Auringon sähkömagneettisessa spektrissä ultraviolettivalon aallonpituus on 100–400 nm. Hoitolaitteiden spektrit ovat UVB- (280–320 nm) ja UVA- (320–400 nm) -aallonpituusalueilla. UVB imeytyy suureksi osaksi ihon uloimpaan kerrokseen, ja UVA vaikuttaa myös syvemmällä verinahassa.

UVB-hoidot

UVB-hoitolaitteita on kahta tyyppiä, vanhempi laajakaistainen (290–320 nm) ja uudempi kapeakaistainen (311 nm). Jälkimmäinen on osoittautunut useimmille potilaille tehokkaammaksi, ja hoitolaitteet ovatkin spektriltään nykyään pääosin kapeakaistaisia. UVB-valoa käytetään etenkin psoriaasin ja erilaisten ekseemoiden hoitoon. Uudet lääkehoidot ovat kuitenkin vähentäneet UVB-hoitotarvetta edellä mainittujen tautien hankalissa muodoissa.

SUP-hoito

SUP-säteilyssä (SUP = selective ultraviolet phototherapy, 315–360 nm) on UVA-säteiden lisäksi pieni määrä UVB:tä. Säteily muistuttaa siten suomalaista kesäaurinkoa. SUP-hoitoa on käytetty etenkin atooppisessa ekseemassa, mutta sen käyttö on vähentynyt muiden hoitojen myötä.

UVA-hoito

Kosmeettiset solariumlaitteet sisältävät yksinomaan UVA-säteilyä, jolla ei ole juurikaan hoidollista tehoa ihosairauksiin.

Syvimmälle verinahkaan vaikuttavaa UVA1-säteilyä (340–400 nm) käytetään joissakin ihon sidekudossairauksissa, kuten sklerodermassa.

PUVA-hoito

PUVA-hoidossa (= psoraleeni + UVA) iho herkistetään UVA-säteilylle psoraleenilääkkeellä (metoksaleeni tai trioksisaleeni), jonka jälkeen se valotetaan UVA:lla. Suomessa on käytetty eniten niin sanottua kylpy-PUVAa, jolloin lääke lisätään kylpyveteen. Se voidaan myös annostella paikallisesti (salva-PUVA) tai erityistapauksissa suun kautta (tabletti-PUVA). Ihon valoherkkyys säilyy usean tunnin ajan, ja iho onkin suojattava loppupäivän ajan auringonvalolta.

PUVA-hoitoa käytetään edelleen hankalahoitoisten tai voimakkaasti kutisevien ihotautien hoidossa. Sen käyttö on kuitenkin vähentynyt, koska hoito on työläs ja runsaaseen PUVA-hoitoon liittyy suurentunut ihosyöpäriski.

UV-valohoidon toteutus

UV-valohoitojakson määrää lääkäri, ja sitä saa antaa valohoitoon perehtynyt terveydenhuollon ammattihenkilö. Hoitojakso annetaan yleensä 2–3 kertaa viikossa 15–20 kerran sarjana, ja vuoden aikana annetaan yleensä enintään 1–2 hoitojaksoa. Vaste alkaa yleensä näkyä noin 10 valohoitokerran jälkeen.

Tietyt immuunivastetta heikentävät lääkkeet, herkästi auringossa punoittava ihotyyppi, sairastettu melanooma ja useat aikaisemmat ihon keratinosyyttisyövät ovat vasta-aiheita UV-valohoidolle (ks. Ihon kasvaimet). Myös valolääkeihottumaa aiheuttavat lääkkeet voivat estää hoidon. Lapsia hoidetaan vain erityistapauksissa. Ihosyöpäriskin vähentämiseksi UV-valohoidossa suojataan kasvot, jos niissä ei ole ihottumaa, sekä miesten sukuelimet. Silmät peitetään suojalaseilla. Perus- ja hoitovoiteet voidellaan vasta UV-valohoidon jälkeen.

UV-valohoidon haitat

Hoidon jälkeinen ihon punoitus eli "palaminen" on UV-valohoidossa mahdollista. Yleensä vaurio on lievä ja rauhoittuu muutamassa päivässä. UV-valo vaurioittaa sidekudosta ja vanhentaa ihoa, ja se voi aiheuttaa pigmenttimuutoksia. Lisäksi UV-säteilyyn liittyy suurentunut ihosyöpäriski (ks. Ultraviolettisäteily (UV) ja sen vaikutus ihoon).