Atooppinen ihottuma (atooppinen ekseema,eczema atopicum) on krooninen, kutiseva tulehduksellinen ihotauti. Ihottuman syntyyn vaikuttavat ihon rakenteelliset ominaisuudet ja ihon immuunijärjestelmän poikkeava toiminta.

Taipumus atooppiseen ihottumaan on osin perinnöllinen. Osalla potilaista on myös muita atooppiseen tautiryhmään kuuluvia sairauksia, kuten allerginen nuha tai astma. Sisäiset ja ulkoiset tekijät, kuten psyykkiset tekijät, hikoilu, ihon mikrobit, ruoka-aineet, ihokosmetiikka ja ilmasto, voivat vaikuttaa ihottuman kulkuun.

Atooppinen ihottuma on yleisintä pikkulapsilla, ja sitä on joskus esiintynyt lähes 25 %:lla lapsista (Lapsen atooppinen ekseema). Taudin vallitsevuus lapsuusiässä on 10–20 %. Aikuisista 25–30 %:lla on joskus ollut atooppista ihottumaa ja taudin vallitsevuus on 5–10 %.

Atooppisen ihottuman tyypilliset piirteet

Atooppinen ihottuma ilmaantuu tavallisesti vauvaiässä ja rauhoittuu usein lapsuusvuosien kuluessa, mutta voi palata uudelleen aikuisiässä. Atooppista ihottumaa kutsutaan imeväisikäisillä myös maitoruveksi, vaikka maidolla on harvoin tekemistä oireilun kanssa. Leikki- ja kouluikäisillä ihottuma painottuu taiveihottuma-nimityksensä mukaisesti taipeisiin ja aikuisilla pään ja ylävartalon alueelle. Myös kädet ovat yksi atooppisen ihottuman tyyppipaikoista.

Suurimmalla osalla atooppinen ihottuma on lieväoireinen, ja sen ennuste on hyvä. Monilla oireet pahenevat talvikaudella ja lievittyvät kesällä. Atooppiselle ihottumalle ovat tyypillisiä ajoittaiset ja usein yllättävät pahenemisvaiheet.

Pienimmillä lapsilla, pääosin alle 1-vuotiailla, hankalien oireiden taustalla pahentavana tekijänä voi olla ruoka-allergia. Muissa ikäryhmissä ruoka-allergia pahentava tekijänä on harvinainen.

Atooppisen ihottuman oireet

Atooppinen iho on kuiva ja kutiseva. Ihottuma-alueilla on punoitusta ja karheutta ja iho voi olla pinnasta rikki. Jatkuvan raapimisen seurauksena iho voi paksuuntua eli jäkälöityä. Ihottuma ja siihen liittyvä kutina haittaavat yöunta ja voivat yleisemminkin heikentää elämänlaatua.

Pikkulapsilla atooppinen ihottuma oireilee yleensä poskilla, raajoissa ja taipeissa (kuvat , ja ). Se voi esiintyä myös tarkkarajaisina paksuina läiskinä eli läiskäihottumana. Vanhemmilla lapsilla oireet painottuvat taipeisiin. Pakaroiden ja reisien "ratsupaikkaihottumaa" on enemmän tytöillä (kuva ).

Nuorilla ja aikuisilla atooppinen ihottuma oireilee yleisimmin pään alueella ja ylävartalolla ja usein myös taipeissa. Kasvoekseemaa on etenkin otsalla (kuva ) ja silmäluomissa (kuva  ).

Atoopikon ihossa on runsas määrä stafylokokkibakteereja, ja iho voi tulehtua raapimisen tai ihorikkoumien seurauksena. Silloin oireina ovat voimakas punoitus, ihon rikkoutuminen ja vetistys. Myös herpes-virus voi levitä atoopikon ihossa laaja-alaiseksi tulehdukseksi (eczema herpeticum).

Ihottuma voi myös pahentua äkillisesti (lehahdella) ilman selkeää syytä. Hankalimmillaan se saattaa levitä koko ihon kattavaksi punaihoksi eli erytrodermiaksi (kuva ).

Atooppista käsi-ihottumaa esiintyy niin lapsilla kuin aikuisillakin. Lasten "lumipalloihottuma" oireilee lähinnä sormien päissä ja joskus myös kämmenissä. Aikuisiässä atooppinen käsi-ihottuma paikantuu sormenpäihin, kynsivalleihin, sormiväleihin ja joskus myös rystysiin ja kämmeniin (kuva ). Sitä esiintyy enemmän naisilla kuin miehillä. Käsien ärsytysihottuman riski on atopiaan taipuvaisilla suurentunut ja ihottuma voi rajoittaa työkykyä.

