Jalkapohjien ihottumat

Muualla kehossa esiintyvä ihotauti voi oireilla myös jaloissa. Atooppinen ihottuma aiheuttaa usein jalkapohjiin punoittavaa, kuivaa ja halkeilevaa ihottumaa etenkin lapsilla. Silloin puhutaan "kumisaapasihottumasta" tai "atoopikon talvijaloista". Psoriaasi oireilee jalkapohjien alueella paksuina, karstaisina läiskinä, joskus myös sameina märkärakkuloina.

Palmoplantaarinen pustuloosi on krooninen, aaltomaisesti oireileva ihotauti, jonka oireena ovat jalkapohjien ja kämmenien märkärakkulat. Jaloissa oireet painottuvat jalkaholvien alueelle. Tautia esiintyy lähinnä tupakoivilla aikuisilla.

Käsien tapaan myös jalkapohjien alueella voi olla sisäsyntyistä kroonista ihottumaa (kuva ). Hyperkeratoottinen (paksukarstainen) ihottuma oireilee kookkaina, karstaisina läiskinä. Vesikulaarisen (rakkulaisen) ihottuman oireena on kutisevat kirkkaat nesterakkulat, jotka voivat olla pieniä tai isoja. Vesikulaarisesta ihottumasta käytetään myös nimiä dyshidroottinen ihottuma ja pompholyx (kuva ). Nesterakkulat ilmaantuvat usein puuskittain ja ne voivat olla pieniä vesikkeleitä tai isoja vesikelloja. Rakkulat kuivuvat parin viikon kuluessa ja jälkioireena on ihon hilseilyä.

Ulkosyntyisiä eli ulkoisen tekijän aiheuttamia ihottuman muotoja ovat ärsytysihottuma ja allerginen kosketusihottuma. Nämä ovat jaloissa harvinaisempia kuin käsissä. Jaloissa ärsytysihottumaa voi aiheuttaa esimerkiksi jalkojen jatkuva kosteus tai mekaaninen ärsytys. Allergisen kosketusihottuman aiheuttajaksi voi paljastua esimerkiksi kumikemikaali, nahan käsittelyaine tai jokin paikallishoitoaine.

Samankaltaisia ihottumaoireita eli jalkapohjien punoitusta, karstaa, hilseilyä ja rakkuloita esiintyy erilaisten perussyiden yhteydessä. Diagnostiseen selvittelyyn tarvitaan yleensä lääkäriä. Sienitulehduksen tai kosketusallergian poissulku voi olla tarpeen. Ensisijaisena hoitona käytetään vahvoja kortisonivoiteita. Joskus tarvitaan UV-valohoitoa tai sisäisiä lääkkeitä (immunosuppressiivisia lääkkeitä tai alitretinoiinia).

Muut jalkapohjien iho-oireet

Sienitulehdus eli jalkasilsa oireilee tavallisimmin laitimmaisissa varvasväleissä. Silsa voi levitä jalkapohjaan (ns. mokkasiinisilsa), joskus jalkapöytäänkin. Jalkapohjan silsassa oireita on usein vain toisessa jalassa. Myös kynsisilsa on jaloissa yleinen.

Jalkasilsaan voi liittyä niin sanottu id-reaktio, jossa jalkapohjiin ja/tai kämmeniin nousee kirkkaita nesterakkuloita. Se on sieni-infektion laukaisema immunologinen reaktio. Myös bakteeri- tai virustulehdus, kuten enterorokko, voi laukaista jalkapohjien tai kämmenien rakkuloinnin (kuva ).

Syyhy on syyhypunkin aiheuttama kutiseva ihotauti, jossa jalkaterän reunoilla tai jalkapohjissa voi näkyä punkin käytäviä. Myös syyhy voi aiheuttaa rakkulaisen id-reaktion.

Känsä on hankautumisesta johtuva sarveiskerroksen paksuntuma, joka löytyy yleisimmin keskeltä päkiää tai varpaan ulkoreunalta. Päkiässä se johtuu jalkaholvin laskeutumisesta iän myötä, ja varpaissa sen aiheuttaa jalkineiden hankaus.

