Hiustenlähdön ja kaljuuntumisen syitä

Hiusten ohentuminen ja harmaantuminen iän myötä on normaali fysiologinen ilmiö. Sekä hiusten lukumäärä että niiden läpimitta pienenevät, ja harveneminen ilmenee tasaisesti eri puolilta päätä.

Yleisin kaljuuntumista aiheuttava syy on androgeneettinen hiustenlähtö. Sitä esiintyy sekä miehillä että naisilla, ja se etenee hitaasti vuosien kuluessa. Telogeeninen hiustenlähtö tapahtuu muutaman kuukauden kuluttua esimerkiksi synnytyksestä tai vakavasta infektiosta. Pälvikalju (alopecia areata) aiheuttaa hiuspohjaan läiskikästä kaljuuntumista, ja tietyt melko harvinaiset ihosairaudet voivat aiheuttaa hiuspohjaan pysyvästi kaljuja arpialueita.

Päänahan ihotauteihin voi liittyä hiustenlähtöä. Atooppinen ihottuma, tali -ihottuma ja psoriaasi oireilevat usein päänahassa, ja niihin liittyvä ihoärsytys ja raapiminen voivat aiheuttaa hiustenlähtöä. Päänahan silsassa (sieni-infektio) hiukset lähtevät tai katkeavat oirealueelta. Yleistaudeista raudanpuuteanemia ja kilpirauhasen toimintahäiriöt voivat aiheuttaa hiustenlähtöä.

Myös ulkoiset syyt voivat aiheuttavat hiusten irtoamista. Hiusten pakonomaista nyppimistä kutsutaan trikotillomaniaksi. Kiristävä kampauksen, kuten tiukan letityksen, aiheuttama veto voi aiheuttaa hiustenlähtöä lähinnä otsan tai ohimoiden seutuun (ns. traktioalopesia). Tietyt lääkkeet, kuten aknen ja psoriaasin hoidossa käytettävät retinoidit sekä syövän hoitoon käytetty kemoterapia, voivat aiheuttaa hiustenlähtöä.

Mies- ja naistyyppinen kaljuuntuminen (androgeneettinen alopecia)

Androgeneettinen alopecia on yleisin hiustenlähdön syy sekä miehillä että naisilla. Se on usean geenin välittämä perinnöllinen ominaisuus ja etenee yleensä hitaasti. Miehillä hiukset alkavat harventua ohimoilta tai päälaelta usein jo nuorella aikuisiällä, ja hiustenlähtö voi johtaa täyteen kaljuuteen. Naistyyppinen hiustenlähtö alkaa yleensä vasta lähempänä keski-ikää eikä yleensä johda kaljuuntumiseen.

Telogeeninen hiustenlähtö

Kun hiuksia lähtee nopeasti ja tasaisesti eri puolilta päänahkaa, kyseessä voi olla telogeeninen hiustenlähtö. Akuuttia telogeenistä hiustenlähtöä edeltää yleensä 2–4 kuukautta aiemmin voimakas fyysinen stressitilanne, esimerkiksi synnytys, vaikea infektio tai vamma. Tämän seurauksena iso osa hiuksista siirtyy samaan aikaan kasvuvaiheesta (anageeni) lepovaiheeseen (telogeeni), jonka jälkeen ne irtoavat samanaikaisesti. Akuuttia telogeenistä hiustenlähtöä esiintyy kaiken ikäisillä ja sen ennuste on hyvä; hiustenkasvu palautuu yleensä kuuden kuukauden kuluessa.

Kroonista telogeenista hiustenlähtöä esiintyy lähinnä keski-ikäisillä naisilla. Hiustenlähtö on harvoin voimakasta, mutta voi jatkua vuosia. Krooninen telogeeninen hiustenlähtö voi joskus edeltää androgeneettistä alopeciaa.

Pälvikalju (alopecia areata)

Pälvikalju (alopecia areata) on autoimmuunitauti, jossa hiukset lähtevät nopeasti ja läiskittäin päänahan alueelta. Kaljuja läiskiä voi olla yksi tai useampia ja niiden koko vaihtelee pienistä täplistä laajoihin kaljuihin alueisiin. Yksittäisten pälvikaljuläiskien ennuste on hyvä ja hiukset kasvavat pääsääntöisesti vuoden kuluessa osittain tai kokonaan takaisin.

Arpeuttava kaljuuntuminen

Joukko melko harvinaisia ihosairauksia voi aiheuttaa päänahan arpeuttavaa kaljuuntumista (engl. scarring alopecia). Nämä sairaudet arpeuttavat ihon ja surkastuttavat alueen karvatupet, jolloin hiukset katoavat pysyvästi. Yleensä ensioireena on hiuspohjan läiskikäs punoitus, ja taudin edetessä oireilevat alueet muuttuvat vaaleiksi ja arpimaisiksi.

Arpeuttavaa kaljuuntumista aiheuttavia sairauksia ovat ihon punahukka, karvatuppien punajäkälä (lichen planopilaris) sekä joukko muita harvinaisia ihotauteja. Diagnoosi perustuu kliiniseen taudinkuvaan ja koepalatutkimukseen. Ihokoepalassa todetaan kullekin tautiprosessille tyypillistä tulehdussolukkoa ja eriasteista arpikudosta.

Tutkimukset

Erotusdiagnostiikassa potilaan esitietojen ohella on tärkeää selvittää, onko kyseessä nopeasti vai hitaasti etenevä hiustenlähtö, onko hiustenlähtö tasaista vai läiskikästä, ja onko hiuspohja muutoin terve. Yksinkertainen keino hiusten irtoamisnopeuden mittaamiseksi on vetokoe ("tukistuskoe"), jossa oireilevalta alueelta otetaan peukalon ja etusormen väliin pieni tukko hiuksia ja tukistetaan lievästi. Normaalisti silloin irtoaa alle viisi hiusta, ja isompi määrä merkitsee lisääntynyttä hiustenlähtöä. Tarvittaessa muut sairaudet kuten anemia ja kilpirauhasen vajaatoiminta suljetaan pois laboratoriokokeilla.