Punajäkälä (lichen ruber planus, lichen planus) on melko yleinen ihon ja limakalvojen tulehduksellinen tauti, jota esiintyy pääosin 30–60-vuotiailla. Yleisimmät tautimuodot ovat tavallinen ihon punajäkälä ja limakalvojen punajäkälä. Harvinaisempia muotoja ovat paksukarstainen punajäkälä (lichen hypertrophicus), pigmentoitunut punajäkälä (lichen pigmentosus) ja karvatuppien punajäkälä (lichen planopilaris).
Punajäkälän katsotaan kuuluvan niin sanottuihin autoimmuunitauteihin, joissa elimistö reagoi omia kudoksiaan vastaan. Taudin voi laukaista esimerkiksi stressi, virustulehdus kuten C-hepatiitti, paikallinen ärsyke tai jokin lääke.
Tavallinen ihon punajäkälä paranee useimmiten 0,5–1,5 vuoden kuluessa, mutta muut muodot kestävät yleensä vuosia, jopa vuosikymmeniä. Osalla tauti uusiutuu vuosien saatossa. Limakalvojen tautiin liittyy lievästi suurentunut syöpäriski (noin 1 %).
Punajäkälän oireet
Tavallisessa punajäkälässä iholle nousee sinipunertavia, laakeita ja kiiltäväpintaisia papuloita, jotka saattavat sulautua yhteen laajemmiksi alueiksi. Niiden pinnalla voi näkyä vaaleaa hentojuovaista verkkoa. Papulat kutisevat, joskus voimakkaastikin.
Punajäkälän tyyppipaikkoja ovat ranteiden ja kyynärvarsien sisäsivut (kuva ), nilkat (kuva ) ja ristiselkä (kuva ). Joskus oireita on myös taivealueilla, kuten kainaloissa (kuva ) ja nivusissa (kuva ) rengasmaisina, sinipunervina tai harmaanruskeina läiskinä. Punajäkälä ilmaantuu usein ihonaarmuihin (ns. Köbnerin ilmiö), ja ihottuma-alueelle voi nousta nesterakkuloitakin.
Punajäkälä ranteessa. Punajäkälä ranteen seudussa. Punertavia koholla olevia papuloita ja läiskiä, joiden pinnalla on vaaleaa kuvioitusta.
Punajäkälä nilkassa. Punajäkälä nilkan alueella. Iholla on koholla olevia läiskiä, joissa on tyypillinen sinipunertava, vaalealla verkolla kirjottu väri.
Punajäkälä pakaravaon seudussa. Punajäkälä voi pakaravaon seudussa muistuttaa sieni-infektiota, mutta etenkin ristiselän tyypillinen lichen-kylvö ohjaa oikeaan diagnoosiin. Muiden ihoalueiden tutkiminen yleensä auttaa.
Punajäkälä kainalossa. Punajäkälä on monimuotoinen ihottuma. Se voi näkyä kainaloissa ja nivusissa ihonmyötäisinä soikeina, rusehtavina pigmenttiläiskinä (lichen pigmentosus).
Nivustaipeen punajäkälä. Punajäkälän ulkonäkö on taipeissa muista ihoalueista poikkeava. Punajäkälä voi muodostaa rengaskuvioita, joiden värisävy on liila, joskus myös punainen, ruskea tai harmaa.
Paksukarstaisessa (hypertrofisessa) punajäkälässä etenkin säärien etupuolelle kehittyy paksuja, voimakkaasti kutisevia kyhmyjä ja läiskiä (kuva ).
Punajäkälä säären iholla. Punajäkälän paksukarstainen (hypertrofinen) muoto on yleisin säärissä ja laskimoiden vajaatoimintaa potevilla. Kutina on voimakasta ja ihottuman paksuuntuminen voi olla osin kyhnyttämisestä johtuvaa. Syylämäisestä kyhmystä on aiheellista ottaa koepala okasolusyövän poissulkemiseksi.
Noin kymmenesosalla punajäkäläpotilaista on tulehdusta myös kynsivalleissa. Se aiheuttaa kynsimuutoksia, kuten pitkittäisiä uurteita ja kynsien ohenemista (kuva ).
Punajäkälän kynsimuutoksia. Punajäkälään liittyy 10 %:ssa tapauksista kynsimuutoksia. Tyypillisiä ovat pitkittäiset urat ja poimut, halkeilu ja kynnen oheneminen.
