Kuva

Lisäkilpirauhaset. Lisäkilpirauhaset sijaitsevat kaulalla olevan kilpirauhasen takapinnalla. Ne ovat hyvin pieniä, painoltaan 20–50 milligrammaa (0,02–0,05 grammaa).

Veriplasman normaali kalsiumpitoisuus on 2,15–2,51 millimoolia litrassa (mmol/l). Muutokset veren proteiinien määrässä voivat häiritä tätä kokonaiskalsiumin määritystä. Usein käytetäänkin tämän huomioon ottavaa albumiinikorjattua kalsiumarvoa (Ca-albk) tai ionisoituneen kalsiumin mittausta, (Ca-ion), jonka viitealue on 1,16–1,30 mmol/l.

Liian suuri veren kalsiumpitoisuus (hyperkalsemia)

Veren kalsiumpitoisuus voi suurentua eri syistä:

  • Yleisin syy on lisäkilpirauhashormonin liikatuotto (primaarinen hyperparatyreoosi). Se johtuu yhden tai useamman lisäkilpirauhasen liikakasvusta, jonka aiheuttajaa ei tunneta.
  • Joihinkin syöpäsairauksiin liittyy kohonnut kalsiumpitoisuus. Syynä voivat olla syövän leviäminen luuhun, jolloin luusta vapautuu kalsiumia verenkiertoon, tai syövän erittämät välittäjäaineet..
  • Harvinainen hyperkalsemian syy on D-vitamiinin liikasaanti. Liiallisen D-vitamiinin vuoksi ravinnon kalsium imeytyy liian tehokkaasti elimistöön. Tähän tarvitaan yli kymmenkertaisesti normaalin D-vitamiinitarpeen ylittävä annos pitkän ajan kuluessa.

Lievästi suurentunut kalsiumarvo ei aiheuta oireita. Lisäkilpirauhashormonin liikatuotannosta johtuvaan kalsiumpitoisuuden nousuun liittyy silti osteoporoosin vaara. Vaikeaan hyperkalsemiaan liittyy monia oireita, esimerkiksi väsymystä, ruokahaluttomuutta, vatsavaivoja, keskittymiskyvyn puutetta, joskus sekavuutta sekä suurentunut vaara munuaiskivien muodostumiseen ja munuaisen vajaatoimintaan.

Jos kalsiumarvo on huomattavasti suurentunut ja aiheuttaa oireita, sitä hoidetaan sairaalassa. Nestehoidolla ja lääkkeillä veren kalsiumpitoisuus saadaan nopeasti alenemaan.

Lopullinen hoito riippuu hyperkalsemian aiheuttajasta. Lisäkilpirauhashormonin liikatuotossa suurentunut rauhanen poistetaan leikkauksella, mikä normaalistaa tilanteen. Jos hyperkalsemia johtuu syövästä, sitä voidaan hoitaa lääkkeillä.

Liian alhainen veren kalsiumpitoisuus (hypokalsemia)

Liian alhainen kalsiumpitoisuus voi niin ikään johtua eri syistä:

  • Lisäkilpirauhashormonin puute johtaa liian pieneen veren kalsiumpitoisuuteen. Kilpirauhasleikkauksien yhteydessä voi syntyä joko ohimenevä tai pysyvämpi puute, joka johtaa hypokalsemiaan. Pysyvämpi puute syntyy, jos kilpirauhasen poiston yhteydessä joudutaan poistamaan myös lisäkilpirauhasia. Vaara tähän on olemassa silloin, kun rauhaset sijaitsevat poikkeavassa paikassa esimerkiksi kilpirauhasen sisällä.
  • Vaikea-asteinen D-vitamiinin puute aiheuttaa hypokalsemiaa. Puutostila johtuu useimmiten siitä, että D-vitamiini ei riittävästi imeydy elimistöön ohutsuolen imeytymishäiriön, esimerkiksi keliakian vuoksi.
  • Puutteellisesta saannista johtuva lievä D-vitamiinin puute on melko yleinen. Siihen ei kuitenkaan liity hypokalsemiaa, vaan haittana on muita seuraamuksia, esimerkiksi luiden haurastuminen ja lihasheikkous. Ruokavaliosta johtuva vaikea D-vitamiinin puutos on hyvin harvinainen, ja sitä todetaan vain tiukkaa kasvisruokavaliota noudattavilla henkilöillä.
  • Pitkälle edennyt munuaisen vajaatoiminta voi aiheuttaa sekä kalsiumpitoisuuden laskua että nousua

Lievä hypokalsemia ei aiheuta oireita. Jos kalsiumpitoisuus laskee alle 1,8 mmol/l, tai Ca-ion alle 1,05 mmol/l, esiintyy ääreishermoston oireita: sormien, varpaiden ja suun ympäristön pistelyä ja puutumista. Myös lihaskramppeja esiintyy tavallista useammin. Hypokalsemia vaikuttaa myös sydämen sähköiseen toimintaan ja altistaa rytmihäiriöille.

Vaikea hypokalsemia aiheuttaa monia hankalia oireita, ja se hoidetaan aina sairaalassa. Ensiapuna vaikeaan hypokalsemiaan annetaan sairaalassa kalsiumia suonensisäisesti.

Lisäkilpirauhasen vajaatoimintaa hoidetaantarvittaessa lääkkeillä (dihydrotakysteroli, alfakalsidoli). Lisäksi sitä voidaan joskus hoitaa lisäkilpirauhashormonin kaltaisesti vaikuttavalla lääkevalmisteella (Natpar®).

D-vitamiinin puutoksessa D-vitamiinivalmisteen antamisen lisäksi selvitetään aina puutoksen syy ja hoidetaan mahdollinen imeytymishäiriö.

Munuaisen vajaatoiminnassa käytetään usein kalsiumtabletteja ja rajoitetaan fosfaatin saantia ravinnosta.

Lisää tietoa hypokalsemiasta

Suomen Endokrinologiyhdistyksen artikkeli Hypokalsemia (https://www.endo.fi/tietoa-endokrinologisista-sairau/potilasohjeet/hypokalsemia/).

Kirjallisuutta

  1. Koski A-M. Hypokalsemia, hypoparatyreoosi ja D-vitamiinin puute. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 8.5.2023.
  2. Matikainen N. Hyperkalsemia ja hyperparatyreoosi. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 26.4.2023.
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00025