Lantion etuseinämää pitää yhdessä häpyluuliitos (symfyysi), joka käsittää ruston sekä ylemmät ja alemmat häpysiteet (kuva ). Häpyluuliitoksen löystyminen alkaa ensimmäisen raskauspuoliskon aikana ja lisääntyy vielä viimeisen kolmen kuukauden aikana. Paino nousee raskauden aikana, ja kohdun kasvun vuoksi lannerangan ryhti muuttuu notkoksi. Kaikki tämä voi aiheuttaa raskauden aikana kipuja.
Häpyliitos sijaitsee keskellä mahanpohjaa ja liittää lantiorenkaan pohjan luut yhteen. Liitoksessa on rustoa (vaaleanpunaisella) ja nivelsiteitä (eivät näy kuvassa).
Häpyluuliitoksen löystyminen ja liikkuvuus johtuvat todennäköisesti hormonaalisista muutoksista ja ovat pääosin munasarjojen erittämän relaksiinin aikaansaamia. Röntgenkuvissa häpyluuliitoksen on todettu olevan kaksi kertaa leveämpi raskauden aikana kuin muulloin. Sinänsä ilmiö on hyvänlaatuinen ja jopa tarkoituksenmukainen. Elimistö valmistautuu synnytykseen, sillä lantiorengas ei ole enää loppuraskaudessa jäykkä vaan joustaa sikiön koon mukaan.
Raskauden aikana kasvava kohtu sekä hormonaaliset muutokset aiheuttavat kaikille naisille suorien vatsalihasten erkaantumisen viimeisen raskauskolmanneksen aikana. Joillakin naisilla tämä voi jäädä pysyväksi ja olla osasyynä myöhempiin selkävaivoihin.
Raskaus muuttaa tuki- ja liikuntaelimistön kuormitusta painon noustessa, ja kohdun kasvu muuttaa lannerangan asentoa. Selän ja lantion alueen lihakset rasittuvat ja saattavat siksi väsyä ja kipeytyä. Selkäkipuja voi myös pahentaa lantionpohjan lihasten huono kunto.
Oireet
Tavallisia oireita ovat kipu häpyliitoksen (symfyysin) alueella, alavatsalla, alaselässä, reisissä tai nivustaipeissa.
Häpyliitoksen liiallinen liikkuvuus (instabiliteetti) voi olla niin kivuliasta, että pystyasento ja kävely eivät onnistu raskauden viimeisillä viikoilla. Tyypillistä on niin sanottu ankkakäynti kivun ja lonkkien muuttuneen asennon vuoksi. Juuri synnytyksen jälkeen oireena on yleensä alaraajojen liikuttamiseen liittyvä voimakas kipu tai lievempi kipu tai arkuus häpyluuliitoksessa.
Häpyluuliitoksen repeämä on nykyisin erittäin harvinainen raskauteen tai synnytykseen liittyvä lisätauti.
Vatsalihasten erkauma ei aiheuta oireita raskauden aikana.
Itsehoito
Hyvää hoitoa ei tunneta, mutta lepo helpottaa symfyysikivun oireita. Liikkuminen on sallittua kivun sallimissa rajoissa. Liikaharjoittelua on syytä välttää ja keskittyä varsinkin lantionpohjan lihasten rentouttamiseen. Kipu on tyypillisesti voimakkain liikkeelle lähtiessä mutta usein jonkin verran helpottuu liikkeen jatkuessa. Myös lantion tukivyö voi helpottaa häpyliitoskivuissa. Vyö tukee ja nostaa kohtua hieman ylöspäin, mikä helpottaa painetta häpyliitosalueella. Kylkiasennossa nukkuessa voi laittaa tyynyn polvien väliin. Kiilatyynyillä voi tukea polvia tai selkää sopivaa lepoasentoa etsittäessä. Voimakkaaseen kipuun voi ottaa kipulääkettä, esimerkiksi parasetamolia.
Häpyliitoksen kipu ei yleensä ole este alatiesynnytykselle. Oireet helpottuvat synnytyksen jälkeen ja tavallisesti häviävät muutaman kuukauden kuluessa.
Vatsalihasten erkauma palautuu synnytyksen jälkeen ensimmäisten kuukausien aikana, mutta korjaantumista tapahtuu noin vuoden ajan. Erkaumaan liitettyjä oireita ovat selkäkivut tai selän väsyminen sekä keskivartalon hallinnan hankaloituminen.
Milloin hoitoon?
Jos kipuun liittyy alaraajojen puutumista ja tunnottomuutta tai kipu on niin voimakasta, että se rajoittaa jokapäiväistä elämää, on syytä ottaa yhteyttä äitiysneuvolaan. Mikäli lantion kivuista kärsivä synnyttäjä ei pysty liikkumaan ilman apuvälineitä, on lähete äitiyspoliklinikkaan aiheellinen.
Häpyliitoksen kipuja voidaan helpottaa lantionpohjan fysioterapialla.
Synnytyksen jälkeen selkävaivoja sekä erkaumaan liittyviä toiminnallisia oireita hoidetaan lihaskuntoharjoittelulla, tarvittaessa fysioterapeutin ohjauksessa. Leikkausta tarvitaan harvoin erkauman korjaamisessa.
Kirjallisuutta
- Lommi M, Tilk P, Vääräsmäki M. Raskauden aikainen transientti osteoporoosi lantion alueen liitoskipujen syynä. Duodecim 2022;138:722–5.
- Tuominen R, Vironen J. Vatsalihasten erkauma – milloin ohjaan potilaan hoitoon? Duodecim 2022;138:804–10.