Limakalvojen punajäkälä voi olla itsenäinen tauti tai osa iho-oireista tautia. Suun limakalvon punajäkäläon yleisin tautimuoto. Siinä nähdään poskien, ikenien tai kielen pinnalla vaaleaa, verkkomaista kuvioitusta ja joskus haavaumia (kuva ja ). Suun limakalvomuutokset voivat olla oireettomia tai hankalan kivuliaita, jolloin erityisesti kuumat, voimakkaasti maustetut tai happamat ruoat aiheuttavat kirvelyä. Punajäkälä voi oireilla myös genitaalien limakalvoilla, naisilla yleensä häpyhuulten alueella (ks. Valkojäkälä ja muut ihottumat ulkosynnyttimissä) ja miehillä terskan alueella (ks. Terskan ja esinahan ihottumat) (kuva ). Oireena on usein polttelu, kirvely tai kipu.
Punajäkälä posken limakalvolla. Posken limakalvolla punajäkälä ilmenee yleensä vaaleana verkkokuviona.
Punajäkälä huulissa. Osittain haavautunut punajäkälä alahuulessa ja myös huulen limakalvon puolella. Kuumat, mausteiset ja happamat ruoat aiheuttavat kirvelyä.
Punajäkälä terskassa. Limakalvon punajäkälä ilmenee miehillä terskan alueella sinipunaisina, rengasmaisina läiskinä tai papuloina.
Lichen planopilaris on harvinainen hiustenlähtöä aiheuttava tautimuoto. Se on yleisempi naisilla kuin miehillä. Karvatupen suun ympärille ilmaantuu punoittavaa karstaista ihottumaa (kuva ), ja lopputuloksena voi olla arpeutuminen ja pysyvä kaljuuntuminen tai karvoituksen häviäminen. Hiusrajan ja kulmakarvojen arpeuttava kaljuus (frontal fibrosing alopecia) on lichen planopilariksen alamuoto.
Punajäkälä päänahan karvatupissa. Karvatuppeen liittyvä punajäkälä eli lichen planopilaris kuuluu arpeuttavaa kaljuuntumista aiheuttaviin tauteihin. Karvatuppien ympärillä on punoitusta ja tulehdusreaktio, joka johtaa päänahan arpeutumiseen ja pysyvään kaljuuntumiseen.
Kuva: Raimo Suhonen ja Suvi Cajanus
Punajäkälän toteaminen
Diagnoosi tehdään ihottuman ulkonäön perusteella. Taudinmääritys varmistetaan tarvittaessa koepalan avulla.
Punajäkälän itsehoito
Tavallisen punajäkälän häviämistä voi odotella hoidottakin, mikäli tunnistaa taudin ja iho-oireet ja kutina ovat siedettäviä. Hydrokortisonivoide hillitsee kutinaa jonkin verran ja saattaa nopeuttaa ihottuman parantumista. Antihistamiineista ei ole apua.
Suun punajäkälän itsehoitona on limakalvoa ärsyttävien aineiden välttäminen. Näitä ovat muun muassa mausteiset tai happamat ruoka-aineet, vaahtoava hammastahna tai voimakas suuvesi.
Milloin lääkäriin?
Ihon punajäkälän diagnosointiin tarvitaan usein lääkäriä, ja limakalvomuutokset on aina syytä näyttää lääkärille.
Hoitokeinoja ovat vahvat kortisonivoiteet tai toisinaan takrolimuusivoide. Laaja-alaiseen punajäkälään voidaan käyttää UV-valohoitoa, sisäistä kortisonikuuria tai muita sisäisiä lääkehoitoja. Suun punajäkälään voidaan myös käyttää paikallisesti kuurimuotoisesti purskutettavaa kortisoniliuosta tai nenäsumutetta.
Limakalvojen punajäkälään liittyvän pienen, noin 1 %:n syöpäriskin vuoksi suositellaan seurantaa 1–2 vuoden välein. Tarvittaessa otetaan koepala epäilyttävistä muutoksista. Myös paksukarstaisen punajäkälän kyhmyistä otetaan tarvittaessa koepala okasolusyövän poissulkemiseksi.
Punajäkälän ehkäisy
Punajäkälän ilmaantumista ei voida ehkäistä.
Kirjallisuutta
- Salava A. Punajäkälä (lichen ruber planus). Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 29.4.2024.
- Salo T ja Siponen M. Suun punajäkälä. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 28.4.2023.
- Vičić M ym. Comprehensive insight into lichen planus immunopathogenesis. Int J Mol Sci 2023;24(3):3038.
- Chuang T-Y. Lichen planus. eMedicine (vaatii käyttäjätunnuksen). Päivitetty 24.2.2020.
