Yleistä

Keuhkojen ulkopintaa ja rintakehän sisäpintaa verhoaa ohut kalvo, joiden väliin jää keuhkopussi eli pleura. Sana "pussi" on hieman harhaanjohtava, sillä keuhkojen ja rintakehän välissä ei ole mitään vapaata tilaa, vaan niiden kalvot ovat normaalisti kiinni toisissaan. Pussimainen tila syntyy vain, jos kalvojen väliin muodostuu nestettä tai pääsee ilmaa.

Keuhkopussissa on jatkuvasti lievä alipaine. Sisäänhengityksen aikana pallea ja muut hengityslihakset laajentavat rintakehää, jolloin keuhkopussin alipaine voimistuu. Sen seurauksena sienimäisen kimmoisa keuhkokudos seuraa rintakehän seinämän liikettä ja laajenee.

Ilmarinnan syyt

Jos rintakehän läpi työnnetään ontto neula, kuuluu sihinää, kun ilma virtaa alipaineiseen keuhkopussiin. Mikä tahansa rintakehän läpäisevä vamma aiheuttaa ilmarinnan, kun sen kautta syntyy yhteys ulkoilman ja keuhkopussin välillä. Vammoissa rintaonteloon vuotaa myös verta (hemothorax).

Ilmarinta voi syntyä myös "sisäkautta" keuhkoputkista. Tällöin pienen keuhkoputken tai laajentuneen keuhkorakkulan seinämä repeää, jolloin ilmaa virtaa keuhkoputkesta keuhkopussiin. Tämä voi tapahtua terveissä keuhkoissa yllättäen, jolloin puhutaan spontaanista ilmarinnasta. Sitä todetaan etenkin pitkillä ja hoikilla 20–40-vuotiailla miehillä. Tupakointi lisää selvästi sairastumisvaaraa, sillä spontaaniin ilmarintaan sairastuneista 90 % on tupakoijia.

Ilmarinnan oireet

Ilmarinnassa toinen keuhko painuu kasaan (ks. röntgenkuva ). Koska hengitys on vain toisen keuhkon varassa, tuntuu hengenahdistusta. Terveellä henkilöllä ei ole hengenvaaraa, sillä yksi hyvin toimiva keuhko riittää huolehtimaan levossa olevan ihmisen hengityksestä. Sen sijaan jos potilaalla on vanhastaan jokin keuhkosairaus, voi seurata vaikeita hengityspulmia. Ilmarinta voi olla myös osittainen, jolloin hengenahdistus on lievempää. Oireena voi olla myös terävä rintakipu ja yskänärsytys. Oireet alkavat äkillisesti ja voimistuvat syvään hengitettäessä ja rasituksessa. Kipu säteilee saman puolen hartiaan.

Milloin hoitoon?

Jos epäillään ilmarintaa, on syytä hakeutua vuorokaudenajasta riippumatta viipymättä lähimpään hoitopaikkaan.

Ilmarinnan hoito

Vamman aiheuttamassa ilmarinnassa pyritään yhteys rintaonteloon tukkimaan välittömästi. Muissa tapauksissa ilmarinta varmistetaan keuhkokuvauksella ennen toimenpiteitä. Mikäli kehittyy paineilmarinta, tila on hengenvaarallinen ja vaatii välitöntä toimenpidettä. Paineilmarinnassa ilmaa pääsee sisäänhengityksessä rintaonteloon, mutta se ei pääse sieltä pois.

Konservatiivinen hoito (seuranta keuhkokuvalla 1–3 päivän välein avohoidossa) on mahdollinen spontaanissa ilmarinnassa, jos potilas on muuten terve ja ilman määrä keuhkopussissa on vähäinen. Muussa tapauksissa ilma tyhjennetään joko neulan kautta imemällä tai asettamalla keuhkopussiin laskuputki eli dreeni, joka yhdistetään imulaitteeseen.

Jatkuvaa imua joudutaan pitämään usein muutaman päivän, jona aikana ilmarinnan aiheuttanut vaurio ehtii parantua. Kirurgista hoitoa harkitaan, jos vuoto jatkuu pidempään.

Ilmarinta uusii joka toisella potilaalla. Viimeistään toisen uusinnan jälkeen on harkittava kirurgista hoitoa.

Ilmarinnan ehkäisy

Tupakoitsija voi vähentää ilmarinnan vaaraa huomattavasti lopettamalla tupakoinnin. Muuta ehkäisyä spontaaniin ilmarintaan ei tunneta.