Munasarjojen monirakkulaoireyhtymän oireet

Munasarjojen monirakkulatauti voi aiheuttaa kuukautisten epäsäännöllisyyttä tai poisjäämistä, pitkittyneitä kuukautisvuotoja ja lapsettomuutta. Kuitenkin todennäköisyys saada yksi lapsi on yhtä hyvä kuin muillakin naisilla, mutta raskaaksi tuleminen voi kestää pidemmän aikaa tai siihen voidaan tarvita avuksi lääkehoitoa.

Liikakarvoitus on tavallista, ja siihen viittaavat karvoituksen lisääntyminen erityisesti ylähuulessa, leuassa, rintojen välissä, alavatsalla esiliinamaisesti ja selässä. Lisäksi voi esiintyä aknea. Oireet voivat alkaa jo murrosiässä, mutta lievittyvät monella 40 ikävuoden jälkeen.

Ongelmia voi ilmetä myös raskauden aikana: keskenmenoriski on vähän suurentunut, verenpaine voi nousta ja raskausdiabeteksen vaara on suurentunut. Riskin lisääntyminen näyttää liittyvän enemmän ylipainoon kuin PCOS-oireyhtymään sinänsä.

Tautiin liittyy myös aineenvaihduntaan liittyviä ongelmia, jotka muistuttavat ns. metabolista oireyhtymää. Kudosten herkkyys insuliinille on heikentynyt, ja tämän seurauksena insuliinipitoisuus veressä suurenee ja rasva-aineenvaihdunta muuttuu.

Vaara sairastua diabetekseen ja verenpainetautiin myöhemmällä iällä on suurentunut. Laskimotukosriski on PCOS-oireyhtymän omaavilla naisilla 1,5–2-kertainen ja aivohalvausriski kaksinkertainen. Lisäksi on todettu vähän suurentunut riski joihinkin sairauksiin, kuten kilpirauhassairauksiin, masennukseen, ahdistushäiriöihin ja migreeniin. PCOS-oireyhtymään liittyy kohonnut kohdunrungon syövän riski.

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymän toteaminen

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymää voidaan epäillä oireiden ja gynekologisen tutkimuksen perusteella. Diagnoosia ei pidä tehdä, jos kuukautisten alkamisesta on alle 3 vuotta, eikä sitä voida tehdä pelkän ultraäänitutkimuksen perusteella, jos kuukautisten alkamisesta on alle 8 vuotta.

Monirakkulaiset munasarjat todetaan emättimen kautta tehtävässä ultraäänitutkimuksessa. Perinteisen määritelmän mukaan kriteerinä on ollut vähintään 12 mitaltaan 2–9 mm:n rakkulaa / munasarja, mutta ultraäänilaitteiden laadun parantuessa rajaksi on ehdotettu jopa 25 rakkulaa / munasarja. Tarvittaessa laboratoriossa määritetään sekä munasarjojen että lisämunuaisen tuottamien androgeenien (mieshormonien) pitoisuus. Ylipainoisilla kannattaa määrittää verensokeri, ja jos se on koholla, tehdään 2 tunnin sokerirasitus. Tarvittaessa määritetään veren rasva-arvot.

Diagnoosi voidaan asettaa, jos vähintään kaksi seuraavista kriteereistä täyttyy:

• Pitkittynyt tai puuttuva kuukautiskierto
• Liikakarvoitus (hirsutismi) tai laboratoriotutkimuksissa todettu biokemiallinen hyperandrogenismi eli mieshormonin liikaeritys (laboratoriokokeissa veren testosteroni yli 2,7 nmol/l tai yli 2,3 nmol/l riippuen menetelmästä ja laboratoriosta)
• Monirakkulainen munasarja ultraäänitutkimuksessa

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymän itsehoito

Munasarjojen monirakkulataudin keskeisin hoito on ylipainoisilla laihdutus. Erityisdieettiä ei suositella. Sen sijaan suositellaan noudattamaan monipuolista ruokavaliota, jossa turhia kaloreita vältetään. Muutamilla ruokailutottumusten muutoksilla on mahdollista vähentää satoja kilokaloreita päivässä. Painonlasku voi säännöllistää kierrot, vähentää karvankasvua ja mahdollistaa raskauden alkamisen ilman muita hoitoja; jopa 5–10 prosentin painonpudotus riittää. Painonlasku pienentää alkuraskauden keskenmenovaaraa sekä muita raskauteen ja synnytykseen liittyviä riskejä.

