Imuneste, lymfa, on valkuaispitoista kudosnestettä, jota suodattuu verisuonista kudoksiin useita litroja vuorokaudessa. Kudoksista suuri osa tästä nesteestä kulkeutuu imusuonia pitkin imusolmukkeisiin ja lopulta takaisin laskimoverenkiertoon. Jos imunesteen kierto häiriintyy, kudos turpoaa. Tilaa kutsutaan lymfaturvotukseksi tai lymfedeemaksi.
Lymfaturvotuksen syitä
Kehittyneissä maissa yleisin imunestekierron häiriön syy on levinneen syövän hoidossa käytetty kirurgia ja sädehoito. Syöpäleikkauksissa poistetaan ja/tai sädehoidetaan kasvainalueen imusolmukkeet, mikä altistaa turvotuksen kehittymiselle. Yläraajaturvotusta nähdään mm. rintasyövän vuoksi tehdyn kainaloiden imusolmukkeiden poiston sekä gynekologisten ja urologisten syöpien vuoksi tehdyn nivusen/lantion alueen imusolmukkeiden poiston jälkeen.
Ylipaino on lymfaturvotuksen osatekijä ja joskus sen ainoa syy. Ylipaino heikentää imusuonten seinämäsolujen toimintakykyä, ja ylimääräinen rasva painaa imuteitä tukkoon. Ylipaino ja siihen usein liittyvä diabetes altistavat ruusuinfektiolle, joka taasen tuhoaa imusuonia.
Harvinaisena syynä imunestekierron häiriölle voi olla imusuonien synnynnäinen rakennepoikkeama, ja siitä johtuva toimintavajaus.
Lymfaturvotuksen oireet
Imuteiden vajaatoiminnassa kudoksiin kertyy aluksi ylimääräistä nestettä ja turvotus on sormella pois painettavissa (ihoon jää painamisesta kuoppa) ja turvotus usein laskee levossa (kuva ). Vähitellen sidekudoksen ja rasvan määrä lisääntyy, iho jäykistyy ja paksuuntuu, ja turvotus jää pysyväksi. Raajasta tulee nestelastin sekä lopulta ylimääräisen rasvan ja sidekudoksen vuoksi raskas ja kömpelö.
Toistuvat infektiot, kuten ruusut lisääntyvät, koska raajan immuunipuolustus on häiriintynyt ja imuteistä vuotaneet neste ja proteiinit ovat hyvä elatusalusta bakteereille. Sairastuneen raajan ihohaavat paranevat huonosti.
Rintasyöpähoitojen jälkeen kehittynyt yläraajan lymfaturvotus. Raajassa on ylimääräistä nestettä ja tämä on havaittavissa kuoppana, kun raajaa painaa sormella noin minuutin ajan (ns. kuoppaturvotus). Kuva: Pauliina Hartiala
Sidekudos voi muodostaa syylämäisiä kyhmyjä ihoon; niitä kutsutaan pakydermaksi (pachyderma). Imuneste voi kerääntyä ihon alle rakkuloiksi. Niiden puhjetessa imuneste voi suorastaan tippua syntyneestä reiästä, ja paikalle voi kehittyä nestettä tihkuva haavapinta.
Hoitamatta lymfaturvotus voi edetä elefantiaasiksi, jossa raaja on poimuuntunut ja epämuotoinen ja kynnet saattavat olla hautautuneet poimujen alle.
Taudin toteaminen
Lymfaturvotuksen diagnoosi perustuu potilaan sairaushistoriaan, tyypillisiin oireisiin ja löydöksiin. Turvotuksen syitä voi olla samalla henkilöllä useita. Laskimovajaatoiminnan, kasvainten, verisuoniepämuodostumien ja sydämen vajaatoiminnan mahdollisuus on poissuljettava. Joskus tehdään laskimoiden ja imuteiden kuvantamistutkimuksia. Usein myös mitataan raajojen ympärysmittojen tai tilavuuksien ero. Kymmenen prosentin ero tilavuudessa raajojen välillä yhdistettynä muihin sopiviin oireisiin ja löydöksiin on usein viite lymfedeemasta.
Milloin hoitoon?
Hoitoon on hakeuduttava päivystyksellisesti, jos raajan turvotukseen liittyy hengenahdistusta tai rintakipua.
Hoitoon on hakeuduttava päivystyksellisesti, jos paikalliseen ja laajaan turvotukseen liittyy kuumotusta ja punoitusta. Tällöin on syytä arvioida bakteeritulehduksen (esim. ruusun) mahdollisuus ja aloittaa tarvittaessa antibioottihoito.
Hoitoon on hakeuduttava saman vuorokauden sisällä, jos turvotus alkaa nopeasti ja etenkin, jos turvotus on toispuoleista ja/tai siihen ei ole selvää syytä. Erityisesti laskimotukoksen mahdollisuus on selvitettävä.
Kiireettömään hoitoon tulee hakeutua, jos turvotus alkaa syöpähoitojen jälkeen joko heti tai usean vuoden viiveellä.
Kiireettömään hoitoon tulee hakeutua, jos toistuviin ruusuinfektioihin liittyy turvotusta, koska raajaturvotus lisää ruusun uusiutumisen vaaraa.
Muu raajaturvotus, johon ei liity edellä kuvattuja oireita, hengenahdista tai rintakipua voidaan useimmiten selvittää kiireettömästi lääkärin tutkimuksella.
Lymfaturvotuksen hoito
Parantavaa hoitoa ei ole tarjolla. Turvotusoireiston eteneminen on estettävissä päivittäisellä, pysyvällä (elinikäinen) kompressiohoidolla, joka toteutetaan hoitosukalla tai -hihalla tai kompressiosidoksella. Kompressiohoito vähentää ruusuinfektioriskiä.
Ihon päivittäinen pesu, hankaumien ja haavojen esto sekä ylipainoisilla laihdutus kuuluvat itse toteutettaviin hoitoihin.
Manuaalinen lymfaterapia ja kotona käytettävät hoitolaitteet ovat täydentävää hoitoa ja auttavat etenkin pahenemisvaiheessa runsaan nestelastin purkamisessa, mutta ne eivät korvaa kompressiohihaa tai -sukkaa.
Mikäli raajan on kertynyt merkittävä määrä ylimääräistä rasvaa ja siitä on toiminnallista haittaa potilaalle, voidaan harkita tehtäväksi rasvaimua raajan pienentämiseksi. Rasvaimun tulos on usein pysyvä, mikäli potilas jatkaa kompressiotuotteen käyttöä ohjeiden mukaan. Imuteiden korjaavaa kirurgiaa harkitaan tapauskohtaisesti potilailla, joilla on hankalat turvotusoireet ja/tai toistuvia ruusuinfektioita. Korjaavan kirurgian vaihtoehtoina ovat imutie-laskimo-ohitteet sekä imusolmukesiirreleikkaukset. Noin puolet potilaista saa näistä leikkauksista merkittävän avun. Menossa on myös kokeellisen hoidon tutkimuksia mm. imutiekasvutekijän käytöstä lymfaturvotuksen hoidossa.
