Lapsen näön kehitys

Vastasyntyneen näkökyky heti syntymän jälkeen on melko huono mutta kehittyy nopeasti niin, että kahden viikon ikäisenä lapsi havaitsee edessä ja lähellä olevia esineitä. Kahden–kolmen kuukauden iässä lapsi osaa luoda katseyhteyden ja pystyy seuraamaan edessään liikkuvaa esinettä. Lapsen ensimmäiset 3 kk ovat tärkeitä näköjärjestelmän kehitykselle. Puolen vuoden ikään mennessä hän katselee käsiään ja tunnistaa tutut esineet matkan päästä. Kymmeneen kuukauteen mennessä vauva havaitsee helposti sivulta tulevan liikkeen ja yrittää nyppiä lattialla olevia roskia. Vuoden ikäinen lapsi huomaa 5 mm:n läpimittaisen esineen lattialla, ja 3–4-vuotiaat pärjäävät hyvin näkötaulujen katselussa. Tässä vaiheessa voidaan usein jo todeta näön heikkoutta, jolloin lapsi ohjataan silmälääkärien hoitoon. Neuvolakontrolleissa näköä ja silmiä tutkitaan ikäkausitarkistuksissa useammallakin tavalla. Näihin sisältyy silmän punaheijasteen toteaminen (synnynnäisen kaihin poissulkemiseksi) sekä lamppukoe ja peittokoe, joilla selvitetään mahdollista karsastusta.

Karsastus

Karsastukseksi kutsutaan tilaa, jossa silmät eivät kohdistu samaan pisteeseen. Karsastusta esiintyy parilla prosentilla lapsista, ja se johtuu silmänliikuttajalihasten huonosta yhteispelistä. Vaikea karsastus on helposti havaittavissa, mutta lievän karsastuksen toteaminen edellyttää tarkempaa tutkimista. Karsastus tulisi havaita mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ellei näin tapahdu, toinen silmä voi menettää vähitellen näkökykynsä. On kuitenkin hyvä muistaa, että pienellä imeväisellä toinen silmä voi ajoittain karsastaa varsinkin silloin, kun lapsi on väsynyt. Tilapäisen karsastuksen tulisi hävitä 4–6 kk:n ikään mennessä. Jos näin ei käy, asia on aina syytä ottaa esiin neuvolassa. Karsastusta voidaan nykyisin hoitaa hyvin esimerkiksi leikkauksella.

”Laiska silmä”

Jos karsastus tai muu silmän näköhäiriö aiheuttaa sen, että pieni lapsi käyttää katselemiseen vain toista silmäänsä, huonomman silmän näkökyky voi täysin hävitä. Ilmiöllä on latinankielinen nimi amblyopia ja se tulisi pyrkiä havaitsemaan mahdollisimman pikaisesti. Hoitona voidaan tällöin käyttää paremman silmän peittämistä ja huonomman silmän harjaannuttamista. Jos siis herää epäily, että lapsi käyttää vain toista silmäänsä, on aina syytä ottaa yhteys neuvolaan tai silmälääkäriin.

Muita näkemisen ongelmia

Silmän taittovirheitä tunnetaan kolmenlaisia: likitaittoisuus, kaukotaittoisuus ja astigmatismi. Niistä ensimmäinen on selvästi yleisin ja johtuu siitä, että silmän linssi taittaa valonsäteet liian eteen. Kaukotaittoisuudessa on kyse päinvastaisesta ongelmasta. Astigmatismissa silmän linssin etureuna on epätasainen ja valonsäteet taittuvat eri lailla riippuen tulokulmasta. Taittoviat ilmenevät pääsääntöisesti parin vuoden iästä lähtien ja erityisesti likitaittoisuus pahenee murrosikään asti. Kaikkien hoitona on silmä- tai piilolasit. Likitaittoisuutta hoidetaan ”miinuslaseilla” ja kaukotaittoisuutta ”pluslaseilla”.

”Värisokeudella” tarkoitetaan häiriötä värien aistimisessa, ja sen vaikeusaste vaihtelee suuresti. Noin 8 %:lla miespuolisista ja 1 %:lla naispuolisista henkilöistä esiintyy jonkinlaista värien näkemisen vaikeutta. Ongelma on valtaosin synnynnäinen, ja yleensä se havaitaan neuvolan tai koulun näön tarkastuksissa. Parantavaa hoitoa ei tunneta.

Lapsilla harvinaisia mutta aikuisilla yleisiä silmäsairauksia, joihin liittyy näköhäiriöitä, ovat kaihi ja glaukooma.