Käypä hoito -suositus Atooppinen ekseema

Mikä on atooppinen ihottuma (atooppinen ekseema)?

Atooppinen ihottuma eli atooppinen ekseema on pitkäaikainen, kutiseva, tulehduksellinen ihosairaus, johon liittyy toistuvia ja vaikeasti ennustettavia pahenemisvaiheita.

Atooppista ihottumaa sairastavan iho on yleensä kuiva, vaikkei ihottumaa aina näkyisikään. Tällöin puhutaan atooppisesta ihotyypistä.

Ihon läpäisyeste on atooppisessa ihossa puutteellinen, ja siksi ihoon pääsee tunkeutumaan muun muassa ihoa ärsyttäviä tekijöitä.

Atooppinen iho eroaa muutenkin terveestä ihosta: terveen ihon pH on hapan (4–6), mutta atooppisen ihon emäksinen. Lisäksi atooppisen ihon bakteerikanta (mikrobiomi) ei ole niin monimuotoinen kuin terveen ihon. Myös ihon rasvahappokoostumus on poikkeava terveihoiseen verrattuna.

Tutkimusten perusteella atooppinen ihottuma näyttäisi olevan osittain perinnöllistä. Sairauden esiintyminen lähisuvussa onkin sen tärkein tunnistettu riskitekijä.

Alle 1-vuotias, jolla on keskivaikea tai vaikea atooppinen ihottuma, saattaa olla myös allerginen jollekin ruoka-aineelle. Aikuisilla allergiaselvitykset eivät yleensä ole tarpeen, koska oireiden taustalla on harvoin ruoka-allergia.

Atooppinen ihottuma kutisee

Atooppisessa ihottumassa iho punoittaa, on tulehtunut ja siinä esiintyy kutiavaa rokahtumaa. Kutiavaa ihoa tulee helposti raavittua, jolloin ihoon jää raapimisesta jälkiä. Pahimmillaan rikkirevittyyn ihoon saattaa tulla bakteeri-infektio. Iho voi myös jäkälöityä eli paksuuntua.

Atooppista ihottumaa sairastavat kertovat usein, että ihossa tuntuu myös kipua (esimerkiksi polttelua), ja iho saattaa olla myös kosketusarka.

Atooppisen ihottuman luokittelu

Atooppinen ihottuma voidaan luokitella kolmeen luokkaan – lievä, keskivaikea tai vaikea – sen vaikeuden mukaan (ks. Käypä hoito suosituksen linkitetyt kuvat):

  • Lievä: kuivia ihoalueita, kutinaa satunnaisesti ja punoitusta pienillä ihoalueilla (ks. kuva Leikki-ikäisen lievä atooppinen ekseema Leikki-ikäisen lievä atooppinen ekseema). Lääkkeellistä paikallishoitoa tarvitaan ajoittain.
  • Keskivaikea: kuivia ihoalueita, toistuvaa kutinaa, punoitusta sekä mahdollisesti rikkoutunut ja paksuuntunut iho (ks. kuva Leikki-ikäisen keskivaikea atooppinen ekseema Leikki-ikäisen keskivaikea atooppinen ekseema). Lääkkeellistä paikallishoitoa tarvitaan jatkuvasti jaksoittaisena tai ylläpitohoitona.
  • Vaikea: kuiva iho, jatkuvaa kutinaa ja laaja-alaista punoitusta; lisäksi iho on rikkoutunut ja selkeästi paksuuntunut, siinä on myös verenvuotoa, vetistystä, karstoittumista ja pigmenttihäiriöitä. Ks. kuva Kouluikäisen vaikea atooppinen ekseema yläraajoissa Kouluikäisen vaikea atooppinen ekseema yläraajoissa. Vaikea atooppinen ihottuma heikentää merkittävästi elämänlaatua. Hoidossa tarvitaan tai hoitoon harkitaan pitkäaikaista sisäistä lääkitystä.

Tyypilliset esiintymispaikat

Atooppisen ihottuman tyypilliset esiintymisalueet on esitetty kuvassa Ihottuman tyyppialueet Ihottuman tyyppialueet (kuvan lähde: Hannuksela M, Alanko K. Atooppinen ekseema. Kirjassa: Hannuksela M, Karvonen J, Reunala T, Suhonen R (toim.). Ihotaudit. Kustannus Oy Duodecim 2003, s. 79).

