Androgeneettista alopeciaa (alopecia androgenetica) esiintyy sekä miehillä että naisilla, ja silloin puhutaan vastaavasti mies- tai naistyyppisestä kaljuuntumisesta. Kyseessä on usean geenin välittämä perinnöllinen ominaisuus. Kaljuuntuvilla alueilla hiusnystyt reagoivat poikkeavasti mieshormoneihin eli androgeeneihin, mistä juontuu tilan lääketieteellinen nimi. Androgeenien vaikutuksesta karvojen kasvuvaihe lyhenee, karvatupet kutistuvat, karvat ohenevat ja lopulta irtoavat. Androgeneettinen alopecia lisääntyy iän myötä, ja 70 vuoden ikään mennessä sitä esiintyy noin 80 %:lla miehistä ja 40 %:lla naisista. (kuvat ,  ja ).

Androgeneettisen alopecian oireet

Miehiltä hiukset alkavat harventua usein jo ennen 20. ikävuotta. Hiustenlähtö painottuu aluksi ohimoille ja päälaelle, jolloin ohimolahdekkeet syvenevät ja päälaki alkaa pilkottaa hiusten lomasta. Hiustenlähdön nopeus vaihtelee yksilöllisesti, ja osalla se johtaa koko päälaen kaljuuntumiseen. Hiukset säilyvät yleensä korvien yllä ja takaraivolla. Miestyyppiseen kaljuuntumiseen liittyy usein päänahan hilseilyä ja tali-ihottumaa.

Naistyyppinen kaljuuntuminen alkaa yleensä myöhemmin, 40–60 vuoden iässä. Hiuksia lähtee tasaisesti ympäri päätä ja varsinainen kaljuuntuminen on harvinaista.

Androgeneettisen alopecian toteaminen

Androgeneettisen alopecian diagnoosi perustuu tyypilliseen kliiniseen kuvaan. Hiukset lähtevät yleensä niin hitaasti, ettei sitä voi todeta vetokokeella ("tukistuskoe") tai muulla objektiivisella keinolla. Laboratoriotutkimuksia tarvitaan vain, jos naisella esiintyy hiustenlähdön ohella muita hormonihäiriöön (korkeaan mieshormonitasoon) viittaavia oireita, kuten kuukautishäiriöitä, liikakarvoitusta (hirsutismia) tai aknea. Näiden taustalla voi joskus olla munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS).

Androgeneettisen alopecian itsehoito

Muut hiuspohjan sairaudet kannattaa hoitaa hyvin. Näistä yleisin on tali-ihottuma, johon voi käyttää apteekista saatavaa ketokonatsoli- tai muuta hilsesampoota ja tarpeen mukaan hydrokortisoniliuosta. Muuten shampoon laadulla ei ole väliä. Paljastuva päälaki on altis auringon ultraviolettisäteilylle, ja iho onkin muistettava suojata päähineellä tai aurinkosuojavoiteella.

Kahdesti päivässä päänahkaan annosteltava 5-prosenttinen minoksidiili-liuos vähentää hiustenlähtöä ja kasvattaa myös uusia hiuksia osalla käyttäjistä. Hoidon on kuitenkin jatkuttava säännöllisenä, jos hyvän tuloksen halutaan säilyvän.

Milloin hoitoon?

Jos kaljuuntuva henkilö kokee hiustenlähdön henkisesti vaikeaksi eikä itsehoidosta ole riittävää apua, voi hakeutua lääkäriin.

Miehillä käytettäviä lääkehoitoja ovat edellä mainitun 5-prosenttisen minoksidiili-liuoksen lisäksi suun kautta otettava finasteridi. Finasteridi estää mieshormonien vaikutusta hiusnystyssä. Se lopettaa useimmilla hiustenlähdön ja kasvattaa uusia hiuksia kaljuuntuville alueille. Hoitovaikutus alkaa näkyä 3–6 kuukauden kuluessa aloituksesta ja kaljuuntuminen alkaa uudelleen, jos lääke lopetetaan. Finasteridin haittavaikutuksina on kuvattu mielialan muutoksia ja seksuaalisen toiminnan häiriöitä.

Myös niskan alueelta otettavia hiussiirteitä voidaan käyttää miestyyppisen kaljuuntumiseen hoitona.

Naisen androgeneettista alopeciaa voidaan hoitaa 5-prosenttisella minoksidiili-liuoksella. Osa voi hyötyä mieshormonien vaikutusta estävistä antiandrogeenisista lääkkeistä, etenkin mikäli on merkkejä hormonihäiriöstä. Näitä ovat tietyt hormonivalmisteet ja e-pillerit sekä verenpainelääke spironolaktoni. Hiussiirteet eivät ole naisilla kovin käyttökelpoisia, koska hiusten oheneminen on tasaisempaa ympäri päätä.

Androgeneettista alopeciaa on kautta aikojen yritetty ehkäistä ja hoitaa erilaisin tavoin, viime vuosina muun muassa laserilla, mikroneulauksella ja PRP- (platelet-rich plasma) -hoidolla. Niiden tehosta ei ole riittävää tieteellistä näyttöä.

Androgeneettisen alopecian ehkäisy

Muiden hiuspohjan sairauksien, kuten tali-ihottuman hyvä hoito voi hidastaa hiustenlähtöä. Muista keinoista on niukasti apua.