Anafylaktisen reaktion määritelmä ja oireet

Anafylaktinen reaktio eli anafylaksia tarkoittaa vakavaa äkillistä yliherkkyysreaktiota. Se alkaa tavallisesti kämmenten, hiuspohjan ja huulien voimakkaalla kutinalla. Kutina leviää muutamassa minuutissa ympäri kehon. Koko iholle nousee nokkospaukamia. Huulissa ja silmäluomissa, usein muuallakin, on selvää turvotusta (angioedeemaa). Henkilön kurkkua kuristaa, ääni käheytyy ja hengitys saattaa vinkua. Vatsaa kouristaa, ja henkilö saattaa oksentaa tai ripuloida. Pulssi on kiihtynyt, ja iho on punakka. Vaikeimmissa tapauksissa verenpaine laskee ja sydämeen tulee rytmihäiriöitä. Kaikkia näitä oireita ei kuitenkaan tule kaikille. Kohtauksen saanut on hengenvaarassa. Anafylaktinen reaktio kehittyy huippuunsa 10–30 minuutissa oireiden alkamisesta. Anafylaktinen reaktio alkaa tavallisesti alle puolessa tunnissa reaktion aiheuttajalle altistumisesta, mutta joskus jopa vasta muutaman tunnin kuluttua.

Pelkkää nokkosihottumaa ja/tai limakalvoturvotusta ei nimitetä anafylaksiaksi. Anafylaksiadiagnoosi edellyttää lisäksi vaikeaa allergistyyppistä oireilua keuhkoissa (hengenahdistus tai vinkuminen), verenkiertoelimistössä (verenpaineen lasku) tai ruoansulatuskanavassa (vatsakipu, oksentelu). Tällainen oireiden yhdistelmä luokitellaan anafylaksiaksi riippumatta siitä, tiedetäänkö sen aiheuttajasta mitään. Jos on tiedossa, että juuri ennen oireilun alkua ihminen on altistunut jollekin tyypilliselle allergian aiheuttajalle, jo pelkkä verenpaineen äkillinen romahdus tai pelkkä vaikea kurkunpään tai keuhkoputkien supistumisesta johtuva hengenahdistuskohtaus (ilman iho-oireitakin) luokitellaan anafylaksiaksi. Epäselvissä tapauksissa anafylaksiadiagnoosissa auttaa verikoe (tryptaasimääritys), joka voidaan ottaa heti, kun reaktio on hoidettu. Se ei kuitenkaan kerro reaktion aiheuttajaa.

On arvioitu, että Suomessa hoidetaan vuosittain noin 150–250 potilasta anafylaktisen reaktion vuoksi. Huonossa tasapainossa oleva astma sekä sydän- ja verisuonisairaudet lisäävät anafylaksian vaarallisuutta.

Anafylaksian aiheuttajia

Lähes aina anafylaksian aiheuttaja on allergia, mutta se voi myös aiheutua esimerkiksi pelkästä fyysisestä rasituksesta tai monen tekijän yhdistelmästä. Erityisesti silloin, jos henkilöllä on harvinainen syöttösolujen sairaus (systeeminen mastosytoosi), anafylaksia laukeaa herkästi monenlaisista syistä. Aina anafylaksiaan ei löydy mitään syytä, vaan se ilmaantuu itsestään.

Yli puolet kaikista anafylaksioista johtuu ruoka-allergioista. Lapsilla ruoan aiheuttamat anafylaksiat ovat paljon yleisempiä kuin aikuisilla. Periaatteessa mikä hyvänsä ruoka voi aiheuttaa anafylaksian. Lapsilla niistä yleisimpiä ovat Suomessa maito, vehnä, muna, pähkinät, hedelmät ja kala. Aikuisten ruoka-anafylaksiaa aiheuttavat yleisimmin pähkinät. Myös hedelmät (varsinkin kiivi ja persikka), viljat (varsinkin vehnä ja tattari), äyriäiset, siemenet (varsinkin seesam), palkokasvit (herneet, pavut, soija, lupiini) ja kala ovat tunnettuja anafylaksian aiheuttajia.

Fyysisen rasituksen sellaisenaan aiheuttama anafylaksia on melko helppo diagnosoida viimeistään siinä vaiheessa, kun se on toistunut useamman kerran. Todellisia salapoliisitaitoja tarvitaan silloin, kun aiheuttajana onkin useamman syyn yhdistelmä. Vehnä on tavallisin ruokarasitusanafylaksian aiheuttaja. Ruokarasitusanafylaksia tarkoittaa sitä, ettei vehnä yksin eikä juoksulenkki yksin aiheuta anafylaksiaa, mutta jos syö vehnää ja lähtee muutaman tunnin sisällä lenkille, saa anafylaktisen reaktion. Myös flunssa ja krapula voivat pahentaa allergisia reaktioita.

Hyönteisistä ampiaisen ja mehiläisen pistot kuuluvat melko tavallisiin anafylaksian aiheuttajiin. Monet hyönteiset voivat syötynäkin aiheuttaa anafylaksiaa, mutta se on harvinaista, koska niitä syödään niin vähän.