Suurimmalla osalla lapsista atooppinen ihottuma paranee tai lievenee vuosien kuluessa, mutta voi pahentua uudelleen nuoruus- tai aikuisiässä. Pahenemista voivat edesauttaa erilaiset stressaavat tilanteet.

Vauvaikäisellä atooppinen ihottuma alkaa usein pään hilseilynä ja leviää vartaloon, käsiin ja jalkoihin, erityisesti taipeisiin. Vaippa-alueella ihottumaa ei yleensä ole. Ihottuma voi erittää visvaa, jolloin se muistuttaa märkärupea. Se voi muuttua joskus myös koko ihon tulehdukseksi (erytrodermia).

Leikki-ikäisellä (toisesta ikävuodesta alkaen) tyypillisiä ihottuma-alueita ovat kaula, niska, kyynär- ja polvitaipeet, ranteet, pakarantaive ja nilkat. Ihottumaa saattaa esiintyä myös kasvoissa, silmien ja suun ympärillä sekä korvien alueella.

Kouluiässä atooppinen ihottuma keskittyy usein polvi- ja kyynärtaipeisiin, ja murrosiässä se leviää usein hartioihin, rintaan ja selkään.

Aikuisilla tyypillisiä alueita ovat kyynär- ja polvitaipeiden lisäksi kasvot, kaula ja ylävartalo. Myös käsien atooppinen ihottuma on yleistä, ja se kannattaakin huomioida jo ammatinvalinnassa. Käsien ihoa rasittavat märät, likaiset ja kemikaaleille altistavat työt, joissa käsiä pitää pestä usein tai joissa pitää käyttää pitkiä aikoja kumi- tai muovikäsineitä.

Liitännäissairaudet

Selvin yhteys on vaikean atooppisen ihottuman ja astman välillä: noin neljäsosalla atooppista ihottumaa sairastavista aikuisista on astma.

Aikuisten atooppisella ihottumalla näyttäisi olevan yhteys myös allergiseen nuhaan ja ruoka-allergioihin erityisesti vaikeaa atooppista ihottumaa sairastavilla. Yleensä ruoka-allergioiden merkitys aikuisten atooppisen ihottuman oirekokonaisuudessa on kuitenkin vähäinen.

Myös ihoinfektioiden riski on selvästi suurentunut.

Pitkäkestoisen ja vaikeasti ennustettavan sairauden myötä atooppista ihottumaa sairastavilla on myös lisääntynyt riski sairastua masennukseen tai ahdistuneisuushäiriöön.

Atooppista ihottumaa ei voida ehkäistä tehokkaasti

Lapsen riski sairastua atooppiseen ihottumaan ei vähene, vaikka äiti välttelisi raskauden tai imetyksen aikana tiettyjä ruoka-aineita tai vaikka lapsen kiinteän ruoan syönnin aloittamista siirrettäisiin 6 kuukauden ikään tai pidemmälle. Turhat välttämisruokavaliot saattavat sen sijaan vaikuttaa haitallisesti äidin ja lapsen ravitsemukseen.

Paljon puhutaan myös probiooteista (elävä, terveyttä edistävä mikrobivalmiste) ja prebiooteista (hajoamaton ravintolisä, joka edistää probioottien kasvua) atooppisen ihottuman ehkäisyssä.

Jotkin probioottiset valmisteet vähentävät atooppisen ihottuman ilmaantuvuutta lapsilla, joilla on lisääntynyt riski allergisiin sairauksiin, mutta tieto siitä, mitä probioottikantaa tai -kantojen yhdistelmää tulisi käyttää, kuinka pitkä hoidon tulisi olla tai mikä olisi sopiva annos, on edelleen puutteellista.

Prebiooteista tutkimustietoa on vielä niin niukasti, ettei niiden käytöstä voida toistaiseksi antaa suositusta.

