Paniikkihäiriöllä tarkoitetaan äkillisiä ja usein odottamatta toistuvia paniikkikohtauksia. Hallitsevia oireita ovat äkkinäisesti alkava sydämentykytys, rintakipu, tukehtumisen tunne, huimaus ja epätodellisuuden tunne. Näihin liittyy usein kuoleman tai "hulluksi tulemisen" pelkoa. Kohtaus on voimakkaimmillaan muutaman minuutin ajan ja kestää jopa puoli tuntia. Paniikkihäiriöön voi liittyä julkisten paikkojen pelko, joka usein juontaa juurensa paniikkikohtausten pelosta. Pelko saa henkilön välttämään tilanteita, joissa kohtauksia on aiemmin esiintynyt tai joissa hän pelkää niiden tulevan.
Paniikkihäiriötä hoidetaan sairausvalistuksella, nettiterapialla ja omahoidolla, lääkehoidolla ja asianmukaisella psykoterapialla. Osa paniikkihäiriöisistä tarvitsee terapian lisäksi lääkitystä oireiden hallitsemiseen.
Lääkehoidolla voidaan estää tai lievittää paniikkikohtauksia. Paniikkihäiriön lääkehoitona käytetään ensisijaisesti masennuslääkkeitä ja joskus tarvittaessa otettavia bentsodiatsepiineja.
Masennuslääkkeet
Paniikkihäiriön ensisijaisia lääkkeitä ovat SSRI-masennuslääkkeet (fluoksetiini, fluvoksamiini, paroksetiini, sitalopraami, sertraliini ja essitalopraami). Trisyklisistä masennuslääkkeistä erityisesti klomipramiini estää paniikkikohtauksia, mutta sillä on enemmän haittavaikutuksia. Myös venlafaksiini ja mirtatsapiini ovat tehokkaita paniikkikohtausten estossa.
Masennuslääkkeen aloitusannoksen tulee aina olla pieni, kun lääkettä käytetään paniikkikohtausten estoon. Tämä johtuu siitä, että paniikkikohtauksista kärsivillä henkilöillä masennuslääkkeet aiheuttavat hoidon alussa herkästi kiusallista, joskin yleensä 1–2 viikossa ohimenevää motorista levottomuutta. SSRI-lääkkeiden aloitusannokset ovat fluoksetiinilla 5–10 mg/vrk, fluvoksamiinilla 25 mg/vrk, paroksetiinilla 10 mg/vrk, sertraliinilla 25 mg/vrk, sitalopraamilla 10mg/vrk ja essitalopraamilla 5 mg/vrk. Trisyklisten masennuslääkkeiden aloitusannokset ovat 10–50 mg/vrk tai tätäkin pienempiä, venlafaksiinin 18,25–37,5 mg/vrk ja mirtatsapiinin 7,5 mg/vrk.
Aloituksen jälkeen annosta suurennetaan hitaasti tarpeen mukaan. Annoksen hitaalla suurentamisella vältetään motorinen levottomuus.
Masennuslääkkeet eivät tehoa paniikkikohtausten estoon heti, vaan toivottu vaikutus edellyttää 2–4 viikkoa kestävää lääkitystä. Masennuslääkkeet eivät siis sovi äkillisten paniikkikohtausten hoitoon.
Bentsodiatsepiinit
Bentsodiatsepiinit vaikuttavat nopeasti. Niillä on vähän välittömiä haittoja, mutta merkittävät haitat liittyvät käyttömäärien kasvuun. Pitkässä säännöllisessä käytössä näillä lääkkeillä on erilaisia haittoja, kuten kaatumisriskin lisääntyminen ja kognition heikkeneminen.
Bentsodiatsepiinit ovat käyttökelpoisia, mikäli lääkettä käytetään vain harvoin ja tarvittaessa, jos käyttömäärät eivät hallitsemattomasti kasva ja jos käyttöön ei liity päihteiden, kuten alkoholin, käyttöä. Jos henkilöllä on harvoin paniikkikohtauksia ja häntä helpottaa tieto siitä, että käsilaukussa on varalta yksi tabletti (jota hän joutuu käyttämään esimerkiksi kerran kuussa), voi tarvittaessa otettava bentsodiatsepiini olla yksinkertaisin ja paras ratkaisu.
Paniikkihäiriöiden hoidossa käytetään vain harvoin säännöllistä bentsodiatsepiinilääkitystä sen haittavaikutusten vuoksi. Hoidon hyödyt ja haitat on punnittava yksilöllisesti, ja bentsodiatsepiinien vaarallisuus yhteiskäytössä päihteiden kanssa tulee muistaa (hengityslaman ja kuoleman vaara). Jos säännölliseen bentsodiatsepiinilääkitykseen päädytään, tulee tämän toteutua yhden lääkärin tai terveysaseman hoidossa ja seurannassa. On tärkeää myös tarkistaa säännöllisesti, onko hoito vielä tarpeen, voidaanko annosta laskea tai voitaisiinko laatia hidas lopetusohjelma.
Bentsodiatsepiineilla on haittoja pitkäaikaiskäytössä, ja siksi ylläpitohoidonkin aikana tilanne on hyvä tarkistaa.
Harvoin esiintyvistä paniikkikohtauksista kärsivät eivät välttämättä halua säännöllistä lääkehoitoa kohtausten estoon, eikä se ole aina tarpeenkaan. Tällöin voidaan äkillisen voimakkaan paniikkikohtauksen hoidossa tarvittaessa käyttää nopeasti imeytyvää bentsodiatsepiinia (esim. diatsepaami 5–10 mg).
Katso myös Ahdistuneisuushäiriöissä käytettävät lääkkeet.
Kirjallisuutta
- Procyshyn RM, Bezchlibnyk-Butler KZ, Kim DD, toim. Clinical Handbook of Psychotropic Drugs, Hogrefe 2023.
- Ahdistuneisuushäiriöt. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Psykiatriyhdistys ry:n ja Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2019 (viitattu 24.05.2023).
- Huttunen MO, Socada L. Psyykenlääkkeet ja niiden käyttö. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2017.
