Myoomien aiheuttamat oireet

Myoomien aiheuttama oirekuva vaihtelee sen mukaan, miten kookkaita ne ovat ja miten ne sijaitsevat kohtuonteloon nähden (kuva ).

Tavallisin oire on vuotohäiriö: kuukautisvuodot voivat runsastua ja pitkittyä ja kuukautisten välillä saattaa olla ylimääräistä vuotoa. Jos myooma kasvaa kohtuontelon sisällä (ns. submukoottinen myooma), se saattaa jo pienikokoisena aiheuttaa anemisoivia vuotoja ja myös kipuja. Toisaalta kohtulihaksen sisällä olevat (ns. intramuraaliset myoomat) tai kohtulihakseen ulkopinnalle pullistuvat lihaskyhmyt (ns. subseroosit myoomat) voivat olla oireettomia hyvin pitkäänkin. Jos myoomat ovat isoja, ne voivat aiheuttaa alavatsalla painontunnetta. Joskus myoomat voivat painaa virtsarakkoa tai suolistoa aiheuttaen tihentynyttä virtsaamisen tarvetta tai ulostamisvaikeuksia. Kohdun ulkopinnalla kasvava varrellinen myooma voi kiertyä vartensa ympäri, mennä kuolioon ja myöhemmin kalkkiutua.

Myoomat, jotka kasvavat kohtuontelon sisälle, voivat haitata raskaaksi tuloa ja lisätä keskenmenon riskiä. Kohdun seinämässä oleva myooma ei häiritse raskauden kulkua, mutta joka kolmannella kasvain suurenee raskausaikana. Kohdun kasvaessa myooman venytys voi aiheuttaa kipua. Raskausaikana kasvanut myooma useimmiten pienenee raskauden jälkeen.

Menopaussin jälkeen myoomat yleensä pienenevät eivätkä aiheuta oireita.

Myoomien toteaminen

Myoomat todetaan gynekologisessa sisätutkimuksessa: kohtu on suurentunut ja saattaa tuntua kyhmyiseltä. Pienimmät myoomat löytyvät vain emättimen kautta tehtävässä ultraäänitutkimuksessa. Gynekologisessa tutkimuksessa on joskus vaikea erottaa myoomaa ja munasarjakasvainta, mutta ultraäänitutkimus auttaa asian selvittämisessä.

Pieni, oireeton myooma on varsin tavallinen löydös gynekologisen tutkimuksen yhteydessä, se ei edellytä säännöllistä seurantaa eikä sitä tarvitse hoitaa. Sattumalöydöksenä ultraäänitutkimuksessa todettu pienehkö (< 5 cm) oireeton myooma ei edellytä jatkotutkimuksia. Oireinen, kookas tai nopeasti kasvanut uusi myooma tulee tutkia erikoissairaanhoidossa.

Myoomien hoito

Valtaosa myoomista on oireettomia, jolloin hoitoa ei tarvita. Lääkehoidolla myoomia ei voida poistaa, mutta oireita voidaan helpottaa. Traneksaamihappo niukentaa vuotoja. Tulehduskipulääkkeitä voidaan käyttää kuukautiskipujen hoitoon. Hormonikierukka niukentaa myös myoomien aiheuttamia runsaita kuukautisvuotoja.

Leikkaushoito tulee kyseeseen, jos oireet ovat hankalia tai myooma on kovin nopeasti kasvanut. Leikkaushoitoon pääsystä on maassamme yhteisesti sovitut kriteerit (ns. hoitotakuu). Leikkaushoidon aiheellisuus perustuu aina yksilölliseen arvioon. Arvioon vaikuttavat myoomien koko ja sijainti, niiden aiheuttama haitta ja muiden hoitoyritysten huono teho. Jos raskaus on vielä suunnitelmissa, pyritään kohtu säästämään ja kohdusta poistetaan vain myoomakyhmyt. Jos myooma sijaitsee kohtuontelossa, se voidaan poistaa kohdun tähystyksen, ns. hysteroskopian avulla. Jos myooma on kohtulihaksen sisällä tai ulkopinnalla, se poistetaan laparoskopiassa (vatsaontelon tähystyksessä) tai avoleikkauksessa (laparotomia). Hysteroskopiatoimenpide voidaan useimmiten tehdä polikliinisesti, mutta laparoskopia ja avoleikkaus vaativat nukutusta.