Hoito

Hoidon tavoitteena on saada oireet hallintaan pitkäkestoisesti. Tällä tarkoitetaan mahdollisimman vähäisiä oireita, pahenemisvaiheiden määrän vähenemistä ja vaikeusasteen lievenemistä sekä potilaan elämänlaadun ja toimintakyvyn paranemista.

Hoito valitaan yksilöllisesti. Siihen vaikuttavat atooppisen ihottuman laajuus ja vaikeus, aiemmat hoidot ja niiden mahdolliset haittavaikutukset, potilaan mahdollisuudet hoidon toteutukseen, hoitojen vasta-aiheet (eli esteet, miksi potilaalle ei voida tiettyä hoitoa antaa) sekä potilaan muut sairaudet ja lääkitykset. Suurimmalle osalle potilaista riittää paikallishoito.

Potilaan sitoutuminen hoitoon on ensiarvoisen tärkeää, kun puhutaan pitkäkestoisesta, helposti uusiutuvasta sairaudesta.

Pahentavien tekijöiden välttäminen

Atooppista ihottumaa sairastavien iho ärtyy herkästi ja alkaa kutista, joten oireita aiheuttavia ja pahentavia tekijöitä kannattaa välttää.

Kokemus on osoittanut, että hikoilu, kuiva sisäilma, talviaika, ilmansaasteet, karheat vaatteet, liian kevyet tai rasvaiset voiteet sekä muut iholle laitettavat kosmetiikka- ja hygieniatuotteet voivat pahentaa atooppista ihottumaa. Infektioiden yhteydessä ihottuma usein hankaloituu. Kun iho on rikki, sitä on hyvä suojata ulkoa tulevalta lialta ja bakteereilta.

Liikunnalla on kiistattomasti lukuisia hyviä vaikutuksia terveyteen. Atooppista ihottumaa sairastavien on hyvä löytää itselleen sopiva tapa harrastaa liikuntaa. Hikoilun jälkeen on hyvä huuhdella hiki pois iholta ja rasvata iho perusvoiteella.

Omahoito on atooppisen ihottuman hoidon kulmakivi

Kaikkien atooppista ihottumaa sairastavien hoitoon kuuluu säännöllinen perusrasvaus

Iho tulee rasvata perusvoiteella 1–2 kertaa päivässä, ja ihottuma-alueet tulee hoitaa perus- ja lääkevoiteilla lääkärin ohjeiden mukaan.

Perusvoiteilla hoidetaan ihottumaan liittyvää ihon kuivuutta

Perusvoidetta pitää muistaa käyttää riittävästi ja säännöllisesti, vaikka ihottumaa tai kutinaa ei olisikaan.

Aikuisen iho voi tarvita talviaikaan noin 1 000 grammaa perusvoidetta kuukaudessa.

Perusvoiteita on erilaisia: tavanomaisia perusvoiteita ja perusvoiteita, jotka sisältävät ihoon kosteutta sitovia aineita.

Kosteutta sitovat perusvoiteet, jotka sisältävät karbamidia tai glyserolia, saattavat vähentää pelkkää perusvoidetta tehokkaammin ihottuman vaikeutta ja pahenemisvaiheiden määrää. Karbamidia sisältävät perusvoiteet saattavat aiheuttaa ihon kirvelyä, erityisesti akuutin, rikkiraavitun ihottuman hoidossa ja imeväisillä.

Voidetyyppiä voidaan vaihdella myös vuodenajan mukaan: kesällä kevyempi ja talvella rasvaisempi. Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että jos perusvoide aiheuttaa ihon kirvelyä, se on syytä vaihtaa rasvaisempaan tuotteeseen. Jokaisen atooppista ihottumaa sairastavan on hyvä löytää hänelle itselleen sopivat perusvoiteet.

Toisin kuin luullaan, päivittäinen pesu vedellä ja tarvittaessa hajusteettomalla, happamalla tai neutraalilla pesuaineella ei pahenna atooppista ihottumaa. Päinvastoin: se poistaa iholta likaa, hikeä, karstaa ja bakteereita, jotka ärsyttävät ihoa. Pesuaineiden sijaan ihoa voidaan myös pestä kevyellä perusvoiteella. Herkän ihon kuivaaminen kannattaa tehdä pyyhkeellä painelemalla. Ihon voimakasta hankaamista on syytä välttää. Voitelu perusvoiteella pesun jälkeen estää ihon kuivumista ja sitoo ihoon kosteutta.

