Yleistä

Suomessa itsemurhien määrä on viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana vähentynyt. Itsemurhien osuus on kuolemansyistä noin prosentin verran. Itsemurha-ajatukset, -yritykset ja -kuolemat ovat lapsilla harvinaisia, mutta ne yleistyvät nuoruusiässä. Nuorilla ja nuorilla aikuisilla itsemurhat ovat keskeinen kuolemansyy. Toisaalta noin viidennes itsemurhan tehneistä on yli 65-vuotiaita.

Itsemurha-ajatukset ovat melko yleisiä ja monesti ohimeneviä. Itsemurha-ajatuksia esiintyy vuoden aikana noin 10–15 %:lla nuorista. Suomalaisista aikuisista noin 10 % raportoi itsetuhoisia ajatuksia kyselytutkimuksessa. Itsemurhaa on yrittänyt noin 5 % nuorten ja aikuisten väestöstä. Itsemurha-ajatukset ja -yritykset ovat tytöillä ja naisilla yleisempiä kuin pojilla ja miehillä. Poikien ja miesten itsemurhakuolleisuus on kuitenkin suurempaa kuin tyttöjen ja naisten.

Itsemurhan riskitekijöitä

Itsemurhan merkittävin riskitekijä on aiempi itsemurhayritys. Ainakin joka kolmas itsemurhan tehnyt on yrittänyt aiemmin itsemurhaa. Myös itsensä muu tarkoituksellinen vahingoittaminen, esimerkiksi toistuva viiltely suurentaa itsemurhayrityksen ja itsemurhan riskiä. Itsemurha-aikeista kertominen on melko tavallista itsemurhan tehneillä. Erilaisten sosiaalisten medioiden kautta viestityt aikeet ovat myös mahdollisia.

Valtaosaan itsemurhatapauksia liittyy mielenterveyden häiriö. Ainakin puolella itsemurhan tehneistä on mielialahäiriö eli depressio tai kaksisuuntainen mielialahäiriö. Osalla itsemurhan tehneistä on skitsofrenia. Voimakas impulsiivisuus, käytösoireet ja epäsosiaalisuus liittyvät itsemurhariskiin erityisesti pojilla ja miehillä. Vakavia päihdeongelmia on runsaalla neljänneksellä, ja moni itsemurha tehdään päihtyneenä. Lisäksi unettomuuteen ja joihinkin vaikeisiin somaattisiin sairauksiin sekä pitkittyneisiin kiputiloihin liittyy itsemurhavaara.

Itsemurhan ja itsemurhayrityksen laukaisee usein epäonnistuminen, pettymys tai ero. Myös perheenjäsenten väliset riidat, perheväkivalta ja nuorilla riidat vanhempien kanssa ovat yleisiä laukaisevia tekijöitä. Perheenjäsenen, muun läheisen tai nuorilla ystävän tekemä itsemurha on itsemurhan tai itsemurhayrityksen riskitekijä.

Vaikka väestötasolla on tunnistettu muun muassa edellä kuvattuja riskitekijöitä ja itsemurhakuolemiin havaitaan liittyvän riskitekijöiden kasautumista, yksittäistä itsemurhaa ei voida ennustaa luotettavasti.

Arviointi

Itsemurhaa yrittäneen arviointi kuuluu lääkärille, joka määrittelee hoidon tarpeen ja kiireellisyyden. Arviointi voi olla tarpeen tehdä päivystyksellisesti, mutta sitä tehdään myös kiireettömissä tilanteissa vastaanotolla. Itsemurhayrityksen jälkeen yleensä konsultoidaan psykiatrian alan lääkäriä sairaalassa. Itsemurhavaaraa arvioitaessa kartoitetaan ja kysytään muun muassa seuraavia asioita:

