Kuukautiskipujen oireet

Oireista tärkein on supistuksenomainen alavatsakipu (”kramppi”), joka alkaa vuodon alkaessa, joskus päivä pari aiemmin. Kipu voi säteillä selkään ja reisiin. Yleisoireina voi esiintyä pahoinvointia, oksentelua, ripulia, ilmavaivoja, huimausta ja päänsärkyä. Kipu kestää yleensä 1–2 vuorokautta vuodon alkamisesta.

Nuorena alkaneet kuukautiskivut helpottavat usein ensimmäisen synnytyksen jälkeen. Jos kuukautiskipu on alkanut myöhemmällä iällä (niin sanottu sekundaarinen dysmenorrea) ja se liittyy gynekologiseen sairauteen, kivut voivat alkaa jo ennen vuotoa ja ne voivat jatkua koko vuotojakson ajan. Kuparikierukka voi aiheuttaa kuukautiskipujen lisääntymistä; hormonikierukka taas helpottaa vaivoja.

Kuukautiskipujen syyn selvittely

Diagnoosi tehdään oireiden perusteella. Jos gynekologinen sisätutkimus on normaali, yleensä muita tutkimuksia tai laboratoriokokeita ei tarvita. Jos kuukautiskipu on uusi oire ja se muuttuu asteittain vaikeammaksi, lisätutkimuksista paras on kohdun ja munasarjojen ultraäänitutkimus. Sen avulla voidaan selvittää esimerkiksi, onko kohdussa myooma tai polyyppi tai onko munasarjoissa kasvaimeen viittaavia löydöksiä. Kierukan paikka voidaan myös tarkistaa kaikututkimuksella.

Aiemmin sairastettu gynekologinen sisäsynnytintulehdus voi aiheuttaa pahenevia kuukautiskipuja. Tulehdusepäilyissä tutkitaan tarvittessa papa ja klamydia. Hankalissa kiputapauksissa ja endometrioosia epäiltäessä voidaan tarvita nukutuksessa tehtävää tähystystutkimusta, laparoskopiaa. Yksi myöhemmällä iällä ilmaantuvan kuukautiskivun syy on adenomyoosi, mutta sitä ei aina pystytä diagnosoimaan gynekologisessa tutkimuksessa tai ultraäänikuvauksessa.

Kuukautiskipujen itsehoito

Lievissä tilanteissa riittää yleensä tietoisuus vaivan vaarattomuudesta ja siitä, että se ei aiheuta lapsettomuutta. Liikunta ja urheilu voivat helpottaa kuukautiskipuja. Myös akupunktiosta on kuvattu olevan apua. Jotkut hyötyvät lämmöstä, esimerkiksi lämpötyynyn asettamisesta alavatsalle.

Tulehduskipulääkkeet (ks. Kipulääkkeet – turvallinen käyttö) hoitavat tehokkaasti kuukautiskipuja; hyvä vaihtoehto on esimerkiksi ibuprofeeni. Annoksen on syytä olla riittävä (vähintään 400 mg kerrallaan; annos voidaan uusia 6–8 tunnin kuluttua). Tulehduskipulääkkeet vähentävät niin sanottujen prostaglandiinien tuotantoa elimistössä. Koska kohdun limakalvon tuottamat prostaglandiinit aiheuttavat kohdun supistelua, tulehduskipulääkkeet pystyvät vähentämään kohdun supistelua ja siitä johtuvaa kipua. Kipulääke kannattaa ottaa ajoissa, juuri vuodon ja kivun alkaessa. Myös teini-ikäiset voivat käyttää näitä tulehduskipulääkkeitä. Parasetamoli on kohtalaisen hyvä vaihtoehto niille, jotka eivät voi käyttää tulehduskipulääkkeitä.

Milloin lääkäriin?

Jos ilman reseptiä saatavat kipulääkkeet eivät auta riittävästi, kannattaa hakeutua lääkärin tutkimukseen. Selvitykset ovat aiheellisia myös, jos kipuihin liittyy muita oireita, esimerkiksi vuotohäiriöitä. Oireen äkillinen ilmaantuminen tai nopea paheneminen kuukausittain ovat myös syitä hakeutua jatkotutkimuksiin.

Hankalissa kuukautiskivuissa voidaan tarvita suurempia tulehduskipulääkeannoksia, jotka edellyttävät lääkärin reseptiä. Tulehduskipulääke tulee aloittaa mahdollisimman varhain heti oireiden alkaessa tai jopa vuorokautta ennen vuodon alkua. Näin voi toimia vain, jos kuukautiskierto on säännöllinen. Kahta eri tavalla vaikuttavaa kipulääkettä voi käyttää yhtä aikaa, mutta kahta tulehduskipulääkettä ei saa yhdistää.

Yhdistelmäehkäisyvalmisteilla tai hormonikierukalla hoidetaan tehokkaasti kuukautiskipuja. Myös pelkkää keltarauhashormonia sisältävä minipilleri on hyvä vaihtoehto, jos yhdistelmäehkäisy ei sovi. Sivuoireena voi esiintyä välivuotoja, mutta toisaalta kuukautiset voivat jäädä jopa poiskin. Yhdistelmäehkäisyvalmistetta tai vaihtoehtoisesti jotakin keltarauhashormonitablettia voidaan käyttää useita kuukausia yhteen mittaan, jolloin vuodot (ja kivut) pysyvät poissa pidempään.

Jos mikään lääkemuoto ei auta, voidaan joutua harkitsemaan jopa kohdunpoistoa. Tämä tulee kyseeseen, jos raskautta ei enää ole toiveissa, jos on todettu vaikea endometrioosi tai adenomyoosi tai jos muista hoidoista ole ollut apua.