Maailman terveysjärjestö (WHO) määrittelee seksuaaliväkivallan seuraavasti: ”Seksuaaliväkivalta tarkoittaa mitä tahansa seksuaalista tekoa, yritystä saada seksuaalisia tekoja, ei-toivottuja seksuaalisia kommentteja tai lähestymisiä, tai yrityksiä kaupata, tai muulla tavoin suunnata ihmisen seksuaalisuutta, joka tapahtuu pakottamalla ilman suostumusta, riippumatta heidän suhteestaan uhriin, missä tahansa ympäristössä." Seksuaaliväkivalta voi ilmetä monilla eri tavoilla, mutta yhteistä kaikille tapauksille on seksuaalinen toiminta ilman tai vastoin vastapuolen suostumusta.
Rikoslain mukaan raiskaus on sukupuoliyhteys sellaisen henkilön kanssa, joka ei osallistu siihen vapaaehtoisesti. Vapaaehtoisuus täytyy ilmaista sanallisesti, käytöksellä tai muulla tavalla. Vapaaehtoinen ei myöskään ole se, joka pakotetaan sukupuoliyhteyteen väkivallalla tai uhkauksella tai ei ole voinut ilmaista tahtoaan.
Jokaisen seksuaalisen pahoinpitelyn kohteeksi joutuneen olisi hyvä tehdä rikosilmoitus.
Tässä artikkelissa käsitellään tilannetta, jossa seksuaalisen pahoinpitelyn kohteena on ollut aikuinen. Lapseen kohdistuvasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä on erillinen artikkeli.
Seri-tukikeskukset
Suomeen on perustettu seksuaaliväkivaltaa kohdanneiden tutkimusta, hoitoa ja tukipalveluita matalalla kynnyksellä tarjoavia Seri-tukikeskuksia. Ensimmäinen näistä avautui Helsingissä, HUSin Naistenklinikalla toukokuussa 2017. Muut yliopistosairaalat ovat avanneet samalla periaatteella toimivat tukikeskukset vuosien 2019–2020 aikana.
Seri-tukikeskus on seksuaaliväkivaltaa kohdanneiden tukiyksikkö yli 16-vuotiaille sukupuolesta riippumatta. Tukikeskus on matalan kynnyksen yksikkö, jonne voi hakeutua itse, omaisten kanssa tai viranomaisen ohjaamana kuukauden sisällä tapahtuneesta. Ehtona ei ole rikosilmoituksen teko. Seri-tukikeskus palvelee kaikkia sukupuolia. Jos tapahtumasta on aikaa yli kuukausi, voi apua hakea oman alueen terveyskeskuksesta, perheneuvolasta, kunnan seksuaalineuvojalta tai eri järjestöjen kautta.
Seri-tukikeskuksen palvelut raiskauksen uhrille jakaantuvat kolmeen kokonaisuuteen: oikeuslääketieteelliseen haastatteluun ja tutkimukseen, lääketieteelliseen hoitoon sekä psykososiaaliseen tukeen.
Jos raiskattu on alle 18-vuotias, on sosiaali- ja terveydenhuollon palveluksessa olevan henkilön velvollisuus tehdä lainmukainen ilmoitus poliisille ja lastensuojeluun. Jos kyseessä on aikuinen, ei terveydenhuollon henkilöstöllä ole salassapitosäännösten perusteella oikeutta eikä velvollisuutta ilmoittaa poliisille. Rikosilmoituksen tekoon kuitenkin kannustetaan.
Tutkiminen ja näytteiden otto
Lääkärin tutkimus olisi hyvä tehdä mahdollisimman pian tapahtuman jälkeen.
Tutkimustilanteessa paikalla on lääkäri yhdessä avustavan hoitajan kanssa; raiskauksen uhrilla saa olla tukihenkilö mukanaan. Tutkimusta ei tehdä väkisin. Tutkimus ei myöskään edellytä rikosilmoitusta, koska ilmoituksen voi tehdä myöhemmin (aikaa on 10 vuotta ja törkeässä tapauksessa 20 vuotta).
