Yleistä

Nenän tyvessä, poskissa ja otsassa sijaitsevat luiset sivuontelot kehittyvät lapsilla ensimmäisten ikävuosien aikana. Tärkeimmät näistä ovat poski- ja otsaontelot. Poskiontelot kehittyvät lapsuudessa varhain ja ovat väljästi auki nenäkäytävään. Infektio-ongelmia niiden katsotaan voivan aiheuttaa 3–5-vuoden iästä alkaen, joskin asiasta on eriäviä näkemyksiä. Vasta teini-ikäisellä poskionteloiden rakenne muistuttaa aikuisten onteloiden rakennetta. Otsaontelot kehittyvät kuuden vuoden iästä lähtien, joten niiden tulehtuminen on käytännössä mahdollista vasta kouluiässä. Onteloiden koon kasvu jatkuu kuitenkin nuorisoikään asti.

Sivuonteloiden tulehtuminen on lapsilla yleistä virusperäisessä hengitystietulehduksessa, eikä tila vaadi erityistä hoitoa vaan paranee itsestään virusinfektion (flunssan) rauhoittuessa. Jopa 40 %:lla lapsista, joiden flunssa on kestänyt viikon, löytyy sivuonteloiden röntgenkuvissa tulehduksen merkkejä, jotka häviävät ilman hoitoa.

Varsinaisesta sivuontelotulehduksesta (sinuiitti) puhutaan silloin, kun infektion aiheuttajana ovat bakteerit ja onteloihin kertyy märkää. Sinuiitin aiheuttajabakteerit ovat samat kuin korvatulehduksessa eli pneumokokki, hemofilus ja moraxella. Sivuontelotulehdus kehittyy useimmiten flunssan jälkitautina, toisinaan myös allergisen nuhan seurauksena.

Sivuontelotulehduksen oireet

Sinuiittia aletaan epäillä silloin, kun flunssaoireisto pitkittyy yli 10 vuorokauden mittaiseksi ilman merkkiä paranemisesta. Nuorilla ja kouluikäisillä poskiontelontulehdus voi myös aiheuttaa helposti tunnistettavat oireet: kuumeen lisäksi paksua nuhaa, päänsärkyä ja painon tunnetta poskipäissä, särkyä yläleuassa, sekä kasvojen turvotusta. Otsaonteloiden tulehdus aiheuttaa nimenomaan otsasärkyä.

Sivuontelotulehduksen diagnoosi

Lasten sivuontelotulehdusta epäiltäessä kuvantamistutkimuksia ei tavallisesti käytetä. Kuvantamistutkimukset voivat paljastaa infektioiden yhteydessä muutoksia sivuonteloissa, mutta niistä ei voi erottaa, onko kyseessä harmiton limakalvon turvotus tai märkäinen tulehdus. Sivuonteloiden kaikututkimus ei ole lapsilla luotettava, koska poskionteloiden koko ja muoto vastaavat aikuisen poskionteloita vasta teini-ikäisenä. Bakteeriviljely nenästä ei myöskään auta sivuontelotulehduksen todentamisessa, koska nenästä löytyy aina erilaisia bakteereita, eikä niiden olemassaolo tarkoita, että kyseiset bakteerit aiheuttavat märkäistä tulehdusta sivuonteloissa.

Varma sivuontelotulehduksen diagnoosi vaatii siis oireiden lisäksi varmennettua bakteerikasvua sivuontelon punktiossa saadusta märkäeritteestä.

Milloin hoitoon?

Jos lapsella esiintyy kuumeen lisäksi pitkittynyttä nuhaa ja tukkoisuutta, päänsärkyä sekä painontunnetta poskipäissä tai otsassa, on syytä hakeutua hoitoon. Samoin tilanteissa, joissa flunssan oireet ensin helpottuvat, mutta alkavat uudelleen hankaloitua (esim. kuume, tukkoisuus, päänsärky), on hyvä hakeutua hoitoon.

Harvinaisina esiintyy myös vaikeita, välitöntä sairaalahoitoa vaativia sivuontelotulehduksen komplikaatioita. Jos lapsi valittaa jatkuvaa otsasärkyä flunssan ja kuumeen yhteydessä, tulee kääntyä lääkärin puoleen saman tien. Myös silloin, kun lapsella esiintyy nuhan yhteydessä posken, otsan tai silmän ympäristön turvotusta, tulee hakeutua pikaisesti hoitoon.

Sivuontelotulehduksen hoito

Tavallista flunssan yhteydessä ilmenevää sivuonteloiden tulehtumista hoidetaan oireenmukaisesti, kuten viruksen aiheuttamia ylähengitystietulehduksia muutenkin.

Varmennettua sivuontelontulehdusta hoidetaan antibiootilla samanlaisilla periaatteilla kuin välikorvatulehdusta. Otsaontelontulehduksen hoito antibiooteilla ja tarvittaessa myös onteloiden avauksella on erityisen tärkeää. Lasten poskionteloiden punktioon sen sijaan suhtaudutaan pidättyväisemmin kuin aikuisilla, sillä alle kouluikäisillä toimenpide edellyttää nukutusta.

Antibiootin ohella lääkäri voi joskus määrätä käyttöön tilapäisesti nenäsumutteita, joilla vähennetään limakalvoturvotusta. Erilaisten tukihoitojen hyödyllisyydestä on kuitenkin vain vähän tutkimusnäyttöä.

Pitkittyvissä tai toistuvissa sivuontelotulehduksissa korvalääkärin arvio on tarpeen. Leikkaushoitoa tarvitaan harvoin sivuontelotulehduksen hoidossa.

Sivuontelotulehduksen ehkäisy

Flunssan jälkitautina alkavan sivuontelotulehduksen ehkäisemiseksi ei ole paljon tehtävissä. Tärkeintä on opettaa lapsi niistämään molemmat sieraimet tyhjäksi mahdollisimman tehokkaasti.

Ylähengitystieinfektioita ehkäisevät keinot (esim. hyvä käsi- ja yskimishygienia, vanhempien tupakoimattomuus) toki osaltaan auttavat vähentämään myös niistä aiheutuvia jälkitauteja.

Allergista nuhaa potevilla tehokas allergialääkitys ja tarvittaessa lääkärin määräämät kortisonipohjaiset nenäsumutteet ovat keskeinen keino ehkäistä infektioiden kehittymistä.

Kirjallisuutta

  1. Nokso-Koivisto J. Lapsen sivuontelotulehdus. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 27.1.2021.
  2. Sivuontelotulehdus. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Korva-, nenä- ja kurkkutaudit – Pään ja kaulan kirurgia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2018 (viitattu 12.3.2024). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi.