Kitarisa sijaitsee nenänielussa ja koostuu samanlaisesta imukudoksesta kuin suun takaosassa näkyvät nielurisatkin (kuva ). Kitarisoja on vain yksi, ja sen koko vaihtelee olemattomasta jopa luumun kokoiseen. Kitarisa on kookkaimmillaan leikki-iässä 3–6-vuotiailla. Tuon jälkeen nenänielussa alkaa voimakas kasvuvaihe, jolloin kitarisalla on enemmän tilaa, eikä se yleensä enää ahtauta nenänielua merkittävästi. Murrosiässä kitarisa alkaa surkastua, eikä aikuisilla ole juurikaan kitarisaa.

Kitarisan tehtävä on osittain epäselvä. Se on osa lapsen puolustusjärjestelmää ja suojaa mahdollisesti nenänielun limakalvoa haitallisten bakteerien kiinnittymiseltä. Kuitenkin tiedetään, ettei kitarisan poisto lisää lapsen alttiutta sairastua hengitysteiden tulehduksiin tai muihinkaan sairauksiin.

Kitarisan tutkiminen

Kitarisa ei ole nähtävissä tavallisessa nielututkimuksessa. Korvalääkäri voi tutkia kitarisaa suun kautta tehtävällä peilitutkimuksella, joka onnistuu tavallisesti hyvin jo kouluikäisille. Tutkimus on täysin kivuton, mutta edellyttää sen verran yhteistyötä, ettei se yleensä onnistu ainakaan kovin vilkkaille leikki-ikäisille tai sitä nuoremmille.

Kitarisaa voidaan tutkia myös kapealla ja taipuisalla tähystimellä nenän kautta. Tähystys tehdään vastaanottohuoneessa pintapuudutuksen jälkeen ja voidaan tehdä aivan pienillekin lapsille.

Kitarisan kokoa ei voida luotettavasti arvioida röntgenkuvasta, eikä kitarisan röntgentutkimuksia pidä tehdä. Kitarisan koon voi myös päätellä: jos potilas hengittää nenän kautta, ei kitarisa voi olla häiritsevän suuri. Kitarisan suurentuminen ei toki ole ainut suuhengityksen aiheuttaja. Esimerkiksi hoitamaton allerginen nuha on lapsilla yleinen tukkoisen nenän syy. Toisaalta allergiat ja toistuvat infektiot voivat suurentaa kitarisaa. Myös passiivinen tupakointi ja refluksitauti voivat aiheuttaa kitarisan liikakasvua.

Kitarisan poiston syitä

Tavallisin syy kitarisan poistolle on suurentuneen kitarisan aiheuttama jatkuva kuorsaus ja suuhengitys. Kun kitarisa on hyvin suuri, se tukkii nenänielun, jolloin lapsi ei pysty hengittämään normaalisti nenän kautta. Jatkuva kuorsaus ja suuhengitys voivat heikentää unen laatua ja aiheuttaa unenaikaisia hengityskatkoksia. Tästä voi seurata päiväaikaista levottomuutta tai purentaongelmia. Koska suurentunut kitarisa vaikuttaa kasvojen luuston kehitykseen, se voi aiheuttaa vasta aikuisena ilmenevän uniapnean. Suuri kitarisa altistaa myös liimakorvan kehittymiselle, poskiontelotulehduksille ja ääntämisongelmille.

Joskus kitarisa tulehtuu kroonisesti ja sen pinnalla tai suunielussa nähdään valuvaa märkäeritettä. Tällöin kitarisa on syytä poistaa. Tulehtunut kitarisa voi aiheuttaa myös pahanhajuista hengitystä. Tulehtunut kitarisa ei välttämättä ole suurentunut.

Kitarisa ja korvatulehdukset

Jos lapselle laitetaan korviin toistuvien tulehdusten tai liimakorvataudin vuoksi ilmastointiputket, korvalääkäri tutkii usein samalla myös kitarisan. Tervettä ja normaalikokoista risaa ei tarvitse poistaa. Risa voidaan poistaa, jos se on selvästi tulehtunut tai suurentunut. Kitarisan poistoa voidaan harkita myös, jos korvatulehduskierre jatkuu korvien putkituksesta huolimatta tai leikki-ikäisellä on pitkittynyt liimakorva.

Kitarisaleikkaus

Korvalääkärit tekevät kitarisaleikkauksia, ja toimenpide tehdään aina nukutuksessa. Leikkaus tehdään peilin avulla suun kautta, ja se kestää yleensä alle 15 minuuttia. Lapsen vointia tarkkaillaan sairaalassa toimenpiteen jälkeen muutama tunti, ja hän pääsee yöksi kotiin.

Lapset toipuvat kitarisaleikkauksesta yleensä nopeasti, ja jälkivaivat ovat lähes aina lieviä ja harmittomia. Nenänielu voi olla hieman arka ja turvonnut leikkauksen jälkeen, ja lapselle onkin hyvä antaa kipulääkettä parin päivän ajan. Limakalvon parantumisvaiheessa lapsen hengitys voi haista muutaman päivän ajan todella pahalta. Haju häviää leikkausalueen parannuttua.

Leikkausalue alkaa hyvin harvoin vuotaa verta leikkauksen jälkeen. Tämä tapahtuu melkein aina jo leikkauspäivänä. Jälkivuodon saanut lapsi on vietävä heti takaisin sairaalaan. Nenänielun turvotus voi aiheuttaa kuorsausta muutamina ensimmäisinä leikkauksen jälkeisinä öinä.

Kitarisa aikuisella

On tavallista, että nuorilla aikuisilla nähdään pieni määrä kitarisakudosta. Jos risakudosta on runsaasti, se on epätyypillisen näköistä tai henkilö on yli 30-vuotias, risakudos on poistettava ja lähetettävä patologille tutkittavaksi. Risa voi olla suurentunut imukudoksen aktivoiduttua tulehduksen vuoksi, tai se on vain jäänyt jostain syystä aikuistuessa surkastumatta. Aikuisen suurentunut kitarisa voi myös joskus olla merkki imusolmukesyövästä.