Suunympärysihottuma eli perioraalidermatiitti (POD) on yleinen kasvojen alueen ihotauti, joka kuuluu samaan tautiperheeseen kuin ruusufinni. Sitä esiintyy eniten 15–45-vuotiailla naisilla, mutta joskus myös miehillä ja lapsilla. Suunympärysihottumaa on pidetty muun muassa kortisonivoiteiden tai kosmetiikan aiheuttamana, mutta ne ilmeisesti vain laukaisevat oireet. Taudin perussyytä ei tunneta.

Suunympärysihottuman oireet

Suun ympärillä, joskus myös nenänpielissä tai silmien ulkonurkkien lähellä, esiintyy pieniä punoittavia näppylöitä (papuloita) ja märkänäppylöitä (pusteleita) ja usein myös läiskikästä punoitusta ja hilseilyä. Jos tautia on vain silmien alueella, sitä kutsutaan silmänympärysihottumaksi (periokulaaridermatiitiksi). Ihottuma voi kirvellä tai kutista (kuvat ja ).

Auringon UV-valo ja ympäristön lämpötilan vaihtelut voivat pahentaa oireita.

Komedoja, kookkaita märkänäppylöitä tai yleistä kasvojen punoitusta ei esiinny toisin kuin aknessa tai ruusufinnissä. Tyypillisesti oireita ei ole aivan huulten puna-aluetta ympäröivällä iholla.

Kuva

Suunympärysihottuma. Suunympärysihottumassa on tiheästi pieniä näppylöitä ja märkänäppylöitä.

Kuva

Silmänympärysihottuma. Silmänympärysihottuman eli periokulaarisen dermatiitin taudinkuva on tyypillinen: punoittavia, oireettomia pieniä näppylöitä silmien ulkonurkassa. Kosmetiikan käyttö voi altistaa ihottumalle, mutta useimmiten syy jää tuntemattomaksi.

Suunympärysihottuman toteaminen

Diagnoosi tehdään taudinkuvan perusteella. Raja muutamiin muihin talirauhasten tauteihin, kuten akneen, ruusufinniin ja tali-ihottumaan, voi joskus olla epäselvä.

Itsehoito

Ihonhoitotuotteet ja meikit kannattaa vaihtaa herkälle iholle sopiviksi ja vähentää niiden käyttö minimiin. Kasvojen pesuun sopii parhaiten maitomainen puhdistusemulsio ja kosteuttamiseen kevyt kosteusvoide.

Itsehoitoon soveltuu apteekista saatava metronidatsolivoide noin kuukauden kuureina.

Milloin lääkäriin?

Jos itsehoito ei ole auttanut ja tauti häiritsee kosmeettisesti, on aiheellista hakeutua lääkäriin.

Lievässä taudissa paikallishoitona käytetään metronidatsoli-, pimekrolimuusi- tai atselaiinihappovoiteita viikkojen tai muutaman kuukauden ajan. Usein tarvitaan sisäinen lääkehoito, jonka teho on hyvä. Käytettyjä lääkkeitä ovat tetrasykliiniryhmän antibiootit lymesykliini, doksisykliini tai tetrasykliini 1–2 kuukauden pituisina kuureina.

Perioraalidermatiitti uusiutuu melko herkästi, jolloin hoidon voi joutua toistamaan.

Ehkäisy

Suunympärysihottumaa voi mahdollisesti ehkäistä välttämällä tarpeetonta kortisonivoiteiden ja ylenmääräistä kosmetiikan käyttöä kasvoilla.

Kirjallisuutta

  1. Kammler HJ. Perioral dermatitis. eMedicine. Päivitetty 13.11.2020.
  2. Maria Lönnrot. Ruusufinni ja perioraalidermatiitti – vaarattomat mutta viheliäiset. Suom Lääkäril 2015;70(14-15):985–9