Yleistä
Yersinioosia aiheuttavat ruoan välityksellä tarttuvat yersinialajien bakteerit (Y. enterocolitica, Y. pseudotuberculosis). Yersinoosin yleisimmät oireet ovat vatsakivut, ripuli ja usein myös kuume.
Myös ruton aiheuttaa yersinialajin bakteeri (Y. pestis). Se aiheuttaa hengenvaarallisen taudin (mm. historian "musta surma" -pandemia). Ruttoa ei ole todettu edes matkatuliaisena Suomessa vuosikymmeniin.
Suolistoinfektiot
Esiintyvyys
Yersinialajeista kaksi aiheuttaa ihmiselle suolistotulehduksen ja ripulitaudin. Y. enterocolitica sairastuttaa vuosittain 300–600 suomalaista ja Y. pseudotuberculosis 10–50. Vastaavat määrät vuonna 2022 olivat 383 ja 17. Yersinia on noroviruksen, kampylobakteerin ja salmonellan jälkeen neljänneksi yleisin tartuntatautirekisteriin ilmoitettu ruokamyrkytysten aiheuttaja. Rekisterin luvut ovat suuntaa antavia, koska kaikkia tapauksia ei tutkita. Yleensä yersiniainfektiot ovat yksittäisiä tapauksia, mutta joinakin vuosina onvat kuvattu myös useiden potilaiden joukkosairastumisia. Epidemioita on Suomessa aiheutunut kotimaisesta jäävuorisalaatista, porkkanaraasteesta (vuonna 2008) ja raakamaidosta (2014). Näissä aiheuttaja on ollut Y. pseudotuberculosis.
Tartuntatapa
Ihmiselle tautia aiheuttavat yersiniabakteerit asuvat eläinkunnassa. Sairautta voidaan siksi pitää zoonoosina. Eläimistä bakteereita pääsee myös maaperään ja vesiin. Ihmisen tartuntojen kannalta tärkein bakteeria kantava eläin on sika, vaikka moni luonnon eläinkin voi bakteeria kantaa. Tavallisimmin tartunnat kuitenkin saadaan elintarvikkeesta, jonka eläimestä peräisin oleva bakteeri on saastuttanut jo kasvisten viljelyn yhteydessä tai ruoka-ainetta käsiteltäessä. Yersiniat lisääntyvät elintarvikkeessa myös jääkaappilämpötilassa. On tavallista, että samaa saastunutta ruokaa syöneistä vain pieni osa sairastuu (muutama prosentti), mikä vaikeuttaa tartunnan lähteenä olleen ruoka-aineen tunnistamista. Yersinioosi ei käytännössä tartu suoraan henkilöstä toiseen, koska tartuntaan tarvitaan suuri määrä bakteereita.
Tauti ja sen oireet
Yersinioosi on suolistoinfektio, gastroenteriitti, jonka oireita ovat vatsakivut, ripuli ja usein kuumeilu. Joka kolmannella esiintyy pahoinvointia tai oksentelua. Oireiden perusteella yersinian aiheuttamaa tautia ei voi erottaa sitä yleisemmistä kampylobakteerin tai salmonellan aiheuttamista infektioista. Yersiniataudin itämisaika on sama tai vähän pitempi, yleensä 4–7 päivää. Kuume ja kovat kivut ovat vähän yleisempiä yersinioosissa kuin kampylobakteerin tai salmonellan aiheuttamissa infektioissa. Kivut ovat yhteydessä suolen imusolmukkeiden tulehdukseen ja turpoamiseen. Ne ovat joskus niin kovia, että tautia erehdytään pitämään umpilisäkkeen tulehduksena. Pari vuosikymmentä sitten yersinioosi oli tästä syystä melko tavallinen umpilisäkkeen tarpeettoman poiston syy. Nykyisin parantunut diagnostiikka kuvantamistutkimuksineen on vähentänyt turhia leikkauksia.
Yersiniainfektion jälkitautina, viikko pari suolisto-oireen alkamisen jälkeen, voi ilmaantua kyhmyruusu (5 %:lle sairastuneista) (kuva ) tai viikkoja kestävä niveltulehdus (15 %:lle sairastuneista). Niveltulehdus on yleisin suurissa nivelissä, nilkoissa, polvissa ja ranteissa, mutta toisin kuin nivelreumassa, ei käsien pikkunivelissä. Niveltulehdukseen voi liittyä yksi tai useampi seuraavista: silmän värikalvotulehdus (iriitti), sydänlihastulehdus (myokardiitti) ja virtsaputkitulehdus (uretriitti). Näiden kokonaisuutta kutsutaan Reiterin oireyhtymäksi. Jälkitautien riski on suurempi ja niiden kesto pidempi niillä, joilla on kudosantigeenityyppi HLA-B27.