Lääkeaineista antibiootit ja särkylääkkeet aiheuttavat useimmin anafylaktisia reaktioita. Paljon harvinaisempia ovat lääkkeiden apuaineiden aiheuttamat vaikeat reaktiot.

Rokotteiden aiheuttamat anafylaktiset reaktiot ovat harvinaisia. Silti kaikkialla, missä rokotteita annetaan, on varmuudeksi adrenaliinia valmiina pistettäväksi mahdollisen anafylaktisen reaktion hoitamiseksi. Jos on vaikea välitön allergia joillekin rokotteille tai niiden apuaineille/jäämille (kananmuna, gelatiini, neomysiini), asia tulisi mainita ennen rokottamista.

Viivästynyt kosketusallergia neomysiinille ei voi aiheuttaa anafylaksiaa. Vaikeastikin kananmunalle allergiset voidaan pääsääntöisesti rokottaa kananmunaa sisältävällä rokotteella, mutta se edellyttää erityistoimia. Jos on saanut varman anafylaktisen reaktion jostakin rokotteesta, täsmälleen samaa rokotetta ei yleensä anneta uudelleen.

Muita tunnettuja anafylaktisen reaktion aiheuttajia ovat röntgentehosteaineet, verituotteet ja biologiset lääkkeet (solujen avulla tuotetut lääkeaineet). Ruoan (esim. hieman vanhentuneen kalan) sisältämä histamiini ja muut biogeeniset amiinit voivat aiheuttaa anafylaktisia oireita ilman allergiaa kyseiselle ruoka-aineelle.

Anafylaktisen reaktion erottaminen muista reaktioista

Osa anafylaktisina pidetyistä reaktioista osoittautuu tarkemmissa tutkimuksissa joksikin muuksi reaktioksi. Sellaisia ovat ennen kaikkea tavallinen pyörtyminen, paniikkikohtaus tai sydämen rytmihäiriökohtaus.

Tavallisessa pyörtymisessä ihminen on kalpea ja usein kylmänhikinen ja pulssi on hidas ja heikko. Iho ei punoita eikä esiinny turvotuksia tai nokkosihottumaa. Anafylaksiassa taas useimmiten iho punoittaa ja kuumottaa, pulssi on tiheä ja henkilöllä on usein turvotusta huulissa, kielessä, nielussa, silmäluomissa ja käsissä. Pyörtymisessä on kyse siitä, että aivot eivät saa riittävästi happea veren mukana. Siksi pyörtynyt herää nopeasti, kun hänet asettaa makuulle ja nostaa jalat koholle niin, että verta ohjautuu enemmän aivoihin kuin jalkoihin. Pyörtymisen aiheuttaa tyypillisesti se, että on seisonut pitkään paikallaan. Muita tavallisia aiheuttajia ovat kipu, pelko tai epämiellyttävät kokemukset, kuten rokotus, verinäytteen otto tai veren näkeminen.

Paniikkikohtauksen oireet voivat olla hyvin monenlaisia: sydämentykytystä, rintakipua, hikoilua, vapinaa, hengenahdistusta, liian tiheää hengitystä, vatsaoireita, huimausta, puutumista, vilunväreitä, kuumia aaltoja, punoitusta, pelkoa ja levottomuutta. Kuitenkaan nokkosihottumaa tai angioedeemaa ei ole. Ei niitä tosin aina ole anafylaktisessa reaktiossakaan. Paniikkikohtaukset toistuvat herkästi jännittävissä tilanteissa. Kun jotakin pelottavaa on tapahtunut aiemmin elämässä, mikä tahansa tilanteesta muistuttava tekijä voi käynnistää paniikkikohtauksen. Tällaisia voivat olla esimerkiksi kalan haju, tietty lääke, valkoisen takin näkeminen tai allergiatestien tekeminen iholle.

Rytmihäiriöitä epäillään anafylaktiseksi reaktioksi erityisen usein puudutteiden käytön yhteydessä. Se johtuu siitä, että monet puudutevalmisteet sisältävät adrenaliinia, joka saa helposti sydämen tykyttämään voimakkaasti. Adrenaliini voi aiheuttaa myös vapinaa, heikotusta ja levottomuutta. Jos samanaikaisesti sattuu vielä makaamaan hammaslääkärissä niin, että on vaikeaa hengittää, kun vettä valuu nieluun, tulee helposti mieleen, että kyse voi olla vaarallisesta allergisesta reaktiosta. Täysin ilman paniikkikohtaustakin monille tulee jännittäessä punoitusta erityisesti kasvoille, kaulalle ja ylävartalolle. Anafylaksia puudutteista on kuitenkin äärimmäinen harvinaisuus.

