Suora ja epäsuora kiusaaminen

Kiusaaminen jaotellaan usein suoraan ja epäsuoraan muotoon. Suorassa kiusaamisessa toisen nöyryyttäminen tapahtuu fyysisten loukkauksien kuten hakkaamisen, potkimisen ja lyömisen muodossa. Lisäksi kiusaamisen keinoina voidaan käyttää nimittelyä ja ilkkumista.

Epäsuora kiusaaminen puolestaan sisältää ilkeiden juorujen levittämistä, toisen mustamaalaamista ja pahan puhumista selän takana. Sen kautta vahingoitetaan toisen sosiaalista asemaa ja mainetta. Suoraa fyysistä kiusaamista esiintyy enemmän pojilla, ja se yleensä vähenee iän myötä. Epäsuorassa kiusaamisessa ei ole osoitettu merkittäviä sukupuolieroja, vaikka tytöt ovatkin poikia taipuvaisempia valitsemaan epäsuorat keinot.

Kiusaamista koskevissa pitkittäistutkimuksissa on huomattu, että kiusaajan ja kiusatun roolit eivät ole pysyviä, vaan ne vaihtelevat kehityksen aikana. Näin kiusaajasta voi tulla kiusattu, tai hän voi lopettaa kiusaaminen. Roolien vaihtumista tapahtuu erityisesti erilaisten muutosten yhteydessä, kuten esimerkiksi ala-asteelta yläasteelle siirryttäessä.

Miksi joku lapsi kiusaa?

Kiusaamisen syinä on mietitty lapsen aggressiivisuutta, sosiaalisten taitojen puutetta, huonoa itsetuntoa ja persoonallisuuden epäsosiaalisuutta. Nykytutkimuksen valossa useimmat kiusaajat eivät kuitenkaan kehitä aikuisuuden epäsosiaalista persoonallisuushäiriötä, ja etenkin epäsuoraa kiusaamista käyttävät lapset ovat osoittautuneet sosiaalisesti hyvinkin taitaviksi.

Kiusaajilla näyttää olevan tarve dominoida ja kontrolloida ikätovereitaan, halu tulla ihailluksi, näkyväksi ja vaikutusvaltaiseksi. Heillä saattaa olla virheellisen korkeat luulot itsestään ja vaikeutta ottaa vastuuta omista teoistaan.

Kiusaamisen ylläpitämiseksi tarvitaan yleensä sivustakatsojien (hiljainen) hyväksyntä tai jopa kannustus. Sivustakatsojat mahdollistavat kiusaamisen jatkumisen myös pidättäytymällä kiusatun puolustamisesta. Tämä voi olla heille keino varmistaa oma asema ryhmässä sekä maine ja fyysinen turvallisuus, sillä kiusaaminen valjastetaan usein sosiaalisen vaikutusvallan ja hierarkian muodostamisen välineeksi.

Miksi jotakuta lasta kiusataan?

Tutkimus on osoittanut, että myöskään kiusatut eivät valikoidu sattumanvaraisesti. Tyypillisen kiusatuksi joutuvan ryhmän muodostavat ahdistuneet, epävarmat ja sensitiiviset lapset, jotka eivät osaa tai pysty puolustamaan itseään. Myös ahdistuneisuus ja masennus altistavat kiusatuksi tulemiselle ja pahentavat kiusaamisesta johtuvaa kärsimystä.

Toinen helposti kiusatuksi valikoituva ryhmä on provokatiiviset, reaktiivisesti aggressiiviset lapset, joilla on tunteiden säätelyn ongelmia ja hyperaktiivisuutta. Tämän ryhmän on osoitettu olevan erityisen altis jatkuvalle, pitkäkestoiselle kiusaamiselle.

Myös erilaiset yksilölliset ja sosiaaliset riskitekijät altistavat osaltaan kiusatuksi joutumiselle. Näitä tekijöitä ovat esimerkiksi lihavuus, varhainen puberteetti, erityisvaikeudet sekä seksuaalisen suuntauksensa vuoksi erilaiset lapset ja nuoret. Kiusatuksi joutumiselle voi altistaa myös kaverien puute sekä heikko sosiaalinen asema ryhmässä. Etninen tausta tai vähemmistöön kuuluminen ei kuitenkaan näytä ainakaan enää nykyisin automaattisesti johtavan lisääntyneeseen kiusaamiseen.