Munasarjojen monirakkulatautiin voi liittyä myöhempää sairastuvuutta (esim. aikuisiän diabetes ja verenpainetauti). Elämäntavoilla tilanteeseen voidaan vaikuttaa, ja siksi riskistä on hyvä tietää. Liikunta on ruokavalion lisäksi hyvä hoitokeino. Liikunta auttaa, vaikka paino ei laskisikaan, ja toisaalta normaalipainoisenkin kannattaa liikkua riittävästi. Se auttaa painonpudotuksessa ja parantaa insuliinin vaikutusta kudoksissa. Tupakointi lisää merkittävästi sydän- ja verisuonitauteihin sairastumisen vaaraa, ja se kannattaa ehdottomasti lopettaa.

Milloin lääkäriin?

Lääkäriin kannattaa hakeutua, jos kuukautishäiriöt ovat hankalia, erityisesti jos vuodot ovat pitkittyneet tai on ylimääräisiä tiputteluvuotoja.

Tutkimuksiin kannattaa myös lähteä, jos karvankasvu on lisääntynyt nopeasti, muutaman kuukauden sisällä.

Jos ongelmana on lapsettomuus, on hoitoon hakeutuminen paikallaan.

Jos tutkimuksissa todetaan sokeri- tai rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä, ne on tärkeää hoitaa. Säännöllinen seuranta voi olla tarpeen pitkäaikaisriskien välttämiseksi.

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymän hoito

Hormonihäiriön hoidossa voidaan käyttää yhdistelmäehkäisyvalmisteita, joilla kierto saadaan säännölliseksi ja karvankasvu vähenee.

Epäsäännöllisiä kuukautisvuotoja voidaan hoitaa myös ns. jaksoittaisella keltarauhashormonihoidolla tai hormonikierukan avulla. Näin voidaan estää kohdun limakalvon liikakasvu. Tämä on tärkeää, koska pitkäaikainen estrogeenivaikutus yhdessä keltarauhashormonin puutteen kanssa altistaa kohdun limakalvon liikakasvulle ja lisää kohdunrungon syövän riskiä. Lisääntynyttä riskiä munasarjasyöpään tai rintasyöpään ei ole todettu.

Lapsettomuuden hoitoon on käytössä muita hormonihoitoja. Insuliinin vaikutusta parantavia lääkkeitä, kuten metformiinia, on tutkittu monirakkulataudin hoidossa erityisesti lapsettomuushoitojen yhteydessä. Osalle potilaista näistä saattaa olla hyötyä myös liikakarvoituksen hoidossa.

Liikakarvoituksen hoitoon käytetään joskus ns. antiandrogeeneja.

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymän ehkäisy

Munasarjojen rakkulamuodostumiseen ei tunneta ehkäisyä. Erikoisruokavalioita, lisäravinteita ja erilaisia rohdos- ja luontaistuotevalmisteita saatetaan eri medioissa mainostaa tähän tarkoitukseen, mutta niiden tehosta ja toimivuudesta ei ole tieteellistä näyttöä.

Sen sijaan munasarjojen monirakkulaoireyhtymään liittyviä oireita ja pitkäaikaissairastavuutta voidaan ehkäistä säännöllisellä liikunnalla, laihduttamisella ja painonhallinnalla. Tupakoinnin lopettaminen on tärkeää lisääntyneen verisuonisairastavuuden vuoksi.

Lisätietoa ja vertaistukea Potilasjärjestö Korento ry.