Tarvittaessa kortisonivoiteet avuksi

Jos perusvoiteella rasvaaminen ei riitä pitämään ihoa kunnossa, iholle sivellään lääkärin antamien ohjeiden mukaan lääkevoidetta. Sillä hoidetaan ihon tulehdusta (inflammaatiota). Kortisonivoiteet ovat atooppisen ihottuman ensisijaisia lääkevoiteita.

Perus- ja lääkevoidetta ei laiteta samalle ihoalueelle samanaikaisesti, vaan niiden käytön välissä on hyvä pitää tauko, jotta ensimmäisenä laitettu voide ehtii imeytyä.

Kortisonivoiteet jaotellaan Suomessa neljään ryhmään: mieto, keskivahva, vahva ja erittäin vahva.

Kortisonivoiteita käytetään jaksoittain (esimerkiksi aikuisille päivittäin 1–3 viikon kuurina) ja kuurin jälkeen tarvittaessa ylläpitohoitona kerran päivässä kahdesti viikossa, tarvittaessa useamman kuukauden ajan, estämään ihottuman uusiutumista.

Kortisonivoiteita saa käyttää ihottumasta johtuviin ihorikkoihin, ja niitä voi käyttää kesäisin ja UV-valohoidon aikana.

Iholle levitettävät kortisonivoiteet sopivat myös raskaana oleville ja imettäville.

Kortisonivoiteiden käyttöä rajoittavat niihin liittyvät haittavaikutukset, etenkin ihon oheneminen. Tästä syystä kortisonivoiteiden päivittäisessä käytössä tulee pitää taukoja. Tauon tulee olla yhtä pitkä kuin lääkekuurin.

Ohenemiselle ovat alttiita erityisesti jo valmiiksi ohuet ihoalueet, kuten kasvot, kaula ja sukupuolielimet sekä muun muassa vanhusten iho. Ohuen ihon alueilla kuurit ovat lyhyempiä tai niillä käytetään muita lääkevoiteita.

Jos perusrasvaus ja kortisonivoide eivät auta?

Erikoislääkärin määräämiä lääkevoiteita eli ns. kalsineuriinin estäjiä (takrolimuusi ja pimekrolimuusi) käytetään, jos perusrasvaus ja kortisonivoiteet eivät oikein käytettyinä auta tarpeeksi.

Lisäksi niitä voidaan käyttää ensisijaisina lääkevoiteina ohuilla ihoalueilla, kuten kasvoilla ja silmäluomilla. Ne eivät ohenna ihoa pitkäaikaisessakaan hoidossa.

Pimekrolimuusia voidaan käyttää 3 kuukauden iästä alkaen lievän ja keskivaikean ja takrolimuusia 2 vuoden iästä alkaen keskivaikean ja vaikean atooppisen ihottuman hoidossa.

Kalsineuriinin estäjiä sivellään ohuelti ihottuma-alueille 2 kertaa päivässä, kunnes ihottuma on parantunut. Tämän jälkeen pidetään tauko. Uusi hoitojakso aloitetaan siinä vaiheessa, kun oireet ilmaantuvat uudestaan. Jos ihottuma uusiutuu tiheästi, päivittäisen takrolimuusihoidon jälkeen voidaan tuotteen käyttöä jatkaa ylläpitohoidolla (kahdesti viikossa kerran päivässä) usean kuukauden ajan.

Kalsineuriinin estäjät voivat aiheuttaa hoidon alkuvaiheessa ihon kuumotusta. Tämä helpottaa useimmiten jo muutamassa päivässä, kunhan voidetta käytetään säännöllisesti. Tarvittaessa kuurin alkuvaiheessa oloa voi helpottaa ottamalla särkylääkettä tuntia ennen rasvausta.

