Vierasesine ruoansulatuskanvassa

Pienet lapset, erityisesti ½–3 vuoden ikäiset, voivat leikeissä nielaista monenlaisia pikkuesineitä, kuten leluja, nappeja, kolikoita ja metallikuulia. Yleensä ne joutuvat vatsalaukkuun ja edelleen suolistoon, josta ne kulkeutuvat 2–3 päivän sisällä ulosteeseen. Ulostetta tuleekin seurata, jos vanhemmat epäilevät vierasesineen nielemistä. Valtaosa suolistoon joutuneista vierasesineistä on harmittomia, eivätkä ne edellytä toimenpiteitä. Poikkeuksena ovat magneettikuulat, joiden joutuminen ruoansulatuskanavaan on hengenvaarallista, sillä ne tarttuvat herkästi toisiinsa suolenseinämän läpi ja voivat aiheuttaa suolenseinämän puhkeamisen ja vakavan vatsakatastrofin. Magneettikuulien nielemistä epäiltäessä tulee heti hakeutua terveydenhuollon arvioon.

Hoitoyksikköön on syytä ottaa yhteyttä myös, jos vierasesine on kooltaan suuri tai terävä. Näin tulee tehdä myös, jos lapselle ilmaantuu vatsakipuja, kuumetta tai oksentelua. Pienet alkaliparistot (nappiparistot) voivat vatsan happamissa olosuhteissa vapauttaa syövyttäviä yhdisteitä, ja alkalipariston nielemistä epäiltäessä tulee aina hakeutua arvioon.

Nielty vierasesine voi myös juuttua ruokatorveen. Tällöin äkillisesti alkanut syljen valuminen on luotettavin oire pienillä lapsilla. Muita oireita ovat kakominen, oksentelu, tunne vierasesineestä, nielemisvaikeus sekä kipu ja yskä. Oireet voivat myös puuttua kokonaan. Epäiltäessä ruokatorveen juuttunutta vierasesinettä tulee aina hakeutua arvioon. Nappiparistot voivat kiinni joutuessaan syövyttää ruokatorven seinämän hyvinkin nopeasti.

Vierasesine hengitysteissä ja sen ensiapu

Jos lapsi nielaisee vierasesineen, jonka epäillään joutuneen hengitysteihin, tulee aina hakeutua hoitoon. Oireina esiintyy yleensä voimakkaita yskänpuuskia ja hengitysvaikeuttakin. Kun pahin ensiärsytys on ohi, oireet voivat rauhoittua. Vinkunan, yskän ja heikentyneiden hengitysäänten oireyhdistelmä todetaan joka kolmannella lapsella. Usein lapsi osaa myös ilmoittaa ongelmasta. Aina tilanne ei kuitenkaan ole selvä, ja oireena voi olla ajoittaista yskimistä. Jos vierasesine jää keuhkoputkeen pitkäksi aikaa, se voi aiheuttaa keuhkokuumeen. Vierasesinettä epäiltäessä lapsi on syytä kuljettaa pystyasennossa ja rauhallisesti sairaalaan, jossa esine poistetaan hengitysteistä tähystimen avulla.

Jos lapsi ei pysty puhumaan ja hän on tukehtumassa, vierasesine sijaitsee todennäköisesti ylhäällä ja tukkii hengitystiet kokonaan. Tällöin selkään lyöminen tai Heimlichin ote voivat siirtää esinettä ja pelastaa lapsen hengen. Jos lapsi pystyy puhumaan, tukos on vain osittainen. Selkään lyöminen soveltuu hätäensiavuksi imeväisille ja aivan pikkulapsille. Vauvat asetetaan vatsalleen kämmenen, pikkulapset polvien päälle, ja lapojen väliin lyödään reippaasti avokämmenellä. Heimlichin ote (ks. Hengityksen, verenkierron ja tajunnan häiriöt) eli käsien laittaminen takakautta rinnan ympärille ja äkillinen puristaminen rintalastan alueella sopii leikki- ja kouluikäisille. Ylävatsaan kohdistuvaa Heimlichin otetta suositellaan vasta aikuisen kokoisille murrosikäisille.

Vierasesineet muissa paikoissa

Suomalaislapsilla hieman alle 30 % vierasesineistä löytyy korvasta. Lapset työntävät omiin tai sisarustensa korvakäytäviin etenkin palloja, kuulia, helmiä, lelunkappaleita, kiviä, pähkinöitä ja jyviä. Noin puolet lapsista kertoo itse laittaneensa jotain korvaansa. Tyypillisimpiä korvakäytävän vieraseineiden aiheuttamia oireita ovat korvakipu, tukkoisuus ja korvavuoto. Osa vierasesineistä löydetään sattumalta. Mitä kauemmin vierasesine on korvakäytävässä, sitä hankalampaa sen poistaminen on. Syövyttävät nappiparistot on poistettava heti.

Pieni lapsi voi laittaa vierasesineen myös sieraimeen. Usein vierasesine on helposti nähtävissä sieraimiin katsottaessa. Oireet voivat aluksi olla vaatimattomat ja asia jäädä huomaamatta. Myös pikkutyttöjen emättimeen joutuneet vierasesineet voivat aluksi jäädä huomaamatta. Vierasesine niin emättimessä kuin nenäkäytävässäkin voi aiheuttaa ajan mittaan limakalvon tulehtumisen, josta seurauksena on märkäinen erite. Tilanne vaatii lääkärikäynnin.

Nenän vierasesineestä on erillinen artikkeli.

Vierasesinetapaturmien ehkäisy

Suurin osa vierasesinetapaturmista sattuu leikkien yhteydessä alle 3-vuotiaille lapsille, ja kyse on ymmärtämättömyydestä. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä todennäköisemmin kaikki saatavilla olevat esineet joutuvat ajan mittaan suuhun. Ehkäisyn kannalta olennaista onkin, että vanhemmat pitävät huolta siitä, että perheen pienimmät eivät pääse käsiksi pieniin esineisiin tai esimerkiksi pähkinöihin.

Kirjallisuutta

  1. Mäkelä E, Unkuri J. Magneettiset vierasesineet lapsen maha-suolikanavassa. Duodecim 2024;140(3):251–2.
  2. Blomgren K. Vierasesine korvassa. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 9.8.2023.
  3. Blomgren K. Vierasesine nenässä. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 9.8.2023.
  4. 4. Kuisma M. Vierasesine hengitysteissä. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 28.3.2022.
  5. Rintala R. Vierasesine lapsen ruoansulatuskanavassa. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 28.1.2021.
  6. Blomgren K, Pyörälä S. Lasten vierasesinetapaturmat - hassua, hankalaa ja hengenvaarallista. Duodecim 2007;123(16):2019–25.