Yleistä

Erilaiset lievät ja ohimenevät ahdistusoireet ja pelot ovat hyvin tavallisia ja kuuluvat lapsen normaaliin kehitykseen. Häiriötasoiseksi katsottavat pelko- ja ahdistuneisuustilat eivät nekään ole lapsuus- ja nuoruusiässä kovin harvinaisia: eriasteisista pelkotiloista ja ahdistuneisuushäiriöistä kärsii eri tutkimusten mukaan noin 3–9 % lapsista ja noin 10–15 % nuorista.

Syyt ja riskitekijät

Ahdistus- ja pelko-oireiden syyt ja tausta ovat hyvin monitasoisia. Niihin vaikuttavat perinnölliset tekijät, lapsen synnynnäinen temperamentti, erilaiset elämäntapahtumat ja traumaattiset kokemukset sekä perheen ilmapiiri.

Oireet

Lapsuuden pelko- ja ahdistushäiriössä lapsella on yksittäisiä, kehitysvaiheen mukaisia pelkoja, jotka kuitenkin ovat epätavallisen voimakkaita ja aiheuttavat lapselle ja perheelle haittaa, koska voivat estää vaikkapa nukahtamisen tai ulkoilun tai lasta joudutaan toistuvasti ja pitkään rauhoittelemaan eri tilanteissa. Lapsuusikäisten tavallisia pelkoja ovat esimerkiksi pimeän, mörköjen, tulipalon tai ukkosen pelot.

Määräkohteisia pelkoja ovat esimerkiksi korkean paikan, joidenkin eläinten tai pistämisen pelot. Määräkohteiset pelot rajoittuvat joihinkin tiettyihin tilanteisiin tai kohteisiin. Häiriöstä puhutaan silloin, kun pelko on asteeltaan siinä määrin voimakas, että se aiheuttaa välttämistä ja lapsen tai nuoren toimintakyky laskee ja elämänpiiri kapeutuu pelon vuoksi.

Eroahdistushäiriössä lapsen ahdistuksen pääaiheena on ikään ja kehitystasoon nähden poikkeavan voimakas pelko joutua eroon kiintymyksen kohteesta, yleensä vanhemmasta. Pelkoon liittyy haluttomuus irtaantua läheisestä ihmisestä, vaikeus mennä nukkumaan olematta häntä lähellä, vaativuus, itkuisuus ja takertuminen sekä voimakkaat keholliset tuntemukset erotilanteissa, kuten päänsärky, vatsakipu ja oksentelu. Lapsi voi nähdä painajaisia eroon liittyen. Eroahdistushäiriö aiheuttaa usein koulusta tai päiväkodista poisjäämistä ja vaikuttaa siten haitallisesti lapsen toimintakykyyn aiheuttaen sosiaalista haittaa ja kehityksen lukkiutumista.

Yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä voi esiintyä myös lapsilla. Lasten oirekuva on kuitenkin usein lievempi kuin aikuisten eikä siihen välttämättä liity niin voimakkaasti fyysisiä ylivirittymisen oireita kuin vanhemmissa ikäryhmissä. Lapsella on pitkäaikaisesti, vähintään puolen vuoden ajan ylenmääräistä ahdistuneisuutta ja huolestuneisuutta monenlaisista asioista. Lapsi on hermostunut, jännittynyt, ehkä ärtynytkin, varmistelee loputtomasti asioita ja murehtii menneitä ja tulevia tapahtumia.

Sosiaalisten tilanteiden pelossa lapsi tai nuori pelkää joutuvansa huomion kohteeksi muiden kuin hänelle tuttujen läheisten ihmisten taholta. Häiriö voi aiheuttaa vetäytymistä sosiaalisista tilanteista, itkuisuutta ja puhumattomuutta. Luokassa lapsi tai nuori voi välttää puhumista ja esiintymistä. Liikuntatunnit ja esitelmän pitämiset voivat olla hänelle hankalia.

Julkisten paikkojen pelossa lapsi tai nuori pelkää, että hänen on vaikea poistua jostakin tilanteesta, että hän ei saa apua tai että hän saa jollakin tavalla nolottavia tai lamauttavia oireita. Julkisten paikkojen pelkoa voi esiintyä myös muiden ahdistuneisuushäiriöiden yhteydessä.

Paniikkihäiriössä esiintyy toistuvasti äkillisiä ahdistuneisuuskohtauksia vaihtelevissa tilanteissa. Kohtauksiin liittyy monesti sydämentykytystä, vapinaa, pahoinvoinnin, ilman loppumisen tai tukehtumisen tunnetta, hengenahdistusta, näön hämärtymistä, huimausta tai pyörryttämistä. Lapsilla ja nuorilla voi esiintyä paniikkikohtauksia, jotka eivät yksittäisinä ilmetessään vielä tarkoita paniikkihäiriötä. Paniikkihäiriö puhkeaa tyypillisemmin vasta myöhemmässä nuoruus- tai aikuisiässä.

