Listerioosi on Listeria monocytogenes -bakteerin aiheuttama tauti, joka voi aiheuttaa lievän ripulin tai vakavan verenmyrkytyksen ja aivokalvotulehduksen. Loppuraskaudessa infektion riski on erityisen suuri, ja silloin se on vakava uhka myös sikiölle ja syntyvälle lapselle (ks. Raskaus ja zoonoosit (Listeria ja toksoplasma)). Listeria-bakteeri on vähäisinä määrinä yleinen monenlaisissa elintarvikkeissa, mutta sen aiheuttama tauti on harvinainen. Tauti ei tartu suoraan henkilöstä toiseen.

Listeria-bakteeri on yleinen luonnossa, erityisesti kasvikunnassa. Sitä on myös terveiden eläinten ja ihmisten (5 %:lla) suolistossa. Bakteeria löydetään yleisesti pieniä määriä myös ruoka-aineista, kuten kalatuotteista, joita ei ole kuumakypsennetty, pastöroimattomasta maidosta ja pehmytjuustoista. Suomessa riskielintarvikkeita ovat erityisesti graavisuolatut ja kylmäsavustetut kalatuotteet. Jokainen saanee listeria-bakteeria silloin tällöin ruokaillessaan. Siihen nähden sen aiheuttama tauti on harvinainen.

Vuosittain 40–90 suomalaista saa infektion. Vuonna 2022 tapauksia oli 70. Joukkosairastumisia (epidemioita) ei ollut. Yli puolet sairastuneista oli yli 75-vuotiaita. Viidellä sairastuneella oli aivokalvotulehdus, valtaosalla muista sairastuneista bakteremia. Yksi raskauteen liittyvä listerioosi todettiin 2022.

Listeriaa esiintyy kaikkialla maailmassa, missä sitä on tutkittu. Suomessa listeria on jonkin verran yleisempi kuin EU-maissa keskimäärin. Listeria esiintyy epidemioina, jos on syöty samaa runsaasti listeriaa sisältävää ravintoa. Suomessa on 1990-luvulla ollut kaksi meijerivoin välityksellä levinnyttä epidemiaa, joiden syy oli tuotantolinjaan pesiytynyt bakteeri. Viimeisimmät epidemiat Suomessa ovat olleet peräisin itse säilötyistä suolasienistä vuonna 2006, graavilohesta vuonna 2010 ja lihahyytelöstä vuonna 2012. Yleisempiä ovat kuitenkin yksittäiset tartunnat, joiden lähdettä ei pystytä tunnistamaan.

Listeria tarttuu suun kautta ruoasta tai juomasta. Jotta listeriasta seuraisi infektio, nautitussa aineessa tulee olla suuri määrä bakteereita. Listeria lisääntyy ruoka-aineessa myös jääkaappilämpötilassa. Ravintoaineita, joista tartunnan voi helpoimmin saada, ovat tyhjiöpakatut kuumentamattomat kalatuotteet (esim. kylmäsavu- ja graavisuolattu lohi), maidosta tehdyt raakatuotteet (pastöroimaton maito, tuorejuustot, homejuustot) ja raa'at salaattikasvikset. Jos bakteeria on suuria määriä tai se lisääntyy suolistossa, se voi päästä suolen limakalvon läpi verenkiertoon ja aiheuttaa taudin. Verestä se voi päästä myös aivo-selkäydinnesteeseen (likvoriin). Tauti ei tartu normaalisti suoraan ihmisestä toiseen. Bakteeri voi kuitenkin päästä istukan läpi äidistä sikiöön ja äidin synnytyskanavasta syntyvään lapseen.

Syötäessä ruokaa, jossa on erittäin paljon listeriaa, on mahdollista saada tyypillinen ruokamyrkytys oksennuksineen ja ripuleineen. Sairautta ei havaita listerian aiheuttamaksi, ellei kyseessä ole joukkosairastuminen, jolloin otetaan viljelynäytteitä ulosteesta ja ruoka-aineista. Suolisto-oireet alkavat keskimäärin vuorokausi saastuneen ruoan (tai juoman) nauttimisesta. Tässä tautimuodossa bakteeri ei ole lainkaan kudoksissa ja oireet väistyvät ilman antibioottihoitoa parissa päivässä.

Listerioosin yleisin tunnistettu tautimuoto on bakteremia(noin 90 % kaikista listeriainfektioista). Useimmilla tätä tautimuotoa eivät ole edeltäneet suolisto-oireet. Viime vuosina Suomessa on todettu vuosittain 50–93 listerian aiheuttamaa bakteremiaa. Kaksi kolmasosaa tautitapauksista on ollut yli 65-vuotiailla. Korkean iän lisäksi taudin riskitekijöitä ovat muun sairauden tai hoidon aiheuttama vastustuskyvyn heikkous (immuunipuute) sekä alkoholismi. Raskaana olevilla ja vastasyntyneillä vakavia listeriooseja on viime vuosina esiintynyt yksittäisiä.

Bakteremian ja aivokalvotulehduksen itämisaika (aika tartunnasta oireiden alkamiseen) on 1–14 vuorokautta, raskauteen liittyvän infektion yleensä pitempi, noin kahdesta viikosta yli kahteen kuukauteen. Tämän pitkän viiveen vuoksi tartunnan lähde selviää harvoin, ellei kyseessä ole epidemia (joukkosairastuminen). Ainakin alkuun ainoa oire on kuume, joka voi aaltoillen kestää useitakin päiviä ilman että yleiskunto välttämättä huononee. Tämä viivästyttää hoitoon lähtemistä (usein viikollakin). Myöhemmin mukaan voi tulla päänsärkyä, jolloin kyseessä voi ollakin aivokalvotulehdus (ks. jäljempänä). Aivokalvotulehdus syntyy bakteremiann kautta. Ripulia ja muita vatsaoireita listerioosissa on useammin kuin muiden bakteereiden aiheuttamissa yleisinfektioissa. Listeria bakteremian saaneista 20–30 % kuolee hoidosta huolimatta. Tämä johtuu siitä, että taudit esiintyvät voittopuolisesti muista syistä huonokuntoisilla henkilöillä. Perusterveillä listeriasepsis on harvinainen eikä se ole yhtä vakava.

Suomessa todetaan keskimäärin viisi listerian aiheuttamaa aivokalvotulehdusta vuosittain. Bakteereista pneumokokki, meningokokki ja stafylokokit ovat listeriaa yleisempiä aivokalvotulehduksen aiheuttajia. Aivokalvotulehduksen riskitekijät ovat muuten samat kuin listeria-bakteremian, mutta raskaana olevat eivät saa listeriasta aivokalvotulehdusta, vaikka bakteereita on heilläkin verenkierrossa. Aivokalvotulehduskin alkaa useimmiten pelkkänä kuumeena. Ensimmäisen kuumeviikon aikana esiintyy päänsärkyä ja usein sekavuutta tai harhoja. Oireet kehittyvät yleensä vakaviksi paljon hitaammin kuin pneumokokin tai meningokokin aiheuttamassa aivokalvotulehduksessa. Siksi sairautta saatetaan aluksi pitää viruksen aiheuttamana. Usein vasta aivokalvotulehduksen aiheuttama sekavuus herättää listeriaepäilyn. Listeria-aivokalvotulehduksen saaneista kuolee noin joka viides. Huonoon ennusteeseen vaikuttavat sairastuneiden perustaudit.

Aikuisen selittämätön korkeakuumeinen tauti on aina hyvä syy lääkärissä käyntiin, etenkin jos vointi tuntuu muutenkin huonolta. Heti taudin alkupäivinä tätä harvinaista infektiota ei yleensä osata epäillä, ellei käynnissä ole epidemia. Koska listeriabakteeri kasvaa tavallisessa bakteeriviljelyssä, diagnoosiin päästään verestä tai aivo-selkäydinnesteestä tehdystä viljelystä parissa päivässä. Vasta-ainetutkimuksista on harvoin hyötyä.

Listerioosi hoidetaan suoneen annettavilla antibiooteilla. Yleisesti käytetyistä antibiooteista kefalosporiinit eivät siihen tepsi, mutta penisilliinit ja sulfa-trimetopriimi ovat tehokkaita.

Ruokahygienian valvonta on monessa maassa tehnyt viimevuosina listerian entistä harvinaisemmaksi. Suomessa tapausmäärissä ei ole ollut suuria muutoksia viimeiseen 10 vuoteen. Infektio on hyvin harvinainen niillä, joilla ei ole mitään sille altistavaa syytä (ks. edellä). Jos on immuunipuutteinen taudin, hoidon tai raskauden loppuvaiheen takia, infektion riskiin voi vaikuttaa ravintovalinnoin (taulukko Suomessa annettuja ohjeita listeriatartuntojen välttämiseksi). Raskaana olevien seulonnoista ei ole hyötyä, eikä tautiin ole rokotetta. Pakastaminen ei tapa listeriaa, mutta kuumentaminen +72 °C:seen (mm. pastörointi) tappaa sen.

Perusturvallisuutta luo elintarvikehygienia, esimerkiksi elintarvikkeiden otantaviljelyt, elintarvikeyritysten omavalvonta, listeriainfektioiden esiintymsien seuranta ja rajoitukset raakamaidon (pastöroimattoman) myynnissä. Suomessa pyritään aina selvittämään jokainen listeriainfektio ja elintarvike, josta tartunta on saatu.