Yleistä
Viisaudenhampaiksi kutsutaan hammaskaaren päähän ilmaantuvia kolmansia poskihampaita. Kaikkiaan äitä viisaudenhampaita on neljä, ja ne puhkeavat suuhun tavallisesti 20. ikävuoden tienoilla. Iso osa puhkeavista viisaudenhampaista – erityisesti alaleuassa – ei mahdu kunnolla hammaskaarelle. Joskus ne voivat jäädä jopa kokonaan puhkeamatta. Viisaudenhampaat aiheuttavat eniten ongelmia nuorille aikuisille.
Harmillisinta on, jos viisaudenhammas puhjetessaan puhkaisee suun limakalvon, mutta sitten puhkeaminen jää vaillinaiseksi. Tuolloin suun bakteerit pääsevät osittain limakalvoläpän peitossa olevaan, hammasta ympäröivään onkalomaiseen tilaan, josta niitä ei saa puhdistetuksi, ja siksi ne voivat aiheuttaa tulehduksen hampaan ympärillä olevassa pehmytkudoksessa. Tällaista puhkeamassa olevan hampaan kruunun ympärillä esiintyvää tulehdusta kutsutaan perikoroniitiksi, ja tavallisimmin se vaivaakin juuri viisaudenhampaiden yhteydessä.
Viisaudenhampaisiin liittyvät oireet
Puhkeava viisaudenhammas voi ilman tulehdustakin aiheuttaa epämääräistä oireilua leukojen alueella, ja toisinaan kipuoire voidaan sekoittaa korvakipuun.
Viisaudenhampaassa esiintyvä perikoroniitti on yleinen vaiva nuorilla aikuisilla, varsinkin alaleuassa.
Tavallisia oireita ovat kipu, turvotus, paha maku suussa ja pahanhajuinen hengitys. Hampaan päällä olevan limakalvoläpän turvotessa vastapurennassa oleva hammas voi hangata limakalvon rikki.
Vakavampia oireita ovat kuume ja suun avaamisvaikeudet. Myös märkäpaise on mahdollinen.
Perikoroniitin ensiapu
Oireita voi lievittää tavanomaisella kipulääkkeellä (esim. ibuprofeeni tai parasetamoli), mutta käynti hammaslääkärillä on aiheellinen.
Hammaslääkäri puhdistaa tulehdusalueen. Jos vastakkaisessa leuassa – useimmiten yläleuassa – oleva viisaudenhammas puree tulehtuneeseen limakalvoon, sitä saatetaan hioa tai se poistetaan. Lisäksi määrätään antibioottikuuri varsinkin, jos perikoroniitti aiheuttaa yleisoireita, kuten kuumeilua. Vaikka tavanomainen hampaiden puhdistus saattaa olla vaikeaa, suuhygieniasta on huolehdittava. Silloin voi harjauksen sijaan viikon, parin ajan purskutella apteekista saatavalla klooriheksidiinisuuvedellä.
Hammaslääkäri arvioi puhkeamassa olevan viisaudenhampaan mahdollisuuden puhjeta normaaliin purentaan. Jos viisaudenhammas on epäedullisessa asennossa ja on todennäköistä, että hammas ei mahdu puhkeamaan hammaskaarelle, se on syytä poistaa. Poisto tehdään kuitenkin vasta akuutin tulehduksen rauhoituttua.
Viisaudenhampaan poisto
Puhkeamattoman tai osittain puhjenneen viisaudenhampaan poisto tehdään yleensä paikallispuudutuksessa kirurgisesti. Toimenpiteen jälkeen hammaslääkäri määrää kipulääkityksen ja tapauksissa, joissa on suurentunut tulehdusriski, myös antibiootteja.
Vaikka varsinkin nuorilla poistokuoppa paranee hyvin, voi kirurginen poisto joskus aiheuttaa jälkivaivoja (alle 10 %:ssa tapauksista), kuten jälkivuotoa, tuntohäiriöitä tai voimistuvaa kipua, joka liittyy poistokuopan tulehdukseen. Tällöin on syytä ottaa yhteys leikkauksen suorittaneeseen hammaslääkäriin. Koska tupakointi hidastaa haavan paranemista, tupakoivilla poistoon liittyvät jälkivaivat ovat tupakoimattomia yleisempiä.
Viisaudenhampaiden vaivojen ehkäisy
Viisaudenhampaiden puhkeamiseen ei voi itse vaikuttaa. Hyvä suuhygienia saattaa vähentää ja hidastaa viisaudenhampaiden aiheuttamaa ikenien tulehdusta (perikoroniittia), ja siksi varovainen harjaus pehmeällä harjalla ulotetaan myös puhkeavan viisaudenhampaan alueelle. Nuoren kannattaa käydä tarkistuttamassa viisaudenhampaidensa tilanne jo ennen oireiden ilmaantumista.
Hampaiston röntgenkuvan perusteella hammaslääkäri voi arvioida, onko puhkeamassa olevasta viisaudenhampaasta odotettavissa ongelmia. Tällöin hammas voidaan poistaa ennakoivasti ja turhilta vaivoilta säästytään. Jos poistoon päädytään, se suositellaan tehtäväksi noin 25 vuoden ikään mennessä.
