Murrosiän normaali eteneminen

Kivesten koon kasvu on ensimmäinen merkki pojan murrosiän käynnistymisestä. Muita alkuvaiheen muutoksia ovat kivespussin ihon oheneminen ja tummeneminen, hien haju sekä ihon rasvoittuminen. Nämä muutokset tapahtuvat yleensä 9–13,5-vuotiaana, mutta murrosiän ajoituksessa ja sen etenemisaikataulussa on huomattavasti yksilöllistä vaihtelua.

Murrosikä katsotaan alkaneeksi, kun kivesten pituus on vähintään 2,5 cm. Lopulliset mittansa kivekset saavuttavat yleensä 14–15 vuoden iässä. Penis alkaa kasvaa yleensä vuotta myöhemmin kuin kivekset ja saavuttaa lopulliset mittansa yleensä runsaan 14 vuoden iässä. Ensimmäinen yöllinen tai masturboimalla tapahtuva siemensyöksy koetaan yleensä 12–15 vuoden iässä. Sukuelinten karvoitus ilmaantuu yleensä samaan aikaan peniksen koon kasvun alkaessa ja saavuttaa aikuistason vuosien kuluessa. Poikien kiivain kasvupyrähdys ajoittuu murrosiän myöhäisvaiheeseen eli noin 2–3 vuoden päähän murrosiän alkamisesta. Nopeimman kasvun vaihe kestää noin kaksi vuotta. Parta alkaa kasvaa selvästi myöhemmin eli usein vasta armeijaiässä. Pojan murrosiän kehitykseen kuuluu myös kurkunpään kasvu, josta seuraa äänenmurros.

Pojan murrosiän kehitys etenee pääosin kivesten tuottaman testosteronihormonin vaikutuksesta. Samaisen hormonin vaikutukset voivat näkyä osalla pojista myös rinnoissa. Nänni muuttaa väriään tummaksi, ja noin puolella pojista ilmenee myös rintarauhasen koon kasvua. Osalla tämä on häiritsevää, mutta tilanne korjaantuu yleensä parissa vuodessa.

Viivästynyt murrosikä

Runsaalla kahdella prosentilla pojista murrosikä käynnistyy yli kaksi vuotta ikätovereita myöhemmin. Pojan murrosiän tulisi alkaa 13,5 vuoden ikään mennessä kivesten koon suurentumisella. Ellei näin ole tapahtunut, on kyseessä lähes poikkeuksetta yksilöllinen peritty ominaisuus, jolloin jommallakummalla vanhemmista on myös ollut myöhäinen murrosiän aikataulu. Kehityksen viivästyminen johtuu vain harvoin sairaudesta.

Milloin hoitoon viivästyneen murrosiän vuoksi?

Viivästynyt murrosikä ja siihen liittyvä pienikasvuisuus ovat nuorelle usein huomattavia murheen aiheita, ja lääkärin puoleen on silloin hyvä kääntyä. Usein nuorelle riittää tieto siitä, että hän on "normaali" ja tulee kasvamaan ja kehittymään ajan kuluessa kuten kaveritkin. Lisätietoa kasvuvaiheesta voidaan saada yksinkertaisella vasemman kämmenen röntgenkuvauksella, jolla määritetään nuoren "luustoikä". Luuston kehitysaste paljastaa tarkemmin nuoren "biologisen iän" ja on hyödyksi arvioitaessa jatkotutkimusten tarvetta. Lopullinen aikuispituus voidaan ennustaa luustoiän ja kasvutietojen perusteella, mikä myös rauhoittaa nuorta.

Monet pitkäaikais- ja etenkin ravinnon imeytymiseen vaikuttavat suolistosairaudet voivat viivästyttää murrosiän kehitystä. Erittäin harvoin syynä ovat hormonia tuottavien elinten poikkeavuudet. Jos taustatekijänä on aiempi kivesten sairaus, virtsaputken avautumiskohdan poikkeavuus, keskushermostoon kohdistunut vamma tai aiemmat syöpähoidot tai alkanut murrosikä ei etene, tulee tilanne tutkia lasten hormonisairauksiin perehtyneen lääkärin vastaanotolla.

Murrosiän ulkoisia muutoksia voidaan harkinnan perusteella jouduttaa testosteronihoidon avulla. Tällöin nuorelle annetaan lihakseen testosteroni-injektioita kuukauden välein 3–9 kuukauden ajan. Hoidon vaikutus alkaa usein näkyä melko pian sen aloituksesta.

Varhainen murrosikä

Pojan murrosiän kehityksen alku ennen yhdeksää ikävuotta (tai ennen kahdeksaa, jos vanhempi on ollut varhainen kypsyjä) on harvinaista. Huomattavasti yleisempää on, että lapselle ilmaantuu hien hajua, ihon rasvoittumista tai karvan kasvua peniksen tai kainaloiden alueelle jo varhain ilman varsinaisen murrosiän käynnistymistä. Tällöin tilanne liittyy yleensä harmittomaan lisämunuaisen miessukuhormonierityksen varhaiseen aktivoitumiseen.

Milloin hoitoon varhaisen murrosiän vuoksi?

Tilanne tulisi aina arvioida lasten hormonisairauksiin perehtyneen lääkärin vastaanotolla. Ennenaikaista murrosikää voidaan jarruttaa pistettävällä lääkkeellä, etenkin, jos murrosikä käynnistyy hyvin varhain tai jos luustoiän ja senhetkisen kasvun perusteella aikuispituusennuste uhkaa jäädä selvästi lyhyeksi.