Vulvodynia on melko yleinen, mutta alidiagnosoitu oireyhtymä, jossa esiintyy ulkoisten sukuelimien eli vulvan kipua ja siihen liittyvää kirvelyä. Jopa 15 % naisista tunnistaa joskus kärsineensä vulvan kiputilasta. Vulvodynian syytä ei tunneta. Joskus vulvodynian laukaisevana tekijänä on toistuva hiivasienitulehdus, bakteeritulehdus tai matalahormonisten yhdistelmäehkäisypillerien käytön aiheuttama limakalvon oheneminen. Immunologisilla tekijöillä ja kipuhermotuksen muutoksilla näyttää olevan merkittävä rooli sen synnyssä.

Vulvodynian oireet

Oireet ovat vaihtelevia. Emättimen suun koskettelu, tamponin asetus ja yhdyntä saattavat aiheuttaa kipua. Klitoriksen kipu saattaa provosoitua seksuaalisen kiihottumisen yhteydessä. Yhdyntäkipu voi ilmentyä vasta yhdynnän jälkeen ja olla voimakkaimmillaan seuraavana päivänä. Vulvodynia on yleisin yhdyntäkipujen aiheuttaja 18–40-vuotiailla naisilla.

Joillakin kipu vaihtelee kuukautiskierron vaiheen mukaan, erityisesti niin, että se pahenee ennen kuukautisia. Joskuskipu on jatkuvaa ja esiintyy koko vulvan alueella. Se voi säteillä peräaukkoon, ristiselkään tai reisiin. Yksi mahdollinen oire on niin sanottu vaginismi, jolla tarkoitetaan tahdosta riippumattomien lihasspasmien tai -jännityksen esiintymistä lantionpohjan lihaksistossa.

Hoitamaton vulvodynia heikentää elämänlaatua ja seksuaaliterveyttä. Seksiin liittyvä kipu vaikuttaa monella tavalla seksuaaliseen kokemukseen, erityisesti tunne-elämään, omanarvontuntoon ja kehonkuvaan.

Vulvodynian toteaminen

Vulvodyniaasta kärsivä kokee gynekologisen tutkimuksen kivuliaaksi, ja siitä syystä perinteistä gynekologista sisätutkimusta ei aina tehdä. Lääkäri paikantaa kipua niin kutsutulla vanutikkutestillä, jossa kosketetaan kostealla vanutikulla emättimen suuaukon (vestibulumin) ympärystää. Emättimen suulla voi näkyä kipupisteiden kohdalla punoittavat alueet, jotka vastaavat eteisrauhasten sijaintia. Tutkimuksessa suljetaan pois tulehdukset (ks. Emätintulehdukset ja Sukuelinherpes (genitaaliherpes) naisella) ja ihottumat ja muut ihosairaudet.

Vulvodynian itsehoito

Apteekista saatavaa ihonhoitoöljyä kannattaa käyttää iltaisin kipeisiin kohtiin. Perusvoidetta tai hajusteetonta hoitoöljyä kannattaa käyttää säännöllisesti vulvan ihon ja limakalvon kunnossa pitämiseksi. Kipeiden alueiden koskettaminen säännöllisesti ja hellästi on suositeltavaa. Tällaisella niin kutsutulla desensitisaatio-menetelmällä pyritään totuttamaan kipuherkkää aluetta kosketukseen ja opettamaan sitä kokemaan myös hellää kosketusta.

On tärkeää oppia tunnistamaan lantionpohjan lihakset ja rentouttamaan ne. Lantionpohjalihasten harjoitukset ovat hyödyllisiä; ongelmaan perehtynyt fysioterapeutti voi tarvittaessa neuvoa harjoitusten tekemisessä.

Tilanteesta on hyvä keskustella myös partnerin kanssa. Apteekista saatavat liukasteet tai puudutegeelit voivat helpottaa yhdyntää.

Perushoito on hyvä muistaa: Pesu korkeintaan kerran päivässä pelkällä vedellä. Kannattaa käyttää väljiä vaatteita. Turhaa pikkuhoususuojien käyttöä on syytä välttää.

Milloin lääkäriin?

Jos omat hoitokeinot eivät auta, kannattaa hakeutua gynekologin vastaanotolle.

Tulehdukset voidaan poissulkea laboratoriotutkimusten avulla. Jos epäillään ihosairautta tai häpyhuulten pinnalla on kroonisen tulehduksen merkkejä tai haavauma, voi lääkäri ottaa koepalan iholta.

Vulvodynian hoito

Oireiden ja tutkimuksen perusteella lääkäri voi jakaa vulvodynian eri alaryhmiin sen mukaan, onko kipu paikallinen (vain rajatulla alueella esimerkiksi vestibulumin tai klitoriksen alueella tuntuva) vai yleistynyt (koko ulkoisten sukuelimien alueen kattava), sekä sen mukaan, edellyttääkö kipu kosketus- tai muuta ärsykettä ilmaantuakseen vai onko se spontaania. Tämä auttaa selittämään oireiden vaihtelevaa luonnetta ja valitsemaan kokeiltavan lääkehoidon. On hyvä muistaa, että paraneminen vie aikaa, jopa kuukausia.

Moniammatillinen tuki on usein tarpeen. Lantionpohjaan perehtyneen fysioterapeutin ja seksuaaliterapeutin neuvot ja ohjaus ovat avuksi.

Yhdistelmäehkäisypillerin käyttäjä saattaa hyötyä esimerkiksi kuuden kuukauden tauosta pillereiden käytössä. Jos taustalla on useita hiivasienitulehduksia, harkitaan estohoitoa, esimerkiksi flukonatsolia 150 mg kerran viikossa ainakin kolmen kuukauden ajan.

Yleistynyt vulvan alueen kipu (hyperestesia) johtunee ihon ja limakalvon hermotushäiriöstä. Kyseessä on niin sanottu neuropaattinen kipu. Silloin hoitona voidaan käyttää kipukynnystä nostavia lääkkeitä, tavallisimmin amitriptyliiniä, aluksi pienellä annoksella (esim. 10 mg iltaisin). Lääkeannosta suurennetaan tarvittaessa parin viikon välein, kunnes kipu häviää. Koska teho ilmenee hitaasti, aloitettua hoitoa pitää jatkaa useita kuukausia, esimerkiksi puoli vuotta, jonka jälkeen annosta voi yrittää vähentää. Toinen lääkevaihtoehto on pregabaliini, aluksi 75 mg kahdesti päivässä, sitten annosta vähitellen nostaen jopa 300 mg:aan kahdesti päivässä.

Moniammatillinen hoito auttaa hyvin noin 90 %:lla potilaista. Vestibuliittioireyhtymän hoidossa voidaan tarvita joskus jopa leikkaushoitoa.

Vulvodynia - Korento ry