Atooppisen ihottuman muut paikalliset hoitomuodot

Erilaiset sidokset ja hauteet

Jos käsivarsissa tai jaloissa on rikkiraavittuja ihottumakohtia, voidaan niiden hoitoon käyttää joustavia sidoksia, joiden alla käytetään perus- tai kortisonivoidetta. Ne nopeuttavat atooppisen ihottuman rauhoittumista ja suojaavat raapimiselta. Jos kyseessä on erittäin sitkeä ihottuma, voidaan käyttää myös sinkkioksidipastaa sisältävää sidosta, joka saa olla paikallaan muutaman päivän.

Paikalliskortikosteroidin imeytyminen ja teho voivat lisääntyä peittohoidolla eli okkluusiolla. Peittohoito soveltuu erityisesti pienialaisen paksuuntuneen ihottuman hoitoon. Peittohoidossa ihottuma-alueelle levitetään kortikosteroidiliuosta ja päälle laitetaan keinoihoa (hydrokolloidilevyä). Peittosidos saa olla paikallaan jopa viikon. Kortikosteroidia käytetään liuoksena, koska hydrokolloidilevy kiinnittyy silloin parhaiten. Hydrokolloidilevyt, joita voi ostaa apteekeista, muodostavat iholle paranemista edistävän ympäristön. Peittohoito myös suojaa ihoa raapimiselta. Puhekielessä hydrokolloidisidoksia kutsutaan usein keinoihoksi.

Keittosuola- tai 0,25-prosenttinen sinkkisulfaattihoito soveltuu vetistävän ihottuman alkuvaiheen hoitoon. Hauteen käyttö lopetetaan, kun ihottuma on kuivahtanut.

UV-valohoito ja auringonvalohoito

Aikuisten keskivaikean ja vaikean atooppisen ihottuman hoidossa voidaan käyttää UV-valohoitoa, jos paikallishoito ei auta riittävästi. Sitä annetaan 2–3 krt/vko 15–20 hoitokerran jaksoina. Suositeltava yläraja hoidolle on 2 jaksoa vuodessa.

UV-valohoito sopii myös raskaana oleville, mutta lapsille UV-valohoitoa annetaan vain harkiten erikoislääkärin valvonnassa.

Myös ilmastohoito eli auringonvalohoito saattaa lievittää atooppista ihottumaa ja parantaa potilaiden elämänlaatua. Sitä ei kuitenkaan kustanneta julkisin varoin.

Sisäinen lääkehoito

Sisäisen lääkehoidon aloitusta harkitaan vaikeaa atooppista ihottumaa sairastaville potilaille, joiden sairautta ei saada riittävästi hallintaan hyvin toteutuneella paikallishoidolla ja mahdollisella UV-valohoidolla.

Atooppisen ihottuman pitkäaikaiseen hoitoon käytettäviä lääkkeitä ovat immunosuppressiiviset lääkkeet, biologiset lääkkeet ja JAK-estäjät. Ihon säännöllistä paikallishoitoa jatketaan yleensä sisäisen lääkehoidon rinnalla.

Lääkityksen aloittaa ja sitä seuraa iho- tai lastentautien erikoislääkäri. Hoitoa ja sen tehoa seurataan säännöllisesti.

Terveyskylän Reumatalosta löytyy ohjeita useimmista atooppisen ihottuman hoidossa käytettävistä sisäisistä lääkkeistä . Atooppista ihottumaa ja reumasairauksia hoidetaan osittain samoilla lääkkeillä (esimerkiksi metotreksaattivalmisteilla).

Entä muut hoitomuodot?

Vaihtoehtoisilla hoidoilla, kuten lisäravinteilla, välttämättömillä rasvahapoilla, kiinalaisilla yrttivalmisteilla, B6-vitamiinilla (pyridoksiini), E-vitamiinilla, seleenillä, sinkillä, homeopatialla tai akupunktiolla ei ole todettu olevan tehoa atooppisen ihottuman hoidossa. Keskustele näiden käytöstä tarvittaessa lääkärisi kanssa. D-vitamiinin vaikutus on tällä hetkellä aktiivisen tutkimuksen kohteena.

