Pälvikalju (alopecia areata) on nopeaa hiustenlähtöä aiheuttava autoimmuunitauti, jossa elimistö reagoi karvatupen rakenteita vastaan. Tyypillisessä muodossaan pälvikalju alkaa äkillisesti ja näkyy yhtenä tai useampana muutaman senttimetrin läpimittaisena läiskänä päänahassa. Iho on läiskän alueella sileä ja oireeton. Usein hiukset kasvavat itsestään takaisin kuukausien kuluessa. Uusia pälviä voi kuitenkin ilmaantua, ja taudinkulku on vaihteleva.

Vajaalla 2 %:lla väestöstä esiintyy ainakin yksi pälvikaljuläiskä elämänsä aikana. Tauti voi alkaa missä iässä tahansa, mutta se on yleisintä nuorilla ja nuorilla aikuisilla. Pälvikaljua sairastavalla voi olla muitakin autoimmuunisairauksia, kuten kilpirauhasen tulehdus, valkopälvi (vitiligo) tai keliakia. Pälvikalju voi liittyä myös atooppiseen ihottumaan.

Pälvikaljun oireet

Taudinkulku on yleensä nopea, ja hiuksia alkaa yllättäen lähteä yhdestä tai useammasta kohdasta päänahkaa. Kaljuuntuva alue on useimmiten oireeton, mutta joskus se voi kutista tai aristaa merkkinä tulehdusreaktiosta. Yksittäinen läiskä laajenee usein muutaman senttimetrin läpimittaiseksi ennen kuin hiusten lähtö loppuu (kuvat  ja ). Läiskät voivat laajentuessaan yhdistyä suuremmiksi kaljuiksi alueiksi. Pälvikaljua voi olla myös kulmakarvojen, ripsien, parran ja ihokarvoituksen alueella. Alopecia totaliksessa kaikki hiukset irtoavat, ja alopecia universaliksessa hiusten lisäksi irtoavat myös kaikki muut karvat (kuva  ). Nämä ovat selvästi tavallista pälvikaljua harvinaisempia tautimuotoja. Pälvikaljuun voi liittyä kynsimuutoksia, kuten kynnen pinnan karheutta ja kuoppaisuutta.

Jos pälvikalju esiintyy yksittäisinä läiskinä, hiukset kasvavat takaisin osittain tai täysin noin puolella potilaista vuoden kuluessa. Ennustetta huonontaa nuori ikä (lapsi), laaja-alainen hiusten ja karvojen irtoaminen, kynsimuutokset sekä sukuhistoria. Pälvikalju voi uusiutua kerran tai useastikin vuosien kuluessa. Uusiutuminen on yleisempää laaja-alaisten tautimuotojen yhteydessä.

Pälvikaljun toteaminen

Diagnoosi on yleensä helppo. Hiukset irtoavat läiskittäin, ja päänahan iho on sileä ja terve. Jos pälvikalju on vielä aktiivisessa leviämisvaiheessa, läiskän reunoilla niin sanottu vetotesti on positiivinen eli hiuksia lähtee kevyesti vetämällä vähintään 5.

Pälvikaljun itsehoito

Itsehoitolääkkeenä myytävä minoksidiili-liuos saattaa nopeuttaa hiusten kasvua, mutta se ei vaikuta muuten taudin kulkuun. Pienet läiskät voi peittää kampauksen muotoa muuttamalla ja laajan pälvikaljun peruukilla. Puuttuvien kulmakarvojen alueelle voi teettää kestopigmentoinnin.

Milloin hoitoon?

Ensimmäisen pälvikaljuläiskän yhteydessä diagnoosi on hyvä varmistaa lääkärin vastaanotolla. Samalla voidaan huomioida mahdolliset liitännäissairaudet.

Pienialaisella pälvikaljulla on hyvä spontaani paranemistaipumus, joten sitä ei välttämättä tarvitse hoitaa. Hiustenkasvua voi yrittää lisätä vahvalla kortisoniliuoksella. Joskus kortisonia käytetään myös ruiskeena ihon alle. Muiden paikallisten hoitomuotojen, kuten PUVAn (psoraleenivoide ja ultravioletti A) ja ihon herkistyshoidon, teho on yleensä heikko suhteessa hoitojen aiheuttamiin haittoihin. Pälvikaljuun on kuitenkin kehitetty uusia lääkkeitä, kuten ns. januskinaasin (JAK) estäjiä, jotka vaikuttavat taudin taustalla olevaan autoimmuunitulehdukseen. Nämä eivät toistaiseksi ole Suomen lääkekorvausjärjestelmän piirissä.

Hiustenlähtö voi olla henkisesti varsin kuormittavaa, ja psykososiaalinen tuki voi olla tarpeen. Moni laajaa pälvikaljua sairastava haluaa käyttää peruukkia. Maksusitoumuksen peruukin hankkimiseksi saa omasta terveyskeskuksesta.

Pälvikaljun ehkäisy

Pälvikaljun ilmaantumista tai uusiutumista ei voida ehkäistä. Käytössä olevat hoidot eivät vaikuta pälvikaljun pitkäaikaisennusteeseen.