Syylät ovat papilloomavirusten aiheuttamia hyvänlaatuisia kasvaimia. Ne ovat usein känsien kaltaisia kasvutavaltaan.

Yleinen ongelma on jalkapohjien, erityisesti kantapäiden, kuivuminen ja halkeilu (kuva ). Paksun sarveiskerroksen voi parin viikon välein pehmittää jalkakylvyssä ja sen jälkeen ohentaa jalkahöylällä tai -raspilla. Rasvainen hoitovoide pehmittää ihoa ja estää sen halkeilua. Kivuliaat halkeamat voi peittää laastarilla tai hydrokolloidilevyllä.

Keratodermat ovat ryhmä ihotauteja, joiden oireena on ihon sarveiskerroksen paksuuntuminen eli hyperkeratoosi kämmenissä ja jalkapohjissa (kuvat ja ). Tauti voi olla perinnöllinen, mutta useimmiten se on hankinnainen ja oireiden alkamisikä vaihtelee muutamasta kuukaudesta vanhuusikään asti. Rasvaiset hoitovoiteet, sarveiskerroksen ohentaminen ja kuorivat voiteet (esim. salisyylihappoa tai ureaa sisältävät) auttavat. Lääkäri voi lisäksi määrätä vahvoja kortisonivoiteita ja suun kautta otettavaa asitretiini-lääkettä.

Säärien ihottumat

Säärien alueella yleinen ihottuma etenkin talvikaudella on läiskäihottumaa. Kutiavia, karheita ja pinnasta rupeutuvia läiskiä ilmaantuu etenkin säärien etupinnoille. Neurodermatiitti eli kutina-raapimiskierteen aiheuttama ihon paksuuntuma kehittyy herkästi läiskäihottumasta säärien tai nilkkojen alueelle. Myös krooninen punajäkälä voi muistuttaa läiskäihottumaa. Näitä kaikkia hoidetaan keskivahvalla tai vahvalla kortisonivoiteella ja joskus myös UV-hoidolla.

Kyhmyruusussa säärien etupinnoille ilmaantuu kipeitä kyhmyjä. Kyseessä on ihonalaisrasvan immunologinen tulehdusreaktio, joka paranee yleensä muutamassa viikossa tai kuukaudessa.

Jalkaterän päälle, nilkkaan tai sääreen voi kehittyä rengasgranulooma eli rengasmainen tulehdusreaktio, joka usein häviää itsestään muutamassa vuodessa. Säärien etupuolille voi etenkin diabetesta sairastaville ilmaantua läiskäistä sidekudosrappeutumaa, nekrobioosia (kuva ). Ihoon ilmestyy ensin yksi tai useampi pieni läiskä, joiden väri vaihtelee kellertävästä vaaleanruskeaan tai punertavaan. Läiskät laajenevat hiljalleen ja niiden keskustat muuttuvat vaaleiksi ja kiinteiksi.

Alaraajojen laskimoiden vajaatoiminta aiheuttaa sääriin ja nilkkoihin kroonista turvotusta, joka johtaa niin sanottuun staasiekseemaan. Iho punoittaa, on ajoittain karhea ja kutiseva, ja muuttuu hiljalleen rusehtavaksi. Tila altistaa säärihaavan ja ruusun kehittymiselle. Hoitona ovat lääkinnälliset hoitosukat ja tarpeen mukaan hoitokuurit kortisonivoiteella. Joskus perussyyn eli laskimoiden vajaatoiminnan korjaamiseen tarvitaan laser-, vaahtoruiskutus- tai leikkaushoitoa.

Säärissä tai jalkaterän päällä voi esiintyä nuoresta aikuisiästä lähtien hyvänlaatuisia ihonsisäisiä verenpurkaumia eli purppuraa (lat.purpura). Rusehtavaksi muuttuvaa purppuraa eli pigmenttipurppuraa (kuva ) nähdään useammin miehillä kuin naisilla. Värimuutos on käytännössä pysyvä.