Lääkäri kysyy ja kirjaa sairauskertomukseen esitiedot mahdollisimman täsmällisesti. Kysyttäviä asioita ovat esimerkiksi raiskauksen ajankohta, tekopaikka, osallistuneiden henkilöiden lukumäärä ja henkilöllisyys. Käytetyn väkivallan luonne ja mahdolliset aseet selvitetään. Myös itse raiskauksen yksityiskohdat selvitetään: tapahtuiko yhdyntää (penetraatiota) tai sen yritystä, tapahtuiko se esineillä tai muulla ruumiinosalla kuin sukuelimellä (esim. pullo, sormi jne.). On tärkeä tietää, käyttikö tekijä kondomia ja mikä oli tekoasento. Näytetulosten tulkinnan vuoksi tiedustellaan, milloin oli viimeinen vapaaehtoinen sukupuoliyhdyntä ennen tapahtumaa. Uhrin toimet, jotka ovat saattaneet hävittää tai muuttaa todistusaineistoa, pitää selvittää: peseytyminen, suihkutus, tamponin käyttö, hampaiden pesu, ulostaminen, vaatteiden vaihto jne.
Siemennesteen osoittamista varten näytteet otetaan pumpulitikulla emättimen takapohjukasta ja kohdunsuulta. Näytteet otetaan tapahtumatietojen mukaan myös ulkosynnyttimistä, peräaukosta, peräsuolesta tai nielusta. Lisäksi näytteitä on otettava iholta tai vaatteista niistä kohdista, joissa on mahdollisesti siemennestettä. Vaatteet annetaan poliisille tutkittaviksi. Näytteistä voidaan tehdä DNA-tutkimukset.
Raskaustestillä varmistetaan, että raskautta ei ole. Tarvittaessa annetaan jälkiehkäisy. Yleensä otetaan tulehdusnäytteet; klamydia- ja tippurinäytteet otetaan aina. HIV-vasta-aineet ja hepatiitti B -kantajanäyte (HBsAg) otetaan verikokeina. Hepatiitti B -rokotetta tarjotaan niille, jotka sitä haluavat. HIV-estohoitoa harkitaan, jos tekijän tiedetään olevan HIV-positiivinen. Klamydiaa ja tippuria varten voidaan oireettomalle antaa kerta-annoshoito.
Lääkärin jälkitarkastus tehdään tarvittaessa 3–4 viikon kuluttua. Silloin varmistetaan, että klamydia- ja tippurinäytteet ovat negatiiviset. Muut tutkimukset otetaan myöhemmin, esimerkiksi HIV-vasta-aineet (3–)6 kuukauden kuluttua.
Jatkohoito
On tärkeää ymmärtää, ettei uhri ole syyllinen, vaan tekijä on tapahtuneesta vastuussa. Raiskauksen kohteeksi joutuneen tulee saada ilmaista ajatuksensa ja huolensa pian tapahtuman jälkeen, ja jatkohoitokontakti tulee järjestää aina. Jos käytännössä on mahdollista, kannattaa pyytää vastaanottoaika lähipäiville. Kannattaa ainakin ottaa mukaan kirjallisia ohjeita ja nettiosoitteet sekä puhelinnumerot, joihin voi ottaa yhteyttä.
Kolmannen sektorin järjestöt kantavat suuren vastuun seksuaaliväkivaltaa kohdanneiden psyykkisestä tuesta. Tärkeimmät valtakunnallisesti toimivat järjestöt ovat Raiskauskriisikeskus Tukinainen, Tyttöjen ja Poikien Talot sekä Rikosuhripäivystys. Lisäksi esimerkiksi Setlementti Tampere ry:n Välitä! -seksuaaliväkivaltatyö on osittain valtakunnallista. Kunnilla on myös omat kriisipäivystyksensä.
Tukinaisen kriisipäivystys (puh. 0800-97899, ma–to klo 9–15, la-su klo 15–21, pyhinä ja niiden aattoina klo 15–21) ja verkkosivut.
Rikosuhripäivystys (Rikosuhripäivystys puh. 116 006, Juristin puhelinneuvonta, RIKUchat ja RIKUn palvelupisteet kautta maan).
Kirjallisuutta
- Sajantila A, Brusila P. Raiskauksen uhrin tutkiminen ja hoito. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 7.2.2022.
- Korjamo R. Seksuaaliväkivallan uhrin hoitopolku - ensimmäisen vuoden kokemukset Helsingin Seri-tukikeskuksesta (7/2020). Duodecim 2020;136(7):805–13
- Korjamo R. Seksuaalirikoksen uhrin tutkiminen Seri-tukikeskuksessa. Suom Lääkäril 2020;75(46):2457–63
- Terveyskylä.fi > Naistalo > Seksuaaliterveys > Seksuaaliväkivalta
