Sydämen vajaatoiminnassa sydämen kyky pumpata liikunnan aikana riittävästi verta elimistön tarpeisiin on heikentynyt. Tyypillisiä oireita ovat hengenahdistus, suorituskyvyn lasku, normaalista poikkeava uupuminen, äkillinen painonnousu ja turvotukset sekä yskä. Usein myös liikunnan jälkeinen kehon palautuminen hidastuu, ja voi esiintyä huimausta sekä tykyttelytuntemuksia. Myös huono fyysinen kunto saattaa aiheuttaa tämänkaltaisia oireita, jotka voidaan virheellisesti tulkita sairaudesta johtuviksi.

Krooninen sydämen vajaatoiminta on pitkäaikainen sairaus, vaikka myös pitkiä vähäoireisia tai oireettomia jaksoja voi esiintyä. Se voi olla vakaaoireinen, mutta siinä esiintyy usein myös akuutteja pahenemisvaiheita. Sydämen vajaatoiminnan pahenemisvaiheessa liikunnan rasittavuutta tulee keventää. Onkin tärkeää oppia tunnistamaan mahdolliset vajaatoiminnan oireet ja voinnin vaihtelut. Mahdollisimman hyvä fyysinen kunto auttaa arjessa ja myös sietämään mahdolliset vajaatoiminnan pahenemisvaiheet paremmin.

Säännöllinen liikunta

• tehostaa verenkiertoa ja keuhkojen toimintaa ja siten parantaa fyysistä suorituskykyä parantaa sydämen pumppaustoimintaa
• pienentää syketaajuutta ja verenpainetta levossa sekä hidastaa niiden nousua rasituksessa
• voi auttaa hillitsemään vajaatoiminnan oireita
• keventää sydämen työkuormaa parantamalla verenkiertoa, lihaksiston aineenvaihduntaa ja keuhkojen toimintaa
• parantaa lihasten voimaa ja kestävyyttä
• keventää sydämen työkuormaa vähentämällä kiihtynyttä sympaattisen hermoston toimintaa
• voi vaikuttaa positiivisesti mielialaan ja unenlaatuun
• parantaa sydämen vajaatoiminnasta sairastavan ennustetta, arjessa jaksamista ja elämänlaatua sekä vähentää sairaalahoidon tarvetta.

Liikunnan aloittaminen

Liikunnan aloittamisvaiheessa ja toipilaana kannattaa lisätä liikkumista maltillisen nousujohteisesti.

Mahdollisen pahenemisvaiheen ja siihen liittyvän sairaalajakson jälkeen liikunta on olennainen osa kuntoutumista. Kotiarki kannattaa aloittaa kevyillä kotitöillä ja kevyesti liikkuen. Aluksi voi kävellä esimerkiksi 10–15 minuuttia useamman kerran päivässä. Oireet, kuten voimakas uupuminen ja hengenahdistus, eivät kuulu liikuntaan. Liikunnan aikana ja sen jälkeen tulee olla hyvä olo. Vähitellen liikunnan pitäisi alkaa tuntua selvästi helpommalta kuin sairaalasta kotiutuessa.

Aktiivinen liikunta aloitetaan, kun sairaus on ollut tasapainossa muutaman viikon ajan ja vointi on tasaantunut. Sairauden pahenemisvaiheen aikana puolestaan kevennetään tai vältetään rasitusta. Pahenemisvaiheen aikana vain kevyet arjen askareet ja kevyt liikkuminen ovat sallittuja.

Liikuntasuositus

Vakaassa vaiheessa suositellaan säännöllistä ja monipuolista liikuntaa. Liikunnan tulisi olla osa päivittäistä arkea, toki yksilölliset voimavarat ja sairauden vaikeusaste huomioiden.

Hyötyliikuntaa suositellaan pääsääntöisesti päivittäin. Arjen askareet ja askeleet valitaan oman arjen ja peruskunnon mukaan. Pienillä muutoksilla arjessa voi elämäntapaansa muuttaa helposti hieman aktiivisempaan suuntaan. Arkiliikkuminen luo hyvän pohjan liikunnalliselle elämäntavalle. Kestävyysliikuntaa suositellaan harrastamaan vähintään 3–5 kertaa viikossa.

Kestävyysliikuntaa ovat esimerkiksi kävely, golf, luonnossa liikkuminen, kuntopyöräily, hiihto, uinti, sauvakävely, hölkkä, tanssi, soutu ja erilaiset pallopelit.

Lihaskuntoharjoittelua suositellaan harrastamaan 2–3 kertaa viikossa. Sydämen vajaatoimintaa sairastavan kannattaa panostaa erityisesti toimintakyvyn kannalta tärkeisiin isoihin alaraajalihaksiin. Lihaksia voi vahvistaa monipuolisesti niin kotona, kuntosalilla kuin luonnossa liikkumalla.