Rytmihäiriön taustalla voi olla myös sydänsairaus. On muitakin perussairauksia, jotka voivat selittää osan anafylaktiseen reaktioon kuuluviksi luulluista oireista. Tällaisia ovat esimerkiksi huonosti hoitotasapainossa oleva astma, nokkosihottuma ja angioedeema, joihin voi liittyä kohtauksittain esiintyviä oireita. Myös kroonisten suolistosairauksien oireita voidaan erehtyä luulemaan anafylaksiaan liittyviksi suolioireiksi. Niiden mahdollisuuden voi sulkea pois sairauskohtaisilla tutkimuksilla.

Anafylaksian syyn selvittäminen

Anafylaksian ensihoito

Jos tilanne vaikuttaa uhkaavalta eikä käytettävissä ole adrenaliinikynää, auttajan tulee ensimmäiseksi soittaa hätänumeroon 112, tällöin silloin tarvitaan nopeaa ammattiapua.

Anafylaksian ensihoito on adrenaliini. Jos henkilöllä on käyttövalmis adrenaliinikynä (Jext^®-, Emerade^® tai EpiPen^®-autoinjektori), sen sisältämä adrenaliini tulee pistää viivytyksettä reiden (tai olkavarren) lihakseen pakkauksen ohjeen mukaan (ks. Adrenaliinikynän käyttö). Ruiskun turhasta käytöstä ei ole muuta haittaa kuin edellä kuvatut adrenaliinin sivuvaikutukset. Ne menevät ohi puolessa tunnissa. Adrenaliinikyniä ei saa ilman reseptiä apteekista.

Alle 30 kg painavalle lapselle käytetään lapsille tarkoitettua kynää, jossa on pienempi annos (150 ug) kuin aikuisten kynissä. Tavanomainen aikuisten adrenaliinikynän vahvuus on 300 ug. Joissakin tapauksissa lääkäri voi määrätä erityisvahvan 500 ug:n kynän aikuiselle. Toinen adrenaliiniannos voidaan antaa tarvittaessa parinkymmenen minuutin kuluttua. Olisikin järkevää pitää mukanaan kahta adrenaliiniruiskua.

Hoitoa voi täydentää avaavalla astmalääkkeellä, antihistamiinilla ja kortisonitableteilla. Joka viidennellä oireet uusiutuvat joidenkin tuntien kuluttua alkureaktion rauhoittumisesta. Kortisoni vaimentaa myöhäisreaktiota. Anafylaktisen reaktion saanutta on hyvä seurata noin 6–8 tuntia hoitoyksikössä, jossa on ensiapuvalmius. Päivystävä lääkäri kirjoittaa ensiapulääkereseptejä mahdollisten tulevien reaktioiden varalle.

Myöhemmin potilas lähetetään erikoissairaanhoitoon reaktion syyn selvittämiseksi.

Vaikeasti ampiais- tai mehiläisallergisille annetaan siedätyshoitoa, heidän ei tarvitse pelätä jokaista pistiäistä. Siedätyksestä huolimatta on hyvä kantaa adrenaliinikynää ja muita ensiapulääkkeitä mukanaan. Siedätyshoitoa voidaan hyödyntää myös, jos on kyseessä poikkeuksellisen voimakas ruoka-allergia tai jos potilaalle välttämätön lääke aiheuttaa allergiaa.

Jos on taipumusta saada anafylaktisia reaktioita, kannattaa pitää ensiapulääkkeiden lisäksi mukanaan SOS-passia, johon on merkitty, mille aineelle on allerginen ja mitä pitäisi tehdä ensiapuna. Lääkäri auttaa tietojen täyttämisessä.

Milloin hoitoon?

Kaikkien vaikeiden (adrenaliinihoitoa edellyttäneiden) anafylaktisten reaktioiden yhteydessä suositellaan päivystyksellistä lääkärin arviota, vaikka oireet helpottuisivatkin omalla ensiapulääkityksellä. Vähintäänkin kannattaa varmistua siitä, että adrenaliinikyniä ja muita ensiapulääkkeitä riittää, jos oireet alkavatkin pian uudelleen.

Jos kyse ei ole anafylaktisesta reaktiosta, vaan esimerkiksi ampiaisen pistosta seuraavasta epänormaalin voimakkaasta paikallisesta pistoskohdan turvotuksesta, ei tarvitse hakeutua heti lääkäriin. Myöhemmin voi täysin kiireettömästi käydä lääkärin vastaanotolla kysymässä, olisiko syytä tehdä allergiatestejä tai pitää mukanaan allergialääkkeitä.

Jos ampiaisen piston aiheuttaman paikallisreaktion lisäksi esiintyy muutamia nokkospaukamia muuallakin, mutta ei ole yhtään heikko olo ja oireet helpottavat nopeasti ensiapulääkkeillä, ei ole välttämätöntä lähteä heti päivystykseen. Lääkärin vastaanotolle kannattaa kuitenkin hakeutua viikkojen kuluessa ensiapulääkkeiden ja siedätyshoidon tarpeen arviota varten. Jos anafylaktiseen reaktioon liittyy mahaoireita, heikkoa oloa tai hengitysvaikeuksia, on aiheellista oireiden voimakkuuden mukaan hakeutua lääkäripäivystykseen tai soittaa hätänumeroon 112.