavallisin.

Itsepäiset harhaluulot ovat tyypillinen oire erilaisissa harhaluuloisuushäiriössä. Joskus voimakas stressi tai traumaattinen tapahtuma voi laukaista lyhytkestoisen psykoosin. Joillakin naisilla tällainen lyhytkestoinen psykoosi ns. lapsivuodepsykoosi ilmenee noin kuukauden kuluessa synnytyksestä.

Psykoosia muistuttava tila on sekavuustila eli delirium, jolla tarkoitetaan äkillistä tilaa, joka johtuu keskushermoston toiminnan häiriöstä. Häiriön taustalla voivat olla hyvin monet erilaiset sairaudet, nestetasapainon häiriöt, leikkausten jälkitilat, myrkytykset, lääkkeet sekä alkoholi ja muut päihteet tai niiden äkillinen lopettaminen.

Syömishäiriöt

Syömishäiriöt ovat mielenterveyden häiriöitä, joissa ihmisen suhde ruokaan, liikkumiseen tai kehonkuvaan aiheuttaa merkittävää haittaa toimintakyvylle. Oireilu voi olla mitä tahansa syömisen vaarallisesta rajoittamisesta hallitsemattomaan liialliseen syömiseen, ruoan oksentamiseen tai pakonomaiseen liikkumiseen. Tunnusomaista syömishäiriölle on, että syömiseen ja liikkumiseen liittyvät ajatukset hallitsevat arkea ja omaan kehoon suhtautumista. Yleisimpiä syömishäiriöitä ovat niin sanotut epätyypilliset syömishäiriöt eli häiriöt, jotka eivät täytä kaikkia muiden määriteltyjen syömishäiriöiden diagnostisia kriteerejä. Ahmintahäiriö on yleisin epätyypillinen syömishäiriö.Tunnetuimmat syömishäiriöt ovat laihuushäiriö eli anoreksia nervosa ja ahmimishäiriö eli bulimia nervosa.

Hillitsemishäiriöt

Hillitsemishäiriöitä on vaikea luokitella selkeästi muihin mielenterveydenhäiriöiden ryhmiin. Luonteenomaista näille häiriöille ovat toistuvat hallitsemattomat toiminnot, joille ei ole selviä järkiperäisiä syitä. Keräilypakko voi olla pakko-oireisin häiriönmuoto, mutta monilla siitä kärsivillä ei ole lainkaan muita pakko-oireiselle häiriölle ominaisia oireita. Siinä henkilöllä on pakottavaa tarvetta kerätä erilaisia tavaroita ja kyvyttömyyttä heittää niitä pois.

Karvojennyppimishäiriössä toistuva omien hiusten tai karvojen nyppiminen johtaa selkeään hiusten tai ihokarvojen puuttumiseen. Näpistelyhimossa ihminen on toistuvasti kyvytön vastustamaan haluaan varastaa tavaroita, joita hän ei kuitenkaan tarvitse niiden käyttötarkoituksen tai rahallisen arvon takia.

Peliriippuvuudessa tyypillisiä ovat jaksoittain toistuvat tai jatkuvat uhkapelijaksot, jotka hallitsevat henkilön elämää ja aiheuttavat vahinkoa hänelle itselleen ja läheisilleen.

Pakonomaisella seksikäyttäytymisellä tarkoitetaan mitä tahansa seksiin liittyvää hallitsematonta käyttäytymistä ja/tai seksin jatkuvaa ajattelemista siten, että se aiheuttaa ongelmia.

Lapsuudessa ja nuoruudessa alkavat häiriöt

ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö) on oireyhtymä, joka liittyy aivojen tarkkaavuutta ja vireystilaa säätelevien hermoverkkojen häiriintyneeseen kehitykseen. Häiriö on havaittavissa jo lapsuudessa ja oireet jatkuvat osalla selkeinä nuoruuteen ja aikuisikään asti.

Lasten ja nuorten masennus ja mielialahäiriöiden oireet voivat poiketa jonkin verran aikuisten vastaavista oireista ja sen vuoksi häiriön tunnistaminen voi olla vaikeampaa. Masennuksen ja mielialahäiriöiden yleiset piirteet ovat kuitenkin samat kuin aikuisilla. Myös ahdistukseen liittyy lapsilla omanlaisia piirteitä.

Lasten ja nuorten käytöshäiriölle on ominaista toistuva ja itsepintainen muiden oikeuksia ja sosiaalisia normeja rikkova käytös. Käytökselle on ominaista mm. aggressiivisuus, uhmakkuus, toisten omaisuuden tahallinen tuhoaminen, vilpillisyys ja sääntöjen rikkominen.