Gynekologinen tutkimus käsittää potilaan haastattelun (esitietojen selvittelyn) ja kliinisen tutkimuksen, johon kuuluu vatsan tunnustelu, ulkosynnyttimien tarkastelu sekä gynekologinen sisätutkimus. Tarvittaessa tehdään myös rintojen tunnustelu. Tutkimuksia tekevät gynekologien lisäksi muun muassa terveyskeskuslääkärit. Myös koulutetut kätilöt voivat suorittaa gynekologisia sisätutkimuksia sekä kaikututkimuksia, etenkin raskauden seurannassa.
Tutkimus voi olla tarpeen päivystysvastaanotolla, kun selvitetään vatsakipujen syytä. Tarkat esitiedot ja vastaanotolla tehtävä tutkimus voivat kertoa diagnoosin tai ainakin ohjata oikeiden lisätutkimusten tekoon.
Milloin gynekologiseen tutkimukseen?
Gynekologista tutkimusta suositellaan tehtäväksi aina poikkeavien gynekologisten oireiden tai alavatsavaivojen yhteydessä. Oireista tärkeimpiä ovat ylimääräiset vuodot, nopeasti tulleet muutokset kuukautiskierroissa tai haittaavat alavatsakivut. Säännöllinen hormonilääkitys voi edellyttää säännöllistä tarkistusta. Ehkäisypillerit voidaan aloittaa ilman gynekologisen tutkimuksen suoritusta.
Lääkärille on hyvä mainita, jos tulee gynekologiseen tutkimukseen ensimmäisen kerran. Silloin on hyvä etukäteen nähdä tutkimusvälineet ja kuulla tutkimuksen kulku. Kannattaa aina kertoa myös, jos tutkimus jännittää tai pelottaa.
Nuoren naisen ei tarvitse rutiininomaisesti hakeutua gynekologiseen tutkimukseen, jos hänellä ei ole gynekologisia vaivoja. Rutiininomainen vuositarkastus ei myöskään ole tarpeen.
Tutkimuksen suoritus
Virtsarakon tulee olla tyhjä, koska täysinäinen rakko tekee tunnustelun epäluotettavaksi ja voi aiheuttaa naiselle epämukavuutta, jopa kipua. Tutkimusta varten nainen on selällään gynekologisella tutkimuspöydällä, jalat hiukan levällään ja tuettuna jalkatelineeseen. Tutkimus onnistuu sitä helpommin, mitä paremmin lihasten rentouttaminen onnistuu. Lääkäri tarkastelee aluksi ulkosynnyttimien ja emättimen suuaukon tilannetta sekä häpykarvoitusaluetta. Sen jälkeen emättimeen viedään tähystin, niin sanottu spekula ja kohottaja, jotta emättimen limakalvoa ja kohdunnapukkaa voidaan tarkastella. Spekulan sisäänviennin helpottamiseksi käytetään liukastetta. Instrumentit voivat olla muoviset kertakäyttöiset tai metalliset, jolloin ne tuntuvat vähän viileiltä. Spekulatutkimuksen yhteydessä voidaan ottaa tarvittaessa papanäyte ja valkovuotonäyte.
Varsinaisessa sisätutkimuksessa tunnustellaan käsin painellen kohdun koko, asento ja rakenne sekä munasarjojen koko ja aristus. Tutkimusta voidaan täydentää peräaukon kautta tehtävällä tutkimuksella. Jos selvitellään esimerkiksi kipujen tai vuotohäiriöiden syytä, tehdään tutkimuksen yhteydessä usein emättimen kautta ultraäänitutkimus.
Tutkimus raskauden aikana
Gynekologinen tutkimus voidaan tehdä raskauden aikana. Silloin korostuu vatsan ja kohdun tunnustelu ja sikiön koon ja asennon arviointi. Spekulatutkimuksen yhteydessä voidaan tarkastella emättimen ja kohdunsuun limakalvoja ja ottaa tarvittaessa papa- tai tulehdusnäytteitä. Sisätutkimuksessa tunnustellaan kohdunsuun kiinteyttä ja pituutta sekä arvioidaan, onko kohdunkaulan kanava avautumassa.
