Influenssapandemia (pandemia = koko maapallon kattava epidemia) alkaa, kun uudentyyppinen eläinten, yleensä lintujen tai sikojen, influenssavirus muuntuu ihmisestä toiseen tarttuvaksi. Viimeisin influenssapandemia oli H1N1-viruksen aiheuttama sikainfluenssa syystalvella 2009–2010. Tautina se oli kuitenkin varsin lievä.

Lintujen influenssaviruksista Hongkongista vuonna 1997 lähtenyt H5N1-virus on tällä hetkellä tärkein ehdokas uuden vakavan pandemian aiheuttajaksi. Vuodesta 2020 lähtien Euroopan luonnonvaraisissa linnuissa on esiintynyt lisääntyvästi niin sanottua korkeapatogeenista H5N1-influenssavirusta. Tämä on paikoitellen aiheuttanut luonnonvaraisten lintujen joukkokuolemia. Erityisesti H5-virusta on esiintynyt lokeissa. H5-virusta on löydetty viime aikoina yksittäistapauksina ihmisiltä, joilla on ollut lieväoireinen tai oireeton infektio. Nisäkkäillä H5-viruksen tartuntoja on todettu 2023 myös kotieläimillä, kuten kissoilla. Suomessa H5-tartuntoja on esiintynyt lähinnä turkistarhoissa. Riskinä on, että H5-virus voisi nisäkkäissä muuttua sellaiseen muotoon, että se voisi jatkossa tarttua myös ihmisestä toiseen. Viruksella ei kuitenkaan ole – ainakaan vielä – kykyä tarttua tehokkaasti ihmisestä toiseen.

Lintujen influenssavirukset

Espanjantauti oli lintuinfluenssa

Tavanomainen kausi-influenssaksi kutsuttu epidemia tulee Suomeenkin joka vuosi talvikautena. Kausi-influenssa aiheuttaa kohtuullisen suurta sairastuvuutta; 5–10 % väestöstä sairastuu ja satoja, pääasiassa iäkkäitä ihmisiä menehtyy infektioonsa. Näin on ollut jo vuosisatojen ajan. Nykyään useita suomalaisia väestöryhmiä suojataan tarjoamalla syksyisin kausi-influenssarokotus korvauksetta.

Espanjantaudin aiheuttanut H1N1-tyypin A-influenssavirus (etäistä sukua vuoden 2009 sikainfluenssavirukselle) oli lintujen virus, joka oli muuntunut ihmiseen tarttuvaksi vain muutamia vuosia ennen pandemian alkua.

A(H5N1)-virus

Tyypin H5N1-lintuinfluenssavirus havaittiin ensimmäisen kerran Hongkongissa vuonna 1997. Sillä kertaa virus kitkettiin Hongkongin siipikarjasta, mutta se jäi elämään hiljaiseloa seudun villeihin lintuihin. Useimmista lintuinfluenssaviruksista poiketen se kykeni tarttumaan muun muassa kissoihin ja koiriin. Vuodesta 2003 alkaen uudessa aallossa virusta esiintyi niin siipikarjassa kuin villeissä linnuissakin Aasiassa, Afrikassa ja joissakin Euroopan maissa.

Vuoden 2003 jälkeen vuoden 2023 kesään mennessä A(H5N1)-virusinfektioon on sairastunut 876 ihmistä, joista 458 (52%) on kuollut. Viimeisin ihmisiäkin sairastuttanut aalto oli Egyptissä vuosina 2006–2015 (356 tapausta ja 121 kuolemaa). Vuodesta 2016 lähtien vuosittaiset tapausmäärät ihmisillä ovat olleet alle 10 tapauksen luokkaa, ja viimeisen vuoden aikana on todettu ainoastaan muutama H5N1-viruksen aiheuttama ihmistartunta. Näissä viimeaikaisissakin tapauksissa taudinkuva on ollut lievä tai tartunnan saanut henkilö on ollut oireeton. H5N1-tartunnat ihmisillä ovat liittyneet lintukontaktiin eikä ihmisten välisiä tartuntoja ole viime vuosina todettu.

H5N1-virus on aiheuttanut historian toistaiseksi laajimmat ja vaikeimmat lintujen epidemiat. Tautia torjuttiin tappamalla satoja miljoonia kanoja, hanhia ja ankkoja Kaakkois-Aasian maissa sekä rokottamalla hyötylintuja Kiinassa. Lisäksi lintujen avotarhausta rajoitettiin, myös Suomessa, ja siipikarjan tuottajille kehitettiin suojautumiskeinoja. Silti virusta ei ole saatu täysin juurittua hyötylinnuista. H5N1 ei ole kuitenkaan saanut kykyä tarttua kausi-influenssan tavoin herkästi ihmisestä toiseen ja lähes kaikki ihmisten tartunnat on saatu suorasta lintujen koskettelusta. Vain pari todennäköisesti perheyhteisössä henkilöstä toiseen tapahtunutta tartuntaa on todettu. Matkailijoilla ei ole todettu tämän viruksen tartuntoja.

