Aggressiivisesti käyttäytyvän lapsen ongelmat ja suojaavat tekijät

Aggressiivisesti käyttäytyvän lapsen ongelma on aggressionhallinnan taitojen puutteellisuus, mikä altistaa jatkuville konflikteille, raivokohtauksille ja väkivallalle. Lapsi tuntee usein turhautumista ja vihaa, ja hänen minäkuvansa voi olla kielteinen.

Aggressiivisella lapsella on vaikeutta havainnoida ja käsitellä sosiaalisen ympäristön viestejä. Ympäristö tulkitaan aiempien kokemusten perusteella helposti uhkaavaksi ja vihamieliseksi. Aggressiivisilla lapsilla on muihin verrattuna niukemmin jaettuja myönteisiä tunteita, ja he ovat muita epäsuositumpia.

Pitkittäistutkimuksissa lapsuusiän aggressiivisuuden on todettu ennustavan kouluun sopeutumattomuutta, kuten heikkoa koulumenestystä, pinnaamista ja koulutyöstä kiinnostumattomuutta. Lapsuuden aggressiivisuus ennustaa niin ikään aikuisiän fyysistä aggressiivisuutta, lapsuudesta aikuisuuteen ulottuvaa rikollisuutta, alkoholin ongelmakäyttöä, parisuhteen rikkonaisuutta sekä työuran vaikeuksia. Osa havaituista yhteyksistä selittynee erilaisilla vaikeuksien kehillä.

Toisaalta tutkimuksissa on aggressiivisuuden negatiivisilta vaikutuksilta suojaaviksi tekijöiksi todettu lapsikeskeistä kasvatusta, johon liittyy vanhempien hyvä keskinäinen suhde, myönteinen suhde isään, äidin antama tuki ja ohjaus sekä fyysisestä rankaisusta pidättäytyminen. Myös lapsen hyvät kaveri- ja ihmissuhdetaidot sekä heikompien puolustaminen, ystävällisyys ja kyky selviytyä näyttäytyvät merkityksellisinä tekijöinä.

Aggressiivisuuden syyt

Väkivaltaisuuden takana voi olla useita eri syitä. Ulkoiset syyt liittyvät perheeseen, ikätovereihin, kouluun tai asuinympäristöön. Aggressiivinen käytös voi olla toisaalta opittu malli, toisaalta jollekin lapselle ainoa mahdollisuus selvitä kasvuympäristön ongelmien keskellä.

Sisäisiä syitä aggressiiviselle käytökselle ovat sosiaalisten taitojen harjaantumattomuus, impulsiivisuus, voimakas tarve välittömälle tarpeen tyydytykselle ja epärealistinen usko väkivallan toimivuuteen tavoitteiden saavuttamisessa. Taustalla voi olla myös heikko negatiivisten tunteiden kuten vihan ja häpeän sietokyky tai arvomaailman ja moraalin itsekeskeisyys tai konkreettisuus. Myös perinnöllisillä tekijöillä näyttää olevan merkitystä aggressiivisuudessa.

Aggression puute

Lapsen ongelmana voi olla myös aggression puute. Hänen voi olla vaikea ilmaista negatiivisia tunteita, mikä johtaa näiden tuntemusten tukahduttamiseen. Pahimmillaan aggression puute voi kääntyä lasta itseään vastaan ja altistaa ahdistuneisuudelle ja masentuneisuudelle. Lapsen kyky puolustaa itseään kiusaamista tai muita loukkauksia vastaan voi olla heikko. Tietty määrä aggressiota vaaditaan myös vanhemmista irrottautumiseen uhmaiässä ja uudelleen nuoruudessa.

Milloin ja mistä tulisi hakea apua?

Lapsen väkivaltaisuutta on hyvä lähteä selvittelemään, jos siitä aiheutuu toistavia ongelmia tai jos lapsen pärjääminen ikätovereiden kanssa, koulussa tai harrastuksissa kärsii. Lisäksi apua on haettava, jos lapsen aggression takia kotona alkaa vallita väkivallan ilmapiiri tai jos lyödään tai muutoin kohdellaan toinen toisia epäkunnioittavasti. Varhaisella puuttumisella pyritään ehkäisemään aggressiivisen käyttäytymisen ajankohtaisia ja myöhempiä epäsuotuisia vaikutuksia. Erityisesti aggressiivisia lapsia tulisi tukea myönteisten ongelmanratkaisutaitojen oppimisessa.

Ongelmiin voi hakea apua perheneuvoloista, joissa voidaan arvioida aggressiivisuuden taustalla olevia sisäisiä ja ulkoisia syitä ja hakea ratkaisuja näihin. Hoitona voi olla esimerkiksi perheterapia tai muita interventioita. Vaikea-asteinen aggressiivisuus on syy erikoissairaanhoidon lähetteeseen. Tarvittaessa lapsen ja perheen tueksi voidaan kytkeä lastensuojelu.

Varsin laajalti kouluissa, nuorisotaloilla ja terveydenhoidossa on käytössä ART-ryhmäkuntoutus (aggression replacement therapy). Tämän ohjelman myötä väkivaltaiselle tai passiivisen vetäytyvällä lapsella on mahdollisuus harjoitella sosiaalisia taitoja ja vihanhallintaa.