Kiusatuilla lapsilla tavataan muita enemmän mielenterveyden ongelmia. Näistä tavallisimpia ovat ahdistus ja masennus sekä erilaiset (psyko)somaattiset vaivat. Näyttöä on myös siitä, että lapsuudenaikainen kiusaaminen altistaa aikuisiän masennukselle ja ahdistuneisuushäiriöille sekä itsetuhoisuudelle. Kiusaajana olo on yhdistetty puolestaan masennukseen, ahdistukseen, käytöshäiriöön ja päihdeongelmiin. Sekä kiusatuksi joutuminen että kiusaajana toimiminen ovat siis riski lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille.

Nettikiusaaminen

Nykyisin suuri osa kiusaamisesta tapahtuu netissä tai kännykän välityksellä "kyberkiusaamisen" muodossa. Kiusaamista tapahtuu chatissa, keskustelupalstoilla, peleissä, sosiaalisessa mediassa sekä muilla lasten ja nuorten käyttämillä foorumeilla.

Kyberkiusaamisen erityispiirteitä ovat nopeus, riippumattomuus ajasta ja paikasta, tiedon rajaton leviäminen ja anonyymius. Kyberkiusaamista voi olla vaikeampi havaita, ja siitä eroon pääsemisen keinot ovat vähäisemmät. Aikuisilla ei välttämättä ole tietoa kanavista, joita käytetään kiusaamiseen, ja näin rajaamistoimenpiteisiin ryhtyminen voi viivästyä. Kansainvälisillä palvelimilla olevien asiattomien viestien poisto voi olla hyvin vaikeaa, joskus mahdotonta.

Kiusaamisen ennaltaehkäisy

Opettajalla ja muilla aikuisilla on suuri merkitys kiusaamisen ennaltaehkäisyssä ja siihen puuttumisessa. On tärkeää, että aikuiset selkeästi tuomitsevat kiusaamisen ja kiinnittävät erityistä huomiota mukavan, kaikki huomioon ottavan yhteishengen luomiseen ja ylläpitoon.

Kasvattamiseen kuuluu myös kasvattaminen siihen, että kaikki kantavat vastuuta yhteisön ja sen yksilöiden hyvinvoinnista: Kiusaaja on kasvatettava pois toisia epäkunnioittavasta asenteesta ja kiusaamisen käyttämisestä muiden hallinnan ja alistamisen keinona. Hänelle on annettava uusi tilaisuus rakentavampaan käytökseen ja uuden roolin omaksumiseen, mahdollisuus saada huomiota ja ihailua muulla kuin kiusaamisella. Sivustaseuraajat on puolestaan kasvatettava vastuuseen ja heikomman puolustamiseen.

Suomen koulussa on laajalti otettu käyttöön Suomessa kehitetty KiVa Koulu -menetelmä, joka toimii koko kouluyhteisön tasolla. Ohjelman kautta pyritään levittämään tietoa kiusaamisesta, muokkaamaan asenteita kiusaamisen vastaiseksi ja sitouttamaan koulut kiusaamisen vastaiseen työhön. Ohjelman kautta pyritään antamaan kouluille keinoja puuttua kiusaamiseen ja estää sitä varhaisessa vaiheessa.

Milloin ja mistä tulisi hakea apua?

Kiusaaminen ja kiusatuksi tuleminen tulee ottaa puheeksi mahdollisimman varhain, ja siihen on syytä hakea ratkaisuja aktiivisesti. Tässä työssä vaaditaan yhteistyötä koulun, kodin ja vanhempien kesken. Koska sekä kiusaajalla että kiusatuksi joutuneella on muita suurempi riski mielenterveydenongelmille, tulisi heille tarvittaessa hakea apua perheneuvolasta tai lasten- tai nuorisopsykiatrian poliklinikalta.

Kannattaa muistaa, että ahdistus ja masentuneisuus eivät aina näy ulospäin ja näitä oireita on syytä kysyä lapselta erikseen.