A(H7N9)-virus Kiinassa

Vuonna 2013 todettiin ensimmäinen A(H7N9)-viruksen aiheuttama epidemia Kiinassa. Vuoden 2020 loppuun mennessä 1 568 ihmistä oli saanut taudin, ja heistä 39 % oli kuollut. Voimakkain oli talven 2016–2017 aalto (750 sairastui). Tämä infektio iski vanhempaan väestöön ja peruskunnoltaan huonokuntoisempiin kuin H5N1-virus (keski-ikä noin 60 vuotta, H5N1:llä noin 35 vuotta). Tämänkin viruksen lähes kaikki tartunnat on saatu yksittäisinä tartuntoina siipikarjasta, erityisesti kanoista. Muutama tartunta on epäilty saadun perheenjäseneltä. Laajempaa leviämistä ihmisten keskuudessa ei ole ilmennyt. Vuoden 2022 alusta vuoden 2023 kesään mennessä ei ole raportoitu yhtään kyseisen viruksen aiheuttamaa infektiota ihmisillä.

Yksittäisiä ihmisten infektioita ovat aiheuttaneet myös A(H5N6)-, A(H9N2)- ja A(H10N3)-lintuinfluenssavirukset ja uusimpana A(H5N8)-virus Venäjällä keväällä 2021. Näiden laajempaa leviämistä pidetään epätodennäköisenä.

Ei pandemiauhkaa, ei matkustusrajoituksia

Vaikka muutama matkailijan saama A(H7N9)-influenssa on todettu, matkustusrajoituksia lintuinfluenssan vuoksi ei ole annettu . Matkailijat eivät yleensä joudukaan läheisiin kosketuksiin lintujen kanssa maissa, joissa näitä viruksia on siipikarjassa. Lintuperäistä ainesta tulisi hengittää syvälle keuhkoihin, jotta infektioriski olisi olemassa.

Lintuinfluenssan taudinkuvat ihmisellä

Lintuinfluenssan taudinkuvat ovat vaihdelleet oireettomasta vakavaan riippuen virustyypistä, tartuntareitistä ja altistuksen vahvuudesta. Iäkkäillä henkilöillä ja henkilöillä, joilla on perussairauksia, on tavallista suurempi riski sairastua vakavaan infektioon. Tyypillisinä oireina ovat hengitystieinfektion oireet, kuten kurkkukipu, yskä, nuha ja hengenahdistus. Osalla sairastuneista on ollut myös suolisto-oireita, kuten ripulia, vatsakipuja, pahoinvointia ja oksentelua. Koska taudinkuva ei poikkea lukuisista muista hengitystieinfektioita aiheuttavista viruksista, lintuinfluenssan epäilemiseksi on tärkeää selvittää sairastuneen mahdolliset kontaktit lintuihin tai siipikarjaan ja turkistarhoihin. Lintuinfluenssaepäilyssä näytteenotto perustuu osin taudinkuvaan ja pääosin tiedossa olevaan lintu- tai turkistarhakontaktiin.

Tilanne Suomessa ja Euroopassa

Tällä hetkellä Euroopassa on meneillään yksi pahimmista koskaan todetuista lintujen H5N1- influenssaepidemioista. Lintujen ja eläinten H5N1-influenssatapauksia on raportoitu ainakin 25 Euroopan maasta. Ruokavirasto ja Terveyden ja hyvinvoinninlaitos (THL) ovat antaneet ohjeita lintuinfluenssan varalta. Ruokavirasto on ohjeistanut muun muassa siipikarjan kasvattajia suojaustoimenpiteistä, infektion tunnistamisesta ja lintujen metsästyksen välttämisestä alueilla, joilla on esiintynyt lintujen joukkokuolemia. Lisäksi lintujenkasvattajien ja turkistarhojen pitäjien tulee ilmoittaa epäillyistä tapauksista kunnan- tai läänineläinlääkärille jatkotoimenpiteitä varten.

THL on päivittänyt elokuussa 2023 toimenpideohjeen ihmisten lintuinfluenssatartuntojen torjumiseksi. Ohjeen mukaisesti henkilö, jolla on lintuinfluenssaan sopivia oireita ja joka on työskennellyt turkistarhalla tai altistunut mahdollisesti lintuinfluenssalle 14 vuorokauden sisällä ennen oireiden alkua, tulisi testata kyseisen viruksen osalta. Epäillyssä ihmistapauksessa on syytä olla yhteydessä hyvinvointialueen infektiolääkäriin tai alueen tartuntataudeista vastaavaan lääkäriin, jonka kanssa sovitaan muun muassa testauksen järjestelemisestä.

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos suosittelee kausi-influenssarokotuksia seuraaville ryhmille, jotka joutuvat lintujen tai turkistarhojen kanssa tekemisiin:

• henkilöille, jotka ovat kosketuksissa siipikarjaan, erityisesti siipikarjatiloilla asuvat ja työskentelevät henkilöt sekä eläinlääkärit
• henkilöille, jotka ovat kosketuksissa turkiseläimiin turkistarhoilla
• henkilöille, jotka osallistuvat sairaiden ja kuolleiden lintujen ja eläinten käsittelyyn ja hävittämiseen sekä tilojen puhdistamiseen
• virkaeläinlääkäreille
• laboratoriotyöntekijöille, jotka työskentelevät lintuinfluenssan näytteenoton parissa
• epäillyn tai varmistetun lintuinfluenssatapauksen lähikontakteille.