• Käykö itsemurhaa yrittänyt läpi elämänkriisiä? Onko hänellä ajankohtaisia vaikeuksia, kuten riitoja, menetyksiä tai pettymyksiä? Arvioidaan, minkälainen hänen elämäntilanteensa ja perhetilanteensa on.
• Onko merkkejä mielialahäiriöstä, muusta psykiatrisesta sairaudesta, päihdeongelmista tai epäsosiaalisesta oireilusta? Miten hän nukkuu? Minkälainen terveydentila on yleensä? Arvioidaan mielenterveyden häiriön ja/tai päihdeongelman laatua ja vakavuutta.
• Onko potilaalla itsemurha-ajatuksia tai -aikeita? Jos niitä on, arvioidaan kuolemanpyrkimysten voimakkuus ja kysytään, onko hänellä itsemurhasuunnitelma tai onko hän tehnyt valmisteluja.
• Onko hän aiemmin yrittänyt itsemurhaa tai muuten vahingoittanut itseään? Minkälaisessa tilanteessa näin on tapahtunut? Itsemurhayrityksen jälkeen kartoitetaan siihen johtanut tapahtumaketju.
• Minkälaisia syitä potilaalla on toivoa kuolemaa? Kokeeko hän näköalattomuutta, toivottomuutta tai joutuneensa umpikujaan? Kokeeko hän voimakasta häpeää tai syyllisyyttä? Onko hänellä mielestään syitä jatkaa elämää ja asioita, joita odottaa?
• Minkälaista hoitoa ja muuta apua hän toivoo? Mistä hän saa tukea jo nyt?

Itsemurhavaaran kartoituksen apuna voidaan käyttää strukturoituja kartoituslomakkeita, kuten C-SSRS:ää (Columbia Suicide Severity Rating Scale).

Itsemurhien ehkäisy

Itsemurhavaaraa voidaan vähentää mielenterveys- ja päihdehäiriöiden, itsemurhayrityksen ja vaikeiden somaattisten sairauksien hyvällä ja asianmukaisella hoidolla. Mielenterveys- ja päihdehäiriöiden hoito sisältää erilaisia psykososiaalisia menetelmiä, mukaan lukien psykoterapiat, ja lääkehoitoja. Helppo hoitoon pääsy eli mielenterveyspalvelujen saatavuus ja monimuotoisuus auttavat ehkäisemään itsemurhakuolleisuutta. Useimmiten hoito voidaan toteuttaa avohoitona. Hoitopaikassa tulisi sopia ja järjestää seurantatapaamisia. Hyvä hoitosuhde liittyy pienempään itsemurhayritysten määrään itsemurhariskin yhteydessä.

Yleisten mielenterveystaitojen ja sosiaalisten taitojen opettaminen ja tukeminen esimerkiksi koulussa voi ehkäistä itsemurhayrityksiä ja itsemurhia. Ihmisten kokemus sosiaalisesta tuesta ja yhteisöllisyydestä ja ympäristön tuki ovat itsemurhalta suojaavia tekijöitä.

Itsemurhavaarassa olevan hoito

Jos henkilö on huolissaan omasta psyykkisestä voinnistaan tai itsetuhoisista ajatuksistaan, kannattaa hakeutua ammattiavun piiriin. Myös läheiset voivat ohjata ja kannustaa itsemurhavaarassa olevaa hakeutumaan hoitoon. Psyykkisesti huonosti voiva ja itsemurha-aikeita ilmaiseva ihminen ei aina halua hakeutua hoidon piiriin. Hädän tunnistavilla läheisillä on kuitenkin lupa olla yhteydessä terveydenhuoltoon, sosiaali- ja kriisipäivystykseen tai hätänumeroon.

Perheenjäsenten huomioiminen ja varsinkin alaikäisten kohdalla vanhempien mukaan otto hoitoon ja tukemaan nuorta on tärkeää. Vaikeasti itsetuhoisesti käyttäytyvän alaikäisen kohdalla voi olla tarpeen ottaa yhteyttä sosiaalitoimen perhepalveluihin tai lastensuojeluun.

Jos ihminen on yrittänyt itsemurhaa tai sitä voi epäillä esimerkiksi onnettomuuden tai myrkytyksen vuoksi, tulee hänet toimittaa päivystykseen. Tällaisessa hätätilanteessa pitää yleensä soittaa hätänumeroon (112), josta annetaan lisäohjeita. Jos ihminen ei halua lähteä päivystykseen, voi esimerkiksi ensihoito konsultoida lääkäriä siitä, täyttyvätkö edellytykset arvioida tahdosta riippumatonta hoitoa. Itsemurhaa yrittäneen fyysisen voinnin salliessa psykiatrian alan lääkäriä yleensä konsultoidaan sairaalassa. Itsemurhaa yrittänyt nuori kuuluu aina lähettää nuorisopsykiatrisen erikoissairaanhoidon arvioon.

Itsemurhayrityksen jälkeen psykiatrista sairaalahoitoa puoltaa se, että ihminen on psykoottinen tai hänellä on vaikea masennus, mania, vakavaa aggressiivisuutta tai vaikea päihdeongelma. Lisäperusteena voi olla se, että aiempi avohoito ei ole onnistunut. Henkilön vastustaessa sairaalahoitoa arvioidaan tarvittaessa, täyttyvätkö tahdosta riippumattoman hoidon edellytykset. Jatkohoito voidaan yleensä toteuttaa psykiatrisessa avohoidossa.

Itsemurhayrityksen jälkeiseen hoitoon kuuluu käydä läpi siihen johtaneet tapahtumat. Samalla laaditaan turvasuunnitelma, jossa pyritään tunnistamaan yksilöllisiä riski- ja laukaisevia tekijöitä, niin sanottuja varomerkkejä, miten tehdään ympäristöä turvallisemmaksi, miten ihminen voi helpottaa huonoa vointiaan omin selviytymiskeinoin ja muiden ihmisten avulla sekä keneen ja mihin tahoihin hän voi olla hätätilanteessa yhteydessä. Nuoren turvasuunnitelma tehdään yhdessä nuoren ja vanhempien kanssa. Tutkimusten mukaan turvasuunnitelma pienentää uuden itsemurhayrityksen riskiä kuuden kuukauden ajan.

Muita hyödyllisiä hoitomuotoja voivat olla esimerkiksi kognitiivinen käyttäytymisterapia, joka keskittyy itsetuhoisuuden ehkäisemiseen, ja dialektinen käyttäytymisterapia epävakaaseen persoonallisuuteen tai nuorilla tunne-elämän epävakauteen.

Mistä tukea ja apua

Hätätilanteessa soita hätänumeroon 112.

• Voit myös soittaa suoraan paikkakuntasi terveyskeskukseen tai hakeutua terveyskeskuspäivystykseen.
• Itsemurhien ehkäisykeskus. Tavoitteena on ehkäistä itsemurhia tarjoamalla tukea ja apua itsemurhaa yrittäneille. Toimipisteet sijaitsevat Kuopiossa ja Helsingissä.
• Kriisipuhelin (09) 2525 0111 päivystää suomen kielellä vuoden jokainen päivä ympäri vuorokauden. Kriisipuhelimessa päivystetään tiettyinä aikoina suomen lisäksi ruotsiksi (puh. [09] 2525 0112), arabiaksi (puh. [09] 2525 0113 ja englanniksi (puh. [09] 2525 0113).
• Kriisikeskusverkosto. Ota yhteyttä Suomen Mielenterveys ry:n kriisikeskukseen, jos sinä tarvitset tai läheisesi tarvitsee tukea ja apua. Vastaanotolle voi hakeutua ilman lähetettä varaamalla ajan suoraan kriisikeskuksesta.
• Tukinetistä löydät palveluita, joiden tarkoituksena on auttaminen, tuen tarjoaminen sitä tarvitseville ja kokemusten jakaminen. Tukinetin teemojen kautta voit tutustua sinua koskettaviin aiheisiin, osallistua ryhmächatteihin tai kahdenkeskisiin chatteihin, osallistua ryhmäkeskusteluihin ja saada henkilökohtaisen tukihenkilön.
• Nuorille (12–29-vuotiaille) on käytössä myös Sekasin-chat. Sekasin-chatissä voit keskustella mieltäsi askarruttavasta kysymyksistä tai aiheista nimettömänä ja luottamuksellisesti. Sekasin-chat on auki vuoden jokaisena päivänä, maanantaista perjantaihin klo 9–24 sekä lauantaisin ja sunnuntaisin klo 15–24.
• Järkyttävissä elämäntilanteissa neuvontaa ja apua tarjoavat alueelliset sosiaali- ja kriisipäivystykset. Yhteystiedot löytyvät usein kunnan tai sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluja tarjoavan hyvinvointialueen verkkosivuilta.