Magnesium on keskeinen tekijä sadoissa aineenvaihdunnan tapahtumissa. Sitä on elimistössä 20–28 grammaa. Puolet magnesiumista on solujen sisällä ja 50–60 % sitoutuneena luustoon. Veressä elimistön magnesiumista on vähemmän kuin 1 %. Veriplasman magnesiumpitoisuus (viitearvot) on 0,71–0,94 mmol eli 17–24 milligrammaa litrassa.

Magnesiumin saantisuositus on naisilla 280 mg ja miehillä 350 mg vuorokaudessa. Suomalaiset saavat magnesiumia eniten viljavalmisteista, kasviksista (peruna, hedelmät, marjat), juomista (kahvi ja mineraalivesi) ja maitotuotteista.

Munuaiset osallistuvat elimistön magnesiummäärän säätelyyn. Jos magnesiumia saadaan paljon, sitä erittyy tavallista enemmän virtsaan.

Magnesiumin puute (hypomagnesemia)

Koska magnesiumia on lähes kaikissa elintarvikkeissa, terveellä ihmisellä ravinnosta johtuva magnesiumin puutostila on erittäin harvinainen. Sen sijaan magnesiumin imeytyminen voi heikentyä joidenkin suolistosairauksien, kuten vaikean keliakian, yhteydessä siinä määrin, että kehittyy puutostila.

Useimmiten magnesiumin puutoksen syynä on sen lisääntynyt poistuminen elimistöstä. Nesteenpoistolääkkeiden käytön yhteydessä magnesiumin eritys virtsaan lisääntyy. Pitkäaikaisen alkoholinkäytön, joidenkin munuaissairauksien ja huonossa hoitotasapainossa olevan diabeteksen yhteydessä esiintyy magnesiumin hukkaa virtsaan. Tunnetaan myös harvinaisia geneettisiä sairauksia, joiden yhteydessä magnesiumia menetetään munuaisten kautta.

Pitkällisessä ripulissa ja joidenkin suoliavanteiden yhteydessä magnesiumia voi poistua suuria määriä ulosteiden mukana. Tehokkaiden happolääkitysten, ns. protonipumpun estäjien, pitkäaikainen (vähintään 3 kk) käyttö voi heikentää magnesiumin imeytymistä suolesta.

Lievä magnesiumin puutos on yleensä oireeton. Veriplasman magnesiumpitoisuuden laskettua 0,5 mmol/l alapuolelle voi esiintyä lihasheikkoutta, suonenvetoja, vapinaa, sydämen rytmihäiriöitä, masentuneisuutta ja muistivaikeuksia. Vaikeassa puutoksessa voi ilmetä kouristelua ja sekavuutta.

Puutoksen toteaminen on usein hankalaa. Pienentynyt veren magnesiumpitoisuus viittaa puutokseen, mutta puutoksen vallitessa veriarvo voi olla normaali, sillä solujen sisällä vallitseva puutos ei aina näy veressä. Magnesiumin puutoksen yhteydessä esiintyy tyypillisesti myös muita suolatasapainon ongelmia, kuten liian alhainen kaliumpitoisuus tai kalsiumaineenvaihdunnan häiriöitä.

Lievää magnesiumin puutosta voidaan hoitaa suun kautta otettavilla valmisteilla. Vakavampaa magnesiumin puutosta hoidetaan sairaalassa antamalla tiputuksena suonensisäisesti magnesiumia. Puutoksen taustalla oleva sairaus tai tila pyritään luonnollisesti hoitamaan. Suun kautta nautittuja magnesiumvalmisteita voidaan käyttää pitkäaikaishoidossa, jos magnesiumin liiallista menetystä ei pystytä estämään.

Liikaa magnesiumia (hypermagnesemia)

Magnesiumin liiallinen määrä elimistössä on harvinaista. Terveen ihmisen elimistöön ei kerry ravinnon tai suun kautta nautituista magnesiumvalmisteista liikaa magnesiumia. Poikkeuksena ovat munuaisten vajaatoimintaa sairastavat sekä hyvin iäkkäät, joilla magnesiumvalmisteet voivat haitallisesti suurentaa magnesiumin veripitoisuuksia.

Kohonneita veren magnesiumpitoisuuksia tavataan munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä myös ilman magnesiumlisän käyttöä. Harvinaisena syynä jotkin hormonaaliset ja kalsiumaineenvaihdunnan sairaudet saattavat lievästi kohottaa veren magnesiumpitoisuutta. Lääkityksistä litium vähentää magnesiumin erittymistä virtsaan ja saattaa johtaa veren kohonneeseen magnesiumpitoisuuteen.

Liiallinen magnesiummäärä aiheuttaa oireita vasta, kun veriplasman magnesiumpitoisuus nousee selvästi korkeaksi, ainakin yli 2 mmol/l tasolle. Mahdollisia oireita ovat pahoinvointi, päänsärky ja väsymys ja hyvin vaikeissa tapauksissa halvausoireet ja sydämen toimintahäiriöt.

Magnesiumin lääkkeellinen käyttö

Joissakin sairauksissa magnesiumia annetaan suonensisäisesti, vaikka selvää puutosta ei olisi todettu. Raskausmyrkytyksessä, eräissä sydämen rytmihäiriöissä ja vaikeassa astmakohtauksessa magnesiumilla on todettu olevan osuutta oireiden syntyyn ja magnesiumhoito on hyödyllinen.

Magnesiumvalmisteita käytetään yleisesti suonenvedon (lihaskrampin) estämiseen, mutta niiden tehoa ei ole varmistettu pätevillä tutkimuksilla.

Kirjallisuutta

  1. Magnesiumin puutos. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 28.4.2023
  2. Matikainen N. Hypo- ja hypermagnesemia. Kirjassa: Alahuhta S, Hyppölä H, Kaartinen J, Savolainen T, toim. Peruselintoimintojen häiriöt ja niiden hoito. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2022.
  3. Freese R, Voutilainen E, Mutanen M. Magnesium. Kirjassa: Mutanen M, Niinikoski H, Schwab U, Uusitupa M , toim. Ravitsemustiede. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2021, s. 194–196.
  4. Valsta L, Kaarinen N, Tapanainen H, ym. toim. Ravitsemus Suomessa: FinRavinto 2017 -tutkimus. THL Raportti 12/2018.