Sisäänhengitystä tehostavaa harjoittelua suositellaan, mikäli sisäänhengityslihasten voima on alentunut. Jos sisäänhengityksessä tarvittavia hengityslihaksia, kuten palleaa, ei pysty käyttämään optimaalisesti esimerkiksi hengästyttävän kestävyystyyppisen liikunnan avulla, on hyvä saada ammattilaiselta ohjausta näitä lihaksia vahvistaviin tekniikoihin. Sisäänhengityslihaksia vahvistavaan harjoitteluun on kehitetty erityisiä harjoituslaitteita, joiden käyttö voi tulla kyseeseen. Hyvää hengitystekniikkaa voi harjoittaa myös harjoittelemalla hyvää hengitystekniikkaa, eli minimoimalla apuhengityslihasten käyttöä ja lisäämällä pääasiallisten hengityslihasten käyttöä harjoittelun avulla.

Sopiva rasitustaso

Liikunta aloitetaan aina kevyesti lämmitellen ja lopetetaan jäähdytellen. Liikkumista lisätään maltillisen nousujohteisesti rasitustasoa nostaen.

Koettua liikunnan kuormittavuutta voidaan oireisilla arvioida esimerkiksi Borgin laatimalla RPE (Rating of Perceived Exertion) -asteikolla. Asteikko kattaa numeroina välin 6–20 (taulukkoBorgin asteikko eli koetun kuormittuneisuuden asteikko). Numerot kuvaavat hengästymisen ja kokonaiskuormituksen tunnetta, eli miltä rasitus juuri sillä hetkellä tuntuu. Numero 6 vastaa oireetonta tunnetta (”ei rasitusta”) ja numero 20 äärimmilleen vietyä tunnetta (”en jaksa enää”).

Borgin asteikolla arvioituna koettu kuormittavuuden taso 11–14/20 (kevyt – hieman rasittava) on suurimmalle osalle sopiva. Mikäli vajaatoiminnan aste on lievä, peruskunto on hyvä ja vointi on vakaa sekä oireeton, voi rasitustasoa nostaa ainakin lyhytkestoisesti myös rasittavalle (Borgin asteikolla arvioituna 15/20) tasolle. Liikunnan rasittavuutta on helppo säädellä vauhtia säätäen ja liikkumista tauottaen. Päivittäisen liikunnan voi myös koota useasta lyhyestä liikuntahetkestä.

Mahdollisuuksien mukaan tulisi liikkua myös sellaisella teholla, joka tuntuu hieman tai kohtalaisesti rasittavalta. Vakaassa vaiheessa liikunta saa hengästyttää. Hengästymisen edellytyksenä on oireettomuus. Hengästyminen ja hengenahdistus tulee kuitenkin erottaa toisistaan. Välillä liikunta voi tarkoituksella olla ”ihan vaan” kevyttä ja palauttavaa.

Huomioitavaa

• Liikunnallisen elämäntavan aloittaminen ei ole koskaan liian myöhäistä.
• Tämän ohjeen liikuntamäärällä liikunnasta on tutkitusti hyötyä lievässä ja kohtalaisessa sydämen systolisessa vajaatoiminnassa.
• Liikunnan aloittaminen edellyttää, että sydämen vajaatoiminnan tilanne on vakaa. Keskustele tarvittaessa yksilöllisistä ohjeista sydänasiantuntijan kanssa. Noudata aina mahdollisia yksilöllisesti saamiasi ohjeita.
• Määrät ovat tavoitteita, joihin ei tarvitse yltää heti.
• Aloita maltilla, lisäten ensin lyhyitä liikkumiskertoja, pidennä matkaa ja/tai aikaa hiljalleen ja hae vasta lopuksi tehoja. Tavoitteena on liikunnallinen elämäntapa.
• Aloita liikunta aina rauhallisesti vähintään 5–10 minuutin lämmittelyllä, jotta elimistö ehtii sopeutua rasitukseen. Höllää tahtia myös lopussa noin viideksi minuutiksi, jotta syke ja hengitys ehtivät tasaantua ennen kuin lopetat liikunnan.
• Liiku omia tuntemuksiasi kuunnellen. Älä vertaa itseäsi muihin. Tarkkaile, palaudutko harjoittelusta normaalisti. Jos olo on normaalista poikkeavan väsynyt vielä seuraavana päivänä, vähennä liikunnan tehoa tai määrää tarpeen mukaan. Sairaana ei pidä urheilla. Myös haastavat sääolosuhteet kannattaa huomioida ja tarvittaessa keventää rasituksen tehoa. Jos vointisi huononee tai voinnissa/sairaudessa tapahtuu äkillinen muutos, keskeytä liikunta, kunnes syy on selvitetty.
• Ota huomioon sinulle mahdollisesti määrätyn beetasalpaajan vaikutus syketasoosi ja vointiisi. Beetasalpaajalääkitys estää sydäntäsi kuormittumasta ja pitää syketasoa maltillisempana. Lääkitys saattaa lisäksi aiheuttaa väsymyksen tunnetta jaloissa ja herkempää hengästymistä erityisesti liikkeelle lähtiessä. Beetasalpaajalääkitystä käyttäville suositellaan pidennettyä lämmittelyaikaa.
• Hyvä peruskunto tarjoaa hyvää ”puskuria” niin mahdollisten pahenemisvaiheiden kuin arjessa pärjäämisen varalle.

Milloin liikuntaa tulee rajoittaa?

Liikuntaa tulee rajoittaa

• jos sairastat vaikea-asteista vajaatoimintaa tai liikunta aiheuttaa sinulle oireita jo kevyessäkin rasituksessa
• jos leposyke