Jos raskaus ei ole enää ajankohtainen tai kohtu on suuri ja monimyoomainen, hoitona on kohdun poisto. Myoomat saattavat uusiutua, jos koko kohtua ei ole poistettu. Leikkauksen yhteydessä ei poisteta toimivia, terveitä munasarjoja. Myooma on yleisin syy kohdun poistoon maassamme.

Myoomien hoitoon kehitetään uusia hoitomuotoja. Jos kohtuvaltimon verenvirtaus tukitaan (läpivalaisussa tehtävä katetrisaatio, ns. embolisaatiohoito), myooma menee osittain kuolioon ja pienenee kooltaan, ja tämä vähentää vuoto- ja paineoireita 60–90 %:lla. Uusi hoitomuoto on magneetti- tai kaikuohjattu myoomien "tuhoaminen" suurienergiaisella fokusoidulla ultraäänellä (HIFU). Se perustuu ultraäänen lämpövaikutukseen, joka aiheuttaa myoomien rakenteen muuttumisen ja pienenemisen. Läheskään kaikki myoomat eivät sovellu tähän hoitoon. Esimerkiksi runsas ylipaino (alavatsalla rasvakerros > 5 cm) ja alavatsan ihon runsas arpisuus estävät HIFU-hoidon. Myoomia saa olla enintään kolme, ja hoidettavien myoomien koko 2–10 cm välillä.

Myös lääkehoidot ovat mahdollisia, mutta harvoin käytettyjä. Ne vaikuttavat hormonaalisella mekanismilla, esimerkiksi estäen estrogeenivaikutusta myoomassa sekä kohdun limakalvolla. Jaksoittaisella lääkehoidolla voidaan vähentää myoomien aiheuttamia vuotoja ja pienentää myoomia ennen leikkausta. Lääkehoitojen vaikutus myoomien kokoon on kuitenkin tilapäinen ja lakkaa, kun lääkitys lopetetaan.

Muutaman vuoden ajan on käytetty lääkehoidossa ulipristaalia, joka vaikuttaa keltarauhashormonin reseptorin kautta. Se saattaa vähän pienentää myooman kokoa, mutta sen tärkein vaikutus on kohdun limakalvolla, jonka rakennetta se muuttaa niin, että vuodot jäävät pois. Koska ulipristaali saattaa aiheuttaa vaikeitakin maksavaurioita, sen käyttöä on rajoitettu. Ulipristaaliasetaattia voidaan nyt harkita käytettäväksi ainoastaan kohdun myoomien keskivaikeiden tai vaikeiden oireiden jaksottaiseen hoitoon naisilla, joiden vaihdevuodet eivät ole vielä alkaneet ja joiden kohdalla kohdun myoomien embolisaatio tai leikkaushoito ei ole sopiva vaihtoehto tai hoito on epäonnistunut. Sitä käytetään hoitojaksoina, joista kukin kestää enintään 3 kuukautta. Hoidon voivat aloittaa vain lääkärit, joilla on kokemusta kohdun myoomien diagnosoinnista ja hoidosta. Maksan toimintakokeet pitää tehdä hoidon aikana vähintään kerran kuussa kahden ensimmäisen hoitojakson aikana.

Uusin lääke on yhdistelmävalmiste, jonka vaikuttavat aineet ovat relugoliksi, estradioli ja noretisteroniasetaatti (keltarauhashormoni). Lääke sisältää relugoliksia, joka salpaa niiden aivolisäkehormonien reseptoreita, jotka stimuloivat munasarjoja tuottamaan estradiolia. Relugoliksiin on yhdistetty matala-annoksinen hormonikorvaushoito lievittämään vaihdevuosioireita. Lääkkeellä ei ole Kela-korvattavuutta, ja kokemukset sen pidempiaikaisesta käytöstä ovat vielä vähäisiä