Sarveisontelosta (cysta epidermalis) käytetään myös nimiä epidermaalikysta, aterooma tai talirauhaskysta. Talin sijaan sarveisontelon sisältö on kuitenkin pääosin keratiinia eli samaa sarveisainetta, jota on karvoissa ja ihon uloimmassa kerroksessa. Keratiinin tuottaa karvatupen sarveissolut.

Sarveisonteloita voi kehittyä missä iässä tahansa, ja ne ovat kaksi kertaa yleisempiä miehillä kuin naisilla. Tyypillisiä alueita ovat kasvot ja pään alue, rintakehä, selkä ja sukuelimet. Aivan pinnallista sarveisonteloa sanotaan luufinniksi, miliumiksi.

Sarveisontelon syyt

Sarveisontelo sijaitsee verinahassa, ihon syvimmässä kerroksessa. Se kehittyy karvatupen soluista, jotka muodostavat pussimaisen ontelon ja jatkavat keratiinituotantoaan.

Sarveisontelo voi kehittyä itsekseen tai esimerkiksi pinnallisen vamman seurauksena. Myös akne altistaa sarveisonteloiden kehittymiselle.

Sarveisontelon oireet

Sarveisontelon koko vaihtelee pienen herneen kokoisesta muutamaan senttimetriin (kuva ja ). Suuremmat ontelot ja erityisesti luun päällä, kuten päänahassa, olevat muodostavat selvän kohouman ihoon. Korvalehtien ja kivespussin sarveisontelot kuultavat ohuen ihon läpi kellertävinä.

Sarveisontelo tuntuu kiinteältä tai kovalta, ja se liikkuu vapaasti muun ihon mukana ihonalaisen rasvan päällä. Ontelon aukko voi näkyä mustana pisteenä. Sarveisontelo on kivuton eikä se kutise.

Ontelo voi infektoitua ja muuttua paiseeksi. Paiseen puhjetessa itsekseen tai veitsellä puhkaistaessa sarveismassa voidaan puristaa ulos.

Pitkään olleeseen sarveisonteloon voi kerääntyä kalkkia niin runsaasti, että se muuttuu kovaksi kalkkionteloksi. Sellaisia tavataan erityisesti kivespussissa.

Sarveisontelon toteaminen

Verinahassa sijaitseva kivuton, alustaansa nähden liikkuva ja kiinteä kohouma on helppo tunnistaa sarveisonteloksi. Epätyypilliseltä vaikuttavat möykyt poistetaan ja lähetetään patologille mikroskooppitutkimukseen.

Sarveisontelon itsehoito

Sarveisontelon syntyyn tai kokoon ei voi vaikuttaa, eikä sitä pysty itse kokonaan tyhjentämään tai poistamaan.

Milloin hoitoon?

Lääkäriin on syytä hakeutua heti, jos sarveisontelo muuttuu akuutiksi paiseeksi. Rauhallisen aterooman leikkaushoidon arvion suhteen ei ole kiirettä.

Sarveisontelon hoito

Paiseeksi muuttunut sarveisontelo puhkaistaan veitsellä, ellei se ole jo itsestään puhjennut, ja massa puristetaan mahdollisimman täydellisesti ulos. Antibioottikuuri on tarpeen infektion rauhoittamiseksi. Tulehdus voi uusiutua, ja infektion parannuttua sarveisontelo usein poistetaankin leikkaamalla. Infektoitumattomat sarveisontelot poistetaan leikkaamalla, jos ne ovat näkyvällä paikalla tai häiritsevät esimerkiksi hankauspaikassa.

Sarveisontelon ehkäisy

Sarveisonteloiden syntyä ei voi ehkäistä.