Kyhmykutina (prurigo nodularis, lichen corneus obtusus) on hankala krooninen ihotauti, johon liittyy ihon kutina- ja raapimiskierre. Taudin perussyytä ei tunneta, mutta kutinan taustalla ajatellaan olevan ihon hermosäikeiden ja tulehdusvälittäjäaineiden häiriintynyt toiminta ja säätely. Kutisevia, hangattuja kyhmyjä on useimmiten raajoissa, joskus vartalollakin. Sairastuneet ovat yleensä keski-ikäisiä tai sitä vanhempia ja useilla on muita perussairauksia, joihin voi liittyä ihon kutinaa. Noin puolella on myös atopiataipumus.

Kyhmykutinan oireet

Kutina alkaa useimmiten hiljalleen viikkojen tai kuukausien aikana. Kutinan voimakkuus vaihtelee, ja se voi häiritä yöunta. Kutina pakottaa raapimaan ja kyhnyttämään samoja kohtia. Silloin niihin kehittyy noin senttimetrin (3 mm–2 cm) läpimittaisia ihosta kohoavia kyhmyjä. Kyhmyt ovat usein pinnasta rikki tai niiden päällä on rupi.

Kyhmyjä voi olla muutamista jopa satoihin (kuva   ). Ne ovat useimmin symmetrisesti ylä- ja alaraajojen ojentajapuolilla sekä selän alueella lukuun ottamatta lapojen väliä, johon sormet eivät yletä. Kutinakyhmy jättää parantuessaan jälkeensä pigmentoituneen tai vaalean läiskän ihoon.

Kuva

Kyhmykutina käsivarsissa. Kyhmykutina on krooninen ihotauti, jonka taustalla on kutina-raapimiskierre. Iholle muodostuu erikokoisia tiiviitä kyhmyjä, jotka voivat olla pinnasta rikki.

Kyhmykutinan toteaminen

Diagnoosi tehdään yleensä ihottuman ulkonäön perusteella. Muut kutinaa aiheuttavat ihotaudit ja muut sairaudet suljetaan pois tarpeen mukaan laboratorio-, koepala- ja kuvantamistutkimuksin. Myös mahdolliset tautiin liittyvät psyykkiset oireet, kuten ahdistuneisuus ja masennus, on syytä selvittää.

Kyhmykutinan itsehoito

Tärkeää on eri keinoin hillitä ihon raapimista. Kuuma tai kylmä vesi, jääpakkaus, kylmägeeli tai käsihuuhde voi auttaa. Ihon voi suojata sidoksella, ja öisin voi käyttää puuvillahanskoja.

Milloin lääkäriin?

Kyhmykutina kuuluu lääkärin tutkittavaksi. Vastaanotolla suljetaan pois muut kutinan syyt. Lääkärin hoitokeinoja ovat vahvat kortisonivoiteet tai kalsineuriinin estäjävoiteet (pimekrolimuusi tai takrolimuusi), sisäinen kortisonikuuri, antihistamiini tai UV-valohoito. Lisäksi voidaan käyttää tiettyjä sisäisiä lääkkeitä, jotka vaikuttavat hermoston toimintaan tai ihossa olevaan tulehdusreaktioon.

Kyhmykutinan ehkäisy

Kyhmykutinan ilmaantumista ei voida estää, mutta esimerkiksi hyönteisen pistosta alkanut kutinakohta tulisi hoitaa tehokkaasti, jotta raapiminen ei kroonistu.

Kirjallisuutta

  1. Muller S, Zeidler C, Ständer S. Chronic prurigo including prurigo nodularis: New insights and treatments. Am J Clin Dermatol 2024;25(1):15–33.
  2. LeCourt AP, ym. Prurigo nodularis. eMedicine (vaatii käyttäjätunnuksen). Päivitetty 13.11.2020.