Hiustenlähdön ja kaljuuntumisen syitä

Hiusten ohentuminen ja harmaantuminen on normaali ikään liittyvä fysiologinen ilmiö. Hiusten kasvuvaihe lyhenee vaiheittain, ja sekä hiusten lukumäärä, että niiden läpimitta pienenevät.

Yleisin kaljuuntumista aiheuttava syy on androgeneettinen hiustenlähtö. Sitä esiintyy sekä miehillä että naisilla, ja se etenee hitaasti vuosien kuluessa. Nopeaa telogeenista hiustenlähtöä tapahtuu esimerkiksi muutaman kuukauden kuluttua synnytyksestä tai vakavasta infektiosta. Pälvikalju (alopecia areata) aiheuttaa hiuspohjaan läiskikästä kaljuuntumista, ja tietyt melko harvinaiset ihosairaudet voivat aiheuttaa hiuspohjaan pysyvästi kaljuja, arpeutuneita alueita.

Päänahan ihotauteihin voi liittyä hiustenlähtöä. Atooppinen ihottuma, tali -ihottuma ja psoriaasi oireilevat usein päänahassa, ja niihin liittyvä ihoärsytys ja raapiminen voivat aiheuttaa hiustenlähtöä. Päänahan silsassa (sieni-infektio) hiukset lähtevät tai katkeavat oirealueelta. Yleistaudeista muun muassa raudanpuuteanemia ja kilpirauhasen toimintahäiriöt voivat aiheuttaa hiustenlähtöä.

Myös ulkoiset syyt voivat aiheuttaa hiusten irtoamista. Hiusten pakonomaista nyppimistä kutsutaan trikotillomaniaksi. Kiristävän kampauksen, kuten tiukan letityksen, aiheuttama veto voi aiheuttaa hiustenlähtöä lähinnä otsan tai ohimoiden seudulta (ns. traktioalopesia). Tietyt lääkkeet, kuten aknen ja psoriaasin hoidossa käytettävät retinoidit sekä syövän hoitoon käytetty kemoterapia, voivat aiheuttaa hiustenlähtöä.

Mies- ja naistyyppinen kaljuuntuminen (androgeneettinen alopecia)

Androgeneettinen alopecia on yleisin hiustenlähdön syy sekä miehillä että naisilla. Se on usean geenin välittämä perinnöllinen ominaisuus ja etenee hitaasti. Miehillä hiukset alkavat harventua ohimoilta tai päälaelta usein jo nuorella aikuisiällä, ja hiustenlähtö voi johtaa täyteen kaljuuteen. Naistyyppinen hiustenlähtö alkaa yleensä vasta lähempänä keski-ikää ja johtaa hiusten tasaiseen ohentumiseen.

Telogeeninen hiustenlähtö

Kun hiuksia lähtee nopeasti ja tasaisesti eri puolilta päänahkaa, kyseessä voi olla telogeeninen hiustenlähtö. Akuuttia telogeenistä hiustenlähtöä edeltää yleensä 2–4 kuukautta aiemmin voimakas fyysinen stressitilanne, esimerkiksi synnytys, vaikea infektio tai vamma. Tämän seurauksena iso osa hiuksista siirtyy samaan aikaan kasvuvaiheesta (anageeni) lepovaiheeseen (telogeeni), jonka jälkeen ne irtoavat samanaikaisesti. Akuuttia telogeenistä hiustenlähtöä esiintyy kaiken ikäisillä ja sen ennuste on hyvä; hiustenkasvu palautuu yleensä kuuden kuukauden kuluessa.

Kroonista telogeenista hiustenlähtöä esiintyy lähinnä keski-ikäisillä naisilla. Hiustenlähtö on harvoin voimakasta, mutta voi jatkua vuosia. Krooninen telogeeninen hiustenlähtö voi joskus edeltää androgeneettistä alopeciaa.

Pälvikalju (alopecia areata)

Pälvikalju (alopecia areata) on autoimmuunitauti, jossa hiukset lähtevät nopeasti ja läiskittäin päänahan alueelta. Taudin vaikeusaste vaihtelee yksittäisestä päälaen läiskästä täyteen karvattomuuteen, jossa hiusten lisäksi kulmakarvat, ripset ja kaikki muut kehon karvat irtoavat.

Yksittäisten pälvikaljuläiskien ennuste on hyvä, ja noin puolella hiukset kasvavat vuoden kuluessa osittain tai kokonaan takaisin.

Arpeuttava kaljuuntuminen

Joukko melko harvinaisia ihosairauksia voi aiheuttaa päänahan arpeuttavaa kaljuuntumista (engl. scarring alopecia). Nämä sairaudet arpeuttavat ihon ja surkastuttavat alueen karvatupet, jolloin hiukset katoavat pysyvästi. Yleensä ensioireena on hiuspohjan läiskikäs punoitus, ja taudin edetessä oireilevat alueet muuttuvat vaaleiksi ja arpimaisiksi.

Arpeuttavaa kaljuuntumista aiheuttavia sairauksia ovat ihon punahukka, karvatuppien punajäkälä (lichen planopilaris) sekä joukko muita harvinaisia ihotauteja. Diagnoosi perustuu kliiniseen taudinkuvaan ja koepalatutkimukseen. Ihokoepalassa todetaan kullekin tautiprosessille tyypillinen tulehdusreaktio ja eriasteista arpikudosta.

Tutkimukset

Lääkäri selvittää esitietojen lisäksi, onko kyseessä nopeasti vai hitaasti etenevä hiustenlähtö, onko hiustenlähtö tasaista vai läiskikästä ja onko hiuspohja muutoin terve. Yksinkertainen keino hiusten irtoamisnopeuden mittaamiseksi on vetokoe ("tukistuskoe"). Normaalisti hiuksia irtoaa alle viisi, ja isompi määrä merkitsee lisääntynyttä hiustenlähtöä. Tarvittaessa hiuspohjasta otetaan koepala ja muut sairaudet, kuten anemia ja kilpirauhasen vajaatoiminta, suljetaan pois laboratoriokokeilla.