Tali-ihottuma (taliköhnä, seborrooinen ekseema) on yleinen ihotauti niin lapsilla kuin aikuisillakin. Sitä esiintyy aivan varhaislapsuudessa ja uudestaan murrosiästä lähtien, jolloin lepotilassa olleet talirauhaset alkavat kasvaa ja erittää talia.Malassezia-rasvahiivat pilkkovat talia, joka härskiintyy ja ärsyttää ihoa. Iho alkaa punoittaa, hilseillä ja kuivua pinnasta. Taudin syntyyn vaikuttavat runsaan talinerityksen ja hiivakasvun lisäksi elimistön reagointi talin hajoamistuotteisiin.

Aikuisilla tali-ihottuman esiintyvyys on noin 3–5 %, ja se on miehillä jonkin verran naisia yleisempää. Lieviä oireita eli ajoittaista päänahkaan painottuvaa hilseilyä ja kutinaa on selvästi useammalla. Myös joihinkin sairauksiin (kuten HIV ja Parkinsonin tauti) ja lääkkeisiin (kuten immunosuppressiiviset lääkkeet ja tietyt psyykenlääkkeet) voi liittyä lisääntynyt taipumus tali-ihottumaan.

Tali-ihottuman oireet

Tali-ihottuma oireilee pääosin alueilla, joissa on paljon talirauhasia, eli hiuspohjassa, kasvoilla, rintakehällä, taipeissa ja genitaalialueella. Iho voi tuntua yhtä aikaa rasvaiselta ja kuivalta, koska talin eritys ja ekseemaan liittyvä ihon kuivuminen tapahtuvat eri mekanismeilla.

Tyypillisiä oireita ovat hilse ja kutina päänahassa (kuva ) sekä hilseilevät, punoittavat ekseemaläiskät kulmakaarissa, nenänpielissä, parran alueella (kuva  ) ja korvien seudussa. Joskus ihottumaa on myös vartalolla rinnan ja selän keskiviivassa (kuva ), pakaravaossa ja nivusissa sekä ulkoisissa sukuelimissä.

Oireilevat alueet vaihtelevat henkilöstä toiseen. Vastasyntyneillä tali-ihottumaa on useimmiten hiuspohjassa. Nuorilla ja keski-ikäisillä miehillä oireita voi olla terskan alueella.

Kuten monet muutkin ihottumat, tali-ihottuma pahenee usein talvisin ja rauhoittuu kesällä.

Tali-ihottuman toteaminen

Seborrooisen ekseeman diagnoosi tehdään oireiden ja niiden sijainnin perusteella. Varsinkin hiuspohjan osalta tärkein erotusdiagnoosi on psoriaasi. Ihottuma voi myös muistuttaa atooppista ihottumaa tai ihon sieni-infektiota. Miesten genitaalialueen tali-ihottumaa hoidetaankin usein aluksi hiivasieni-infektiona.

Tali-ihottuman itsehoito

Aikuisilla taipumus tali-ihottumaan on usein pysyvä, joten hoidon tarkoitus on pitää oireet kurissa ja se uusitaan aina tarpeen mukaan.

Ihon perushoitoon kuuluu päivittäinen pesu vedellä ja saippualla, mikä poistaa härskiintyneen talin ja vähentää hiiva- ja bakteerikasvua. Pesun jälkeen iho voidellaan vähärasvaisella perusvoiteella. Myös glyserolia sisältävästä desinfektiokäsihuuhteesta voi olla apua sekä iholla että hiuspohjassa. Hiuspohjan hilseilyä vähentävät niin sanotut hilseshampoot, jotka sisältävät esimerkiksi seleenisulfidia tai sinkkipyritionia.

Paikallisilla sienilääkkeillä vähennetään ihon ja hiuspohjan rasvahiivojen määrää. Iholle käytetään sienivoidetta ja hiuspohjaan lääkeshampoota yleensä 1–2 viikon hoitokuureina ja sen jälkeen tarpeen mukaan ylläpitohoitona 1–2 kertaa viikossa.

Punoittavaa ja hilseilevää ihoa voidaan hoitaa apteekista saatavalla hydrokortisonivoiteella tai hydrokortisonin ja sienilääkkeen yhdistelmävoiteella 1–2 viikon hoitokuureina. Päänahkaa voi vastaavasti hoitaa hydrokortisoniliuoksella.

Myös pakaravaon ja ulkoisten sukuelinten ihottumaa hoidetaan saippuapesulla, perusvoiteella ja tarvittaessa 1–2 viikon hydrokortisonivoidekuureilla.

Milloin lääkäriin?

Kun itsehoito ei auta ja ihottuma, kutina ja kirvely häiritsevät itseä tai läheisiä, on aika mennä lääkäriin. Paikallishoitoa voidaan tehostaa muun muassa vahvemmalla kortisonivalmisteella tai kalsineuriinin estäjävoiteella (pimekrolimuusi tai takrolimuusi). Joskus tarvitaan sisäinen sienilääkekuuri.

Tali-ihottuman ehkäisy

Taipumusta rasvaiseen ihoon ja tali-ihottumaan ei voi estää. Ihon säännöllinen perushoito vähentää lääkehoitokuurien tarvetta.