Atooppisen ihon bakteerikanta on erilainen kuin terveen ihon; esimerkiksi Staphylococcus aureus -bakteerin osuus ihon bakteereista on suurempi. Paikallisten antimikrobisten aineiden (esimerkiksi klooriheksidiini, kaliumpermanganaatti, paikallinen antibiootti) hyödystä yksinään atooppisen ihottuman hoidossa ei ole näyttöä. Paikallisia antibiootteja suositellaan välttämään, ettei kehittyisi antibiooteille resistenttejä eli vastustuskykyisiä bakteerikantoja.

Lääkevoiteet, kuten kortisonivoiteet ja kalsineuriininestäjät, vähentävät stafylokokkien määrää iholla.

Myöskään antihistamiineja Käypä hoito -työryhmä ei suosittele ilman erityistä syytä atooppisen ihottuman aiheuttaman kutinan hoitoon. Paras hoito on atooppisen ihottuman tehokas hoito.

Atooppinen ihottuma on yleinen sairaus

Suomessa atooppista ihottumaa potee 10–20 prosenttia lapsista.

Aikuisista noin 25–30 prosenttia on joskus elämänsä aikana sairastanut atooppista ihottumaa, ja noin puolella heistä on esiintynyt sitä edeltävän vuoden aikana.

Arvioidaan, että noin 10 prosentilla atooppinen ihottuma on vaikea. Lapsilla vaikea tautimuoto on harvinaisempi.

Atooppinen ihottuma on yleistynyt viime vuosikymmeninä, kuten myös astma ja allerginen nuha.

Taloudelliset seikat ja kuntoutus

Kelasta on mahdollista hakea alle 16-vuotiaan vammaistukea, jos lapsi on sairauden tai vamman takia vähintään 6 kuukautta hoidon, huolenpidon ja kuntoutuksen tarpeessa niin, että se sitoo perhettä enemmän kuin samanikäisen terveen lapsen hoito. Lisäksi hoidon tulee aiheuttaa erityistä rasitusta.

Eläkettä saavan hoitotuki on tarkoitettu 16 vuotta täyttäneelle eläkeläiselle, joka saa hoitotukeen oikeuttavaa eläkettä ja tarvitsee vamman tai sairauden vuoksi apua tai ohjausta.

Atooppisen ihottuman hoidossa käytettävien lääkkeiden ajantasaiset korvattavuustiedot löytyvät Kelan sivustolta Lääkkeiden korvausoikeudet .

Vaikeasta atooppisesta ihottumasta saattaa joskus aiheutua tarvetta ammatilliseen tai lääkinnälliseen kuntoutukseen. Lisätietoa asiasta saat tarvittaessa Kelasta .

Paikalliset atopiayhdistykset löytyvät Allergia-, Iho- ja Astmaliitto ry:n sivuilta. Liitto järjestää vuosittain kursseja ja tarjoaa maksutonta sairaus- ja sosiaalineuvontaa .

Hyödyllistä lisätietoa

Varsinaisen Käypä hoito -suosituksen Atooppinen ekseema yhteydestä löytyy paljon lisätietoa:

Potilaat mukaan (PoMu) -viiteryhmä

Käypä hoito -työryhmän rinnalla on toiminut potilasedustajista koottu Potilaat mukaan (PoMu) -viiteryhmä.

Viiteryhmä on kommentoinut suositusta sen työstön aikana ja antanut suosituksesta lausunnon.

Tekijät

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen Atooppinen ekseema pohjalta päivittänyt potilaiden osallisuutta tukeva toimittaja Kirsi Tarnanen.

Potilasversiota on kommentoinut myös Allergia-, Iho- ja Astmaliiton asiantuntija.

Tekstin ovat tarkistaneet suosituksen laatineen Käypä hoito -työryhmän puheenjohtaja, iho- ja sukupuolitautien ja ihoallergologian erikoislääkäri Leena Koulu Tyks:n Ihoklinikasta, työryhmän jäsen, lastentautien ja lastenallergologian erikoislääkäri Anna Pelkonen HUS Iho- ja allergiasairaalasta sekä Käypä hoito -toimituspäällikkö, terveydenhuollon erikoislääkäri Raija Sipilä Suomalaisesta Lääkäriseurasta Duodecimista.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.