Yleistä
Dissosiatiivinen muistinmenetys on yksi kolmesta dissosiaatiohäiriötyypistä (toiset kaksi ovat depersonalisaatio/derealisaatiohäiriö ja dissosiatiivinen identiteettihäiriö). Dissosiatiivinen muistinmenetys tarkoittaa, ettei henkilö muista lähimenneisyyteen liittyvää tärkeää asiaa tai asioita.
Dissosiatiivinen muistinmenetys on yleisempää nuorilla aikuisilla ja miehillä. Vanhuksilla dissosiatiivinen muistinmenetys on harvinaista.
Yleensä muistinmenetys koskee jotain tiettyä tapahtumaa tai asiaa joko kokonaan tai osittain. Joskus se voi koskea laajemmin muistia ja merkitä henkilön oman identiteetin ja elämänhistorian unohtumista. Dissosiatiivinen muistinmenetys koskee kuitenkin aina muistoja, jotka ovat jo tallentuneet pitkäkestoiseen muistiin – ihminen ei vain tavoita niitä sieltä.
Muistamattomuus voi koskea eripituisia ajanjaksoja, yleensä se kestää tunneista päiviin, joskus viikkoja tai kuukausia, harvemmin pidempään, mutta joskus jopa kymmeniä vuosia. Dissosiatiivinen muistinmenetys on lähes aina palautuva tilanne.
Joskus muistinmenetys voi kohdistua myös taitoihin tai yleisiin tietoihin. Jos muistamattomuus on laajaa, siihen voi liittyä niin sanottua pakkovaellusta. Tällöin ihminen alkaa kulkea muistamatta, kuka hän on ja mistä hän on tulossa. Ihminen ei tässä tilassa aina kykene pitämään huolta itsestään.
Ihminen, joka kärsii dissosiatiivisesta muistinmenetyksestä (kapea-alaisesta tai laajasta), ei yleensä itse tiedosta tilaansa tai osaa olla huolissaan muistamattomuudestaan.
Dissosioituneiden tapahtumien mieleen palaamiseen voi liittyä psyykkisen voinnin heikkenemistä, pahimmillaan itsen vahingoittamista tai itsemurha-ajatuksia. Joskus yritykseen palauttaa mieleen kaukaisempia tapahtumia voi liittyä niin sanottujen valemuistojen riski. Aina muistiin palauttaminen ei ole välttämätöntä tai edes tavoiteltavaa.
Dissosiatiivisen muistinmenetyksen syyt
Dissosiatiivinen muistinmenetys ei johdu elimellisestä sairaudesta, vammasta pään alueelle tai esimerkiksi päihtymyksestä, vaan psyykkisestä syystä. Muistinmenetys on vakavampaa tai laajempaa kuin tavallinen unohtelu.
Määritelmän mukaan muistinmenetys on reaktio raskaisiin tai traumaattisiin tapahtumiin, kuten onnettomuuteen tai väkivallan uhriksi joutumiseen, tai äkilliseen menetykseen, kuten läheisen kuolemaan. Se, miten paljon henkilö kykenee muistamaan traumaattisesta tapahtumasta, voi vaihdella eri päivien ja tilanteiden välillä.
Dissosiatiivisen muistinmenetyksen tunnistaminen
Dissosiatiivinen muistinmenetys on taaksepäin suuntautuvaa. Tällöin henkilö ei muista tapahtumaa tai tapahtumia, jotka tapahtuivat ennen muistinmenetyksen alkua, mutta hän muistaa tapahtumat muistinmenetyksen jälkeen. Esimerkiksi pakkovaellukselle lähtenyt muistaa vaellusreitin, mutta ei sitä, mistä lähti ja miksi. Dissosiatiivinen muistinmenetys on tärkeää erottaa seuraavista tiloista:
- Päihteiden käyttöön liittyvä muistikatkos
- Pään vammoihin liittyvä muistikatkos
- Epileptiseen kohtaukseen liittyvä muistikatkos
- Muun fyysisen sairauden tai tilan aiheuttama muistamattomuus (esim. liian matala verensokeri)
- Psykoosi tai muu toinen mielenterveyden häiriö
- Tilanteen teeskenteleminen
Dissosiatiivisen muistinmenetyksen syntymekanismi
Dissosiatiivisen muistinmenetyksen syntymekanismi ei ole tiedossa. Erään teorian mukaan dissosiaatio on tapa suojautua sietämättömältä tilanteelta tai ajatukselta, jolloin kyseessä olisi äärimmilleen viety mutta normaali ihmismielen puolustusmekanismi.Dissosiatiivisen muistinmenetyksen syntymekanismi ei ole tiedossa. Nykykäsityksen mukaan dissosiaatio on mielen puolustuskeino, tapa suojautua sietämättömältä tilanteelta tai ajatukselta, kun mikään muu asian käsittelytapa ei riitä.
Dissosiatiivinen laaja muistinmenetys alkaa yleensä äkillisesti. Suppeamman muistinmenetyksen alkamistavasta tiedetään vähän. Joskus muisti palautuu nopeasti ympäristön muuttuessa vähemmän stressaavaksi. Joskus se palautuu hitaammin, mutta harvoin ei lainkaan. Palautumisen todennäköisyys riippuu monista tekijöistä, kuten siitä miten pitkä aika traumaattisesta tapahtumasta on. Tutkimusten mukaan henkilöillä, jotka kärsivät dissosiatiivista muistinmenetyksestä on ollut keskimääräistä useammin traumaattisia tai muuten kuormittavia tapahtumia lapsuudessa.
Dissosiatiivisen muistinmenetyksen itsehoito ja hoito
Dissosiatiivinen muistinmenetys voi korjaantua itsestään. On tärkeää pyrkiä elämän rauhoittamiseen ja turvallisuuden tunteen lisäämiseen. Säännöllinen vuorokausirytmi, hyvä nukkuminen, päihteiden välttäminen, stressitekijöiden vähentäminen, yhteydenpito läheisiin, joiden seurassa viihtyy, ja miellyttävät arjen tekemiset voivat tuoda helpotusta.
Jos epäilee itsellään dissosiatiivista muistinmenetystä, kannattaa kääntyä terveydenhuollon ammattilaisen puoleen. Ensiksi on tärkeää saada tietoa tilanteesta ja sen hyvästä ennusteesta. Ei ole olemassa tieteellisesti tutkittuja tehokkaita hoitoja nimenomaan dissosiatiiviseen muistinmenetykseen, mutta psykososiaalisia hoitomuotoja, kuten keskustelua ammattilaisen kanssa ja psykoterapiaa, on käytetty. Psykoterapiasta voi olla hyötyä etenkin, jos dissosiatiiviseen muistinmenetykseen liittyy muita mielenterveyden häiriöitä tai elämäntilanteeseen liittyviä asioita, joiden hoidossa psykoterapian tiedetään olevan tehokasta. Kun dissosiatiivista muistinmenetystä hoidetaan psykoterapialla, terapeutin tulee olla kokenut ja tietoinen tämäntyyppisen terapian oikeanlaisesta suorittamisesta.
Lääkehoitoa, joka tehoaisi suoraan tämän tyyppiseen muistinmenetykseen, ei ole tiedossa. Lääkehoidosta saattaa kuitenkin olla joskus hyötyä etenkin muistinmenetykseen mahdollisesti liittyvän ahdistuksen, unihäiriön tai muiden psyykkisten oireiden hoidossa.
Kirjallisuutta
- Lauerma H. Dissosiaatiohäiriöt. Kirjassa: Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T, toim. Psykiatria. 15. painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2023.