Jalkapohjien kuivaa ja halkeilevaa atooppista ihottumaa esiintyy etenkin pikkupojilla ja talvikaudella. Tällöin puhutaan "kumisaapasihottumasta" tai "atoopikon talvijaloista" (kuva ).

Atooppisen ihottuman toteaminen

Atooppinen ihottuma diagnosoidaan kliinisten oireiden perusteella. Osin perinnöllisen taipumuksen vuoksi kartoitetaan myös lähisuvun atooppiset sairaudet. Allergiatestejä (ihopistokokeet eli prickit ja veren IgE-vasta-aineet yksittäisille allergeeneille) tehdään, mikäli epäillään atooppista ihottumaa pahentavia tekijöitä, kuten ruoka- tai siitepöly/eläinallergioita. Epikutaanikokeet (lappukokeet) ovat joskus aiheellisia viivästyneen kosketusallergian poissulkemiseksi.

Atooppisen ihottuman itsehoito

Atooppisen ihon hoidon tavoite on kutinan ja ihottuman vähentäminen, ihottumalehahdusten esto ja ihottuman kanssa pärjääminen. Perusvoiteet ovat tärkeä osa ihon itsehoitoa. Ne korjaavat ihon kosteustasapainoa ja estävät ihottuman uusiutumista.

Perusvoidetta käytetään 1–2 kertaa päivässä, ja voidetyyppi säädetään hoidettavan alueen ja käyttömukavuuden mukaan. Yleensä käsiin ja jalkoihin käytetään rasvaisempia voiteita ja muualle keskirasvaisia. Kevyet vesipitoiset perusvoiteet soveltuvat myös ihon pesuun. Pesemistä ei ole syytä rajoittaa.

Hydrokortisonivoidetta käytetään lapsilla ja aikuisilla ihottuman hoitoon kerran tai kahdesti päivässä 1–2 viikon hoitokuureina. Hoidon kestoon vaikuttavat muun muassa potilaan ikä ja hoidettava ihoalue. Pikkulapsille ja ohuille ihoalueille, kuten kasvoille, riittää yleensä enintään viikon mittainen hoito. Hoitotauot, jolloin käytetään vain perusvoidetta, ovat kestoltaan vähintään yhtä pitkiä kuin hoitokuuritkin. Tarvittaessa hoitoa voi tehostaa käyttämällä kääreitä tai sidoksia.

Antihistamiinitableteista ei ole hyötyä ihottuman hoidossa, mutta joillakin ne hiukan vähentävät kutinaa. Auringonvalo rauhoittaa useimmilla atooppista ihottumaa.

Ihoa ärsyttäviä tekijöitä on syytä välttää. Etenkin atooppisessa käsi-ihottumassa käsien suojaaminen kosteudelta ja muilta ärsyttäviltä tekijöiltä on tärkeää.

Milloin lääkäriin?

Atooppisen ihottuman diagnoosi tehdään usein jo lapsena. Taudinkuva vaihtelee iänmukaisesti ja yksilöllisesti, joten hoitoarvio uusitaan tarpeen mukaan. Hankalaa atooppista ihottumaa sairastavat ovat usein ihopoliklinikan seurannassa.

Laaja-alainen tai muuten hankala atooppinen ihottuma, johon itsehoito ei tepsi, on syy lähteä lääkäriin. Hoitoon hakeudutaan ongelman vaikeusasteen mukaan muutamien päivien tai lähiviikkojen aikana. Ihon bakteeri- tai virustulehdus tai muu vaikea, akuutti paheneminen edellyttävät nopeaa lääkärin arviota.

Lääkärin hoitokeinoja ovat vahvemmat kortisonivoiteet, kalsineuriinin estäjävoiteet (pimekrolimuusi tai takrolimuusi), UV-valohoidot sekä joskus sisäinen kortisoni- tai antibioottikuuri. Vaikea-asteisessa atooppisessa ihottumassa käytetään suun kautta otettavia tai ihoon pistettäviä immunosuppressiivisia lääkkeitä.

Atooppisen ihottuman ehkäisy

Toistaiseksi ei ole vahvaa näyttöä yksittäisistä keinoista, joilla atooppisen ihottuman ilmaantuvuutta voitaisiin pienentää. Kansallisen Käypä hoito -suosituksen mukaisesti allergiariskiperheille suositellaan normaalia 4–6 kuukauden täysimetystä ja kiinteiden ruokien aloitusta neljän kuukauden iästä lähtien. Probiooteilla/prebiooteilla sekä perusvoiteen varhaisella käytöllä saattaa olla atooppista ekseemaa vähentävää vaikutusta. Myöhemmällä iällä perusvoiteen säännöllinen käyttö ehkäisee ihottuman uusiutumista.