Näihin ryhmiin kuuluvia lääkkeitä voi saada myös ilman reseptiä tilapäisten oireiden itsehoitoon. Jatkuvat, välittömästi hoitokuurin jälkeen palaavat tai vaikeat oireet ovat syy hakeutua lääkäriin. Poltteleva kipu rintalastan takana voi olla myös sepelvaltimotautiin liittyvän sydämen hapenpuutteen oire.
Protonipumpun estäjät
Pohjukaissuoli- ja mahahaavan sekä refluksitaudin lääkehoidossa käytetään mahalaukun limakalvon soluissa toimivan protonipumpun salpaajia, jotka estävät tehokkaasti suolahapon eritystä. Tähän ryhmään kuuluvia lääkkeitä ovat omepratsoli/esomepratsoli, lansopratsoli, pantopratsoli ja rabepratsoli. Näiden välillä ei ole merkittäviä tehoeroja. Refluksitaudin hoidon lisäksi protonipumpun estäjiä käytetään tietyillä potilailla pitkäaikaiseen tulehduskipulääkehoitoon liittyvien maha- ja pohjukaissuolihaavojen estohoitoon.
Lyhytaikaiseen käyttöön liittyvät haitat ovat tavallisesti lieviä. Tavallisimpia ovat ruuansulatuskanavan oireet, kuten vatsakivut, ilmavaivat, ummetus tai ripuli. Etenkin suurten annosten pitkäaikaista käyttöä pyritään välttämään, sillä se voi aiheuttaa osteoporoosin pahenemista. Mahan happoisuuden muutos voi vähentää kalsiumin, magnesiumin, raudan ja B12-vitamiinin imeytymistä.
Histamiinireseptorin salpaajat
Elimistössä histamiini osallistuu mahahapon erittymiseen maharauhasten soluista. Histamiinin H2-reseptorin salpaajat estävät histamiinin vaikutusta ja hapon eritystä vähentämällä sekä mahanesteen määrää että sen happamuutta. H2-reseptorin salpaajista kaupan on famotidiinia sisältäviä valmisteita.
H2-salpaajia käytetään ilman reseptiä närästyksen, liikahappoisuuden ja happamien röyhtäisyjen lyhytaikaiseen (korkeintaan kahden viikon) hoitoon. Refluksitaudin hoidossa pyritään ympärivuorokautiseen haponerityksen estymiseen, jolloin lääkettä saatetaan joutua ottamaan kaksi kertaa päivässä. H2-salpaajien haittavaikutukset ovat lieviä ja vähäisiä.
Antasidit
Magnesium- ja kalsiumsuoloja sisältävät antasidit vähentävät mahan happamuutta neutraloimalla suolahappoa. Tyhjässä mahassa antasidien vaikutus kestää puolisen tuntia, mutta ruokailun yhteydessä otettuina ne vaikuttavat parin tunnin ajan. Käytännössä niitä joudutaan siis ottamaan useita kertoja päivässä.
Antasidien teho ei ole protonipumpun estäjien tai H2-salpaajien veroinen. Haittavaikutuksina voi esiintyä ummetusta tai ripulia. Antasidit heikentävät muiden lääkeaineiden imeytymistä, koska ne vaikuttavat mahan pH-arvoon ja muodostavat tiettyjen lääkeaineiden kanssa imeytymättömiä yhdisteitä, niin sanottuja kelaatteja.
Limakalvon suoja-aineet sukralfaatti ja alginaatti
Sukralfaatista muodostuu mahalaukun limakalvon pintaa suojaava kalvo, joka estää mahahapon vaikutusta limakalvovaurioon. Koska sukralfaatti aktivoituu happamassa, sen kanssa ei samanaikaisesti pidä käyttää mahan happamuutta vähentäviä lääkkeitä. Sukralfaatti suojaa parhaiten, kun se otetaan tyhjään mahaan ja ennen nukkumaan menoa.
Levistä saatu algiinihappo ja näissä valmisteissa mukana olevat antasidit reagoivat mahahapon kanssa, jolloin muodostuu vaahtomainen alginaatti-kolloidikerros mahan sisällön pinnalle ja ruokatorven alaosan limakalvolle. Suojaava geeli pysyy mahalaukun yläosassa pari tuntia lääkkeen nauttimisesta, ja samalla valmisteen sisältämät antasidit neutraloivat hieman mahahappoa.
Antasidien ja limakalvon suoja-aineiden yhteisvaikutukset muiden lääkkeiden kanssa
Antasidit ja limakalvon suoja-aineet vähentävät monien antibioottien (fluorokinolonien, tetrasykliinien) ja osteoporoosilääkkeiden (bisfosfonaattien) imeytymistä. Muidenkin lääkkeiden imeytyminen voi vähentyä yhtäaikaisessa käytössä.
Yhteisvaikutusten välttämiseksi antasidien tai limakalvon suoja-aineiden sekä muiden lääkkeiden ottamisen välille on jätettävä riittävän pitkä aika, ainakin kaksi tuntia. Oikea ottotapa kannattaa varmistaa lääkepakkauksen ohjeesta tai apteekista kysymällä.
