Bruksismin määritelmä

Puremalihasten tehtävä on liikuttaa alaleukaa, ja puremalihakset jaotellaankin suun avaaja- ja sulkijalihaksiin. Niiden lisäksi puremalihasten liikkeet kohdistuvat leuan eteen, taakse ja sivuille viemiseen. Tämän ydintoiminnan ohella puremalihaksissa saattaa esiintyä toistuvaa lihasaktiviteettia, missä hampaita puristetaan tai narskutellaan ja kirskutetaan yhteen ja/tai alaleukaa jännitetään tai työnnetään tahdosta riippumatta. Tätä kutsutaan bruksismiksi.

Bruksismi jaotellaan unenaikaiseen tai valveilla ollessa tapahtuvaan lihastoimintaan. Rytmisesti tai ei-rytmisesti tapahtuva puremalihasten aktiviteetti unen aikana terveellä yksilöllä määritellään unibruksismiksi. Valveilla tapahtuvaan puremalihasten aktiviteettiin (valvebruksismi) liittyy toistuva tai pitkittynyt hampaiden kontakti ja/tai alaleuan jännittäminen ilman hammaskontaktia tai voimakas työntäminen eteen tai sivuille.

Aiemmin bruksismi nähtiin pelkästään häiriötilana, mutta nykyisin tätä lihasaktiviteettia voidaan pitää jossain määrin myös fysiologisena tai jopa suojaavana tekijänä.

Bruksismin taustatekijöitä

Bruksismiin liittyy monenlaisia tekijöitä. Bruksismi näyttää olevan keskushermoston säätelemää, ja sillä on geneettinen tausta. Lapsuuden unenaikainen bruksismi ja perhetausta liittyvät usein bruksismiin.

Pään tai niskan alueelle kohdistuva trauma tai voimakas stressi voi laukaista bruksismin. Psyykkiset tekijät, kuten ahdistus ja masennus, altistavat erityisesti valvebruksismiin. Tupakointi, runsas alkoholin käyttö ja tietyt lääkitykset ovat bruksismin riskitekijöitä. Myös refluksitauti ja erilaiset unihäiriöt (erityisesti uniapnea) liittyvät bruksismiin.

Yleisintä bruksismi on nuoruudessa ja nuorilla aikuisilla, minkä jälkeen ilmaantuvuus alkaa tasaisesti laskea.

Bruksismin oireet ja tunnistaminen

Hampaan purentapintojen eriasteinen kuluminen on tyypillinen näkymä bruksaajan suussa. Happamien ruokien ja juomien toistuva käyttö lisää hampaiston kulumista. Kiilteen kuluessa hammasluun paljastuminen voi aiheuttaa hampaissa vihlomista.

Bruksaamisesta aiheutuvia suun pehmytkudosvaurioita ovat erilaiset haavaumat. Puremapaine johtaa usein hampaan tai paikkausten murtumiin, myös hammasimplantteihin kohdistuvia vaurioita esiintyy.

Näiden lisäksi pysyvästi lisääntynyt puremalihasten aktiviteetti saattaa aiheuttaa oireita suun ulkopuolella. Bruksismin oireet ovat moninaisia, ja usein bruksaaja kokee varsinkin aamuisin pään alueella epämääräisiä kipuja (ohimopäänsärky, korvasärky, kipu leukanivelessä), huimausta, leukojen lukkiutumista, väsymistä ja jäykkyyttä sekä kireyttä niskan ja hartioiden seudussa.

Unenaikainen puremalihasten aktiviteetti on helppo tunnistaa, jos bruksaaja narskuttelee ja kirskuttaa hampaita yhteen, sillä samassa huoneessa nukkuva kyllä havaitsee äänen. Pitkäaikainen bruksismi voi aiheuttaa puremalihasten liikakasvua, mikä muuttaa myös ulkonäköä, esimerkiksi vahvistamalla bruksaajan kasvonpiirteitä leukaperissä.

Milloin hoitoon

Hammaslääkärin vastaanotolle on syytä hakeutua jos

• bruksismiin liittyvät oireet haittaavat elämää
• bruksismioireiden vuoksi tarvitsee toistuvasti särkylääkkeitä
• bruksismista aiheutuu hampaiden kulumista ja arkuutta ja/tai kipuja pään alueella.

Bruksismin hoito

Hampaiden purupintojen kuluminen ja toistuvat hammaspaikkojen lohkeamiset näkyvät hammaslääkärin tutkimuksessa, mutta myös pään alueen epämääräiset kipuoireet on syytä tuoda esiin käynnin yhteydessä. Tarvittaessa tutkimuksesta ja hoidosta vastaa purentafysiologiaan perehtynyt hammaslääkäri.

Bruksismin hoidon tulee olla yksilöllistä. Osa tähtää vaurioiden etenemisen ehkäisyyn, osa hoidosta on korjaavaa.

Bruksismin hampaistolle aiheuttamat vauriot vaihtelevat lievistä merkittäviin. Ensisijaista on suojata hampaistoa kulumiselta, mikä tapahtuu usein purentakiskon avulla. Hammaslääkärin valmistamaa purentakiskoa käytetään yleensä öisin, ja sen käyttö kestää vuosia. Useimmiten muuta hoitoa ei tarvita. Vaikea-asteisen kovakudosten kulumisen korjaushoito vaatii hammashoidon erikoisosaamista.

Purentakiskohoito voi myös rentouttaa bruksaajan puremalihaksia. Lievissä tapauksissa leuan alueen lihasharjoitteet saattavat tuoda avun. Purukumin toistuvaa jauhamista kannattaa välttää. Samoin rentoutus- ja biopalautehoidoista sekä fysioterapiasta voi olla hyötyä. Myös lääkinnällistä hoitoa, kuten botuliinitoksiinipistoksia, voidaan harkita vähentämään puremalihasten aktiviteettia. Kipulääkitystä käytetään tarvittaessa.