Milloin hoitoon

Yksittäiset lievät pelot, jotka eivät rajoita lapsen tai nuoren toimintakykyä, korjaantuvat usein ajan myötä. Hoitoon tulee hakeutua, jos ahdistuneisuus tai pelot ovat selvästi tavanomaista voimakkaampia esimerkiksi jos lapsi ei puhu tai leiki toisten lasten kanssa tai päiväkotiin tai kouluun lähteminen ei onnistu. Jos pelot tai ahdistuneisuus jatkuvat pitkäaikaisesti viikosta toiseen rajoittaen lapsen tai nuoren ja perheen elämää, hoitoon on syytä hakeutua neuvolan, koulu- tai opiskeluterveydenhuollon, terveyskeskuslääkärin tai perheneuvolan kautta.

Hoito

Usein lasta tai nuorta voidaan auttaa jo neuvolassa tai koulu- tai opiskeluterveydenhuollossa. Tieto pelko- ja ahdistuneisuushäiriöiden tavallisista oireista ja keskustelu tilanteista, joissa oireita esiintyy, voivat auttaa löytämään keinoja rauhoittumiseen, rentoutumiseen ja oireiden lievittämiseen. Lasta tai nuorta tuetaan aikuisten avulla vähitellen kohtaamaan asioita, jotka jännittävät, huolestuttavat tai pelottavat. Pienten lasten pelko- ja ahdistuneisuushäiriöiden hoito on usein perhekeskeistä. Isompien lasten ja nuorten pelko- ja ahdistuneisuushäiriöiden hoitomuodot ovat psykoterapeuttisia ja monet hoitomuodoista pohjautuvat kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan. Hoitoa voidaan toteuttaa lapsen tai nuoren omina ja vanhempien tai perheen käynteinä tai ryhmähoitoina.

Pelko- tai ahdistuneisuushäiriön aiheuttaessa koulunkäynnin keskeytymistä lapsi tai nuori pyritään mahdollisimman pian auttamaan takaisin kouluun siten, että ahdistuneisuuden taso on lapselle siedettävä. Lapselle tai nuorelle tehdään yksilöllinen suunnitelma, jonka tavoitteena on helpottaa kouluun lähtemistä tai koulussa oloa.

Joskus tilanne on monimutkaisempi. Lapsen tai nuoren pelko- ja ahdistuneisuusoireiluun voi liittyä muita tunne-elämän tai käyttäytymisen häiriöitä tai kehityksen tai oppimisen vaikeuksia, jolloin näiden samanaikaisten ongelmien tunnistaminen ja hoito on tärkeää.

Lääkehoitoa voidaan isompien lasten ja nuorten hoidossa tarvita, jos ahdistus on voimakasta eikä muulla hoidolla saavuteta toivottua tulosta. Lääkehoitoa toteutetaan osana muuta hoitoa. Tavallisimmin käytetään serotoniinin takaisinoton estäjiä (SSRI-lääkkeitä).

Itsehoito

Aiheeseen liittyvien satujen ja tarinoiden lukeminen lapselle voi olla avuksi ja myös vanhemmat voivat saada kirjallisuudesta apua lapsensa tukemiseen. Kirjallisuusvinkkejä voi pyytää neuvolasta, kouluterveydenhuollosta tai kirjastosta. Vanhemmat voivat lapsen kanssa yhdessä tehdä suunnitelman pelon kesyttämiseksi.

Häiriöihin ja niiden hoitoon liittyvää tietoa, omahoito-ohjeita, palveluohjausta ja oppaita (esimerkiksi työkirja lapsen pelkojen kohtaamiseen) on saatavilla internetistä Mielenterveystalon lasten ja nuorten osioista.

Ehkäisy

Lasten ahdistumisherkkyys on yksilöllistä. Jotkut lapset tarvitsevat toisia lapsia enemmän tukea, rohkaisua, ja harjoittelua pelottavien asioiden kohtaamiseen, ahdistuneisuuden tunteen hallintaan ja myönteisten ongelmanratkaisukeinojen löytymiseen. Oikea tasapaino turvan ja suojelun ja toisaalta uusiin kokemuksiin rohkaisun ja uskaltautumisen välillä mahdollistuu, kun vanhempi tuntee lapsensa hyvin ja viettää hänen kanssaan aikaa.

Lämpimät ja läheiset ihmissuhteet, turvallisena toistuva säännöllinen arki, riittävä ravinto, uni ja liikunta, mieluisat harrastukset ovat ennaltaehkäisyn kulmakiviä. Läheiset aikuiset voivat tukea tunne- ja vuorovaikutustaitoja läsnäolollaan, kuuntelemalla lasta tai nuorta ja pohtimalla asioita hänen kanssaan. Kuormitustilanteiden, esimerkiksi elämänmuutosten aiheuttaman sopeutumisvaikeuden tai traumaattisten kokemusten tunnistaminen ja varhainen tuki näissä tilanteissa ehkäisevät ongelmien vaikeutumista, kuten hankalien tilanteiden tai tunteiden välttelyn aiheuttamaa elinpiirin ja kehitysmahdollisuuksien kapeutumista.