Samoja jälkitauteja aiheuttavat myös salmonella ja muut ruokamyrkytyksiä aiheuttavat bakteerit, mutta yersinioosissa ne ovat yleisempiä. Niveltulehdus ja muut Reiterin oireyhtymän oireet sammuvat yleensä itsestään muutamassa kuukaudessa, mutta voivat vaatia aluksi tulehduskipulääke- tai kortisonihoitoa.
Milloin hoitoon?
Tyypillisen ruokamyrkytyksen vuoksi ei yleensä ole syytä lähteä lääkäriin, koska tauti usein paranee hyvin itsestään. Ripulitauti, johon liittyy korkea kuume ja vatsakipuja, on aihe lääkärissä käyntiin. Lääkärissä on myös syytä käydä, tai asia on ainakin syytä saattaa terveyskeskuksen tietoon, jos ripulitautia esiintyy usealla samaa ruokaa syöneellä. Tällöin voi olla tarve selvittää tartunnanlähde.
Diagnoosi
Taudinaiheuttaja varmistetaan ulosteesta nykyään ensisijaisesti useita suolistoinfektion aiheuttajia samanaikaisesti toteavalla geenimonistustestillä tai viljelemällä bakteeri. Usein bakteeri häviää jo sairauden alkupäivinä, mutta diagnoosi voidaan tehdä parin viikon päästä vasta-ainetestillä. Tästä on hyötyä ainakin jälkitauteihin sairastuneilla, kun oireille, esimerkiksi niveltulehdukselle, saadaan selitys. Epidemioita epäiltäessä viljellään myös ruoka-aineita ja tyypitetään yksilöllinen bakteerin kanta.
Hoito ja ehkäisy
Yersinioosi paranee yleensä itsestään ilman hoitoa. Erityistilanteissa, esimerkiksi immuunipuutteisilla tai vaikeaoireisilla, tautia hoidetaan antibiootein. Fluorokinolonit tehoavat hyvin Y. enterocolitica -infektioon. Ei ole tutkimusnäyttöä siitä, että antibioottihoito vähentäisi jälkitautien, kuten niveltulehduksen, riskiä tai auttaisi niiden paranemisessa.
Sama ruoanlaitto- ja ravintohygienia, jota suositellaan yleisesti ruokamyrkytysten ehkäisyyn, on tehokas ehkäisykeino. Yersinioosia vastaan ei ole rokotetta.
Rutto
Rutto on pienten nisäkkäiden ja näiden kirppujen välityksellä ihmiseen tarttuva tauti. Sen aiheuttaa Yersinia pestis -bakteeri, jota tavataan jyrsijöillä esimerkiksi Aasiassa, Etelä-Amerikassa ja Yhdysvalloissa. Rutto on aiheuttanut historian pahimpia maailmanlaajuisia epidemioita eli pandemioita. Musta surma oli yksi näistä ruttopandemioista. Suomeen rutto iski viimeksi voimalla Venäjän kautta vuonna 1710, jolloin se tappoi kolmanneksen Turun ja kaksi kolmasosaa Helsingin asukkaista. Rutto on köyhyyteen ja huonoon ympäristöhygieniaan liittyvä sairaus. Nykyään ruttotapauksia todetaan koko maailmassa vain vajaa tuhat vuosittain.
Ruttotartunnoista 90 % aiheuttaa vain paisetaudin, joka pystytään hyvin hoitamaan paiseiden puhkaisulla ja tavallisilla antibiooteilla (esim. doksisykliinillä tai fluorokinoloneilla). Tämä tautimuoto ei tartu henkilöstä toiseen. Joka kymmenes tauti on verenmyrkytys ja keuhkokuume, ja tämä tarttuu pisaratartuntana ympäristöön ja vaatii sairaiden eristämistä ja hoitohenkilökunnalle hengityssuojaimia. Keuhkoruttoon kuolee nyt antibioottiaikana lähes puolet siihen sairastuneista, kun aiemmin siihen kuolivat lähes kaikki sairastuneet.
Ruttoon ei ole tarjolla kaupallisia rokotteita. Ruttoa torjutaan rajoittamalla rottien lisääntymistä.
Kirjallisuutta
- Saara Salmenlinna, Antti Hakanen, Anu Kantele. Yersiniat. Mikrobiologia. Mikrobiologia, immunologia ja infektiosairaudet 1. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2020.