Yleistä

Munasarjakasvaimia esiintyy kaikenikäisillä naisilla. Niistä 85 % on hyvänlaatuisia. Pahanlaatuisen kasvaimen mahdollisuus lisääntyy iän mukana: yli 50-vuotiailla naisilla lähes puolet munasarjakasvaimista on pahanlaatuisia.

Hedelmällisessä iässä munasarjaan voi helposti kehittyä niin sanottuja toiminnallisia kystia (nesterakkuloita), jotka häviävät itsestään. Näitä kystia todetaan noin 5–10 %:lla naisista, monesti sattumalta gynekologisen ultraäänitutkimuksen yhteydessä. Toiminnallinen kysta kehittyy munarakkulasta, joka ei puhkeakaan vaan kerää nestettä ja kasvaa jopa 5–6 cm:n kokoiseksi ennen kuin se yleensä seuraavan kuukautiskierron aikana häviää. Vastaavalla tavalla keltarauhanen ei aina surkastu kuukautisten alkaessa, vaan siitä voi muodostua kysta. Toiminnallisille kystille ei tarvitse tehdä mitään, ja ne on syytä erottaa varsinaisista kasvaimista.

Munasarjakasvaimen oireet

Valtaosa munasarjakasvaimista on ainakin alkuvaiheessa oireettomia. Jotkin tuottavat naishormoneja, jolloin oireena voi olla vuotohäiriöitä. Oireet ilmaantuvat yleensä kasvaimen suurentuessa, jolloin se aiheuttaa kipua, turvotusta ja painon tunnetta. Kasvain voi myös painaa virtsarakkoa tai suolistoa.

Joskus kysta voi puhjeta ja aiheuttaa vuodon vatsaonteloon. Kysta voi myös kiertyä ja aiheuttaa kudoksessa hapenpuutetta; kiertymä aiheuttaa äkillisen ja voimakkaan kivun. Näissä tilanteissa kipu alkaa äkillisesti ja on voimakas. Mikäli kysta vuotaa vatsaonteloon, voi esiintyä hartiapistosta, huimausta ja pahoinvointia.

Lue lisää äkillisestä gynekologisesta alavatsakivusta .

Munasarjakasvainten tutkiminen

Mikäli alavatsakivut, painon tunne ja turvotus eivät mene muutamassa viikossa ohi, on syytä hakeutua lääkärin tutkimuksiin. Lieviä oireita kannattaa seurata yhden kuukautiskierron ajan, jolloin toiminnalliset kystat yleensä häviävät. Jos oireiden perusteella on aihetta epäillä munasarjakasvainta, on huolellinen gynekologinen tutkimus tärkeä. Tarkemmin munasarjojen tilanne selvitetään emättimen kautta suoritettavan ultraäänitutkimuksen avulla. Vain kookas munasarjakasvain voi löytyä vatsan päältä tehdyssä ultraäänitutkimuksessa. Tutkimuksessa mitataan munasarjan koko ja tarkastellaan munasarjan rakennetta. Munasarjan muutokset voidaan ultraäänikuvauksen perusteella luokitella kystisiksi, kiinteiksi tai sekakaikuisiksi. Viimeksi mainitut ovat kasvaimia, joissa on sekä kiinteitä että nestesisältöisiä alueita.

Toiminnallinen kysta on tyypillisesti yksilokeroinen ja sileäseinäinen ja sisältää nestettä (ultraäänitutkimuksessa se näkyy tasaisena tummuutena). Tällainen kysta voi olla kooltaan jopa 5 cm. Tätä isompi kysta edellyttää seurantasuunnitelmaa erikoissairaanhoidossa. Vaihdevuosien jälkeen havaittu uusi munasarjamuutos edellyttää jatkoselvityksiä erikoissairaanhoidossa.

Kasvaimeen viittaavat kystassa olevat useat väliseinämät, kystan sisällä oleva samea neste, kystan seinässä olevat papillamaiset ulokkeet tai itse muutokseen liittyvät kiinteät osat. Joskus kasvaimen luonnetta arvioidaan ultraäänikuvauksessa verenvirtausmittausten avulla. Erikoissairaanhoidossa verikokeita voidaan joskus käyttää apuna diagnoosia selvitettäessä, mutta niiden avulla ei voida poissulkea pahanlaatuisen kasvaimen mahdollisuutta. Tällainen tutkimus on niin sanottu kasvainmerkkiaineiden määritys. Niistä tavallisin on CA125. Sen pitoisuus voi olla koholla monen muunkin sairauden kohdalla, esimerkkeinä raskaus, endometrioosi ja erilaiset tulehdukset. CA125-merkkiaineen rinnalla voidaan tutkia merkkiaine HE4. Siitä on hyötyä erityisesti hedelmällisessä iässä olevien naisten tutkimuksissa, koska sen pitoisuus ei vaihtele erilaisissa hormonaalisissa tiloissa.

Varsinaisten munasarjakasvainten tyyppi vaihtelee; yleisimpiä (90 %) ovat niin kutsutut epiteliaaliset kasvaimet, joista käytetään nimeä kystadenooma. Munasarjassa voi olla myös endometrioosiin liittyvä endometriooma eli "suklaakysta". Harvinaisempia kasvaintyyppejä ovat itsolukasvaimet.

Munasarjakasvainten hoito

Toiminnallista kystaa ei tarvitse hoitaa, vaan ultraäänikuvauksen avulla suoritettu yksi seurantakäynti riittää. Jos hedelmällisessä iässä olevan naisen yksilokeroinen kysta on kooltaan alle 7 cm eikä 6–12 kuukauden seurantakäynnillä ole kasvanut, seurantaa ei tarvita. Muutokset munasarjakystan rakenteessa (väliseinät, ns. papillaarinen kasvu) vaativat jatkoselvityksiä ja usein leikkauksen kystan koosta riippumatta. Vastaavasti vaihdevuosi-ikäisellä naisella jo 3 cm:n kokoinen yksinkertainen kysta vaatii seurantakäynnin viimeistään 6–12 kuukauden kuluttua. Pääsääntönä voidaan pitää, että yksilokeroista, alle 7 cm:n kokoista kystaa, joka seurannassa ei kasva, ei tarvitse leikata.

Päivystysluontoista leikkausta tarvitaan, jos kysta aiheuttaa verenvuodon vatsaonteloon tai voimakkaan kivun kasvaimen kiertymisen (torsion) vuoksi.

Muut munasarjakasvaimet kuin kystat yleensä leikataan, jotta kasvaimen luonne voidaan selvittää. Hyvänlaatuista kasvainta ei voida erottaa munasarjasyövästä ilman leikkauksessa otettavaa kudosnäytettä. Hyvänlaatuisen munasarjakystan leikkaus tehdään yleensä vatsaontelon tähystysleikkauksena (laparoskopia). Leikkauksen laajuus riippuu kasvaimen tyypistä ja naisen iästä.

Munasarjakasvainten ehkäisy

Toiminnallisten munasarjakystojen muodostumista voidaan ehkäistä yhdistelmäehkäisypillereillä, koska ne estävät munarakkulan kypsymistä ja pitävät munasarjan "lepotilassa".

Kirjallisuutta

  1. Halonen P, Jakobsson M, Kotaniemi-Talonen L. Hyvänlaatuiset gynekologiset muutokset ja kasvaimet. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 18.7.2022.
  2. Niemi R. Munasarjamuutosten diagnostiikka. Suom Lääkäril 2022;77(5-6):223–6.
  3. Kuivasaari-Pirinen P, Anttila M. Munasarjakystat - tarvitseeko aina leikata tai edes seurata? Duodecim 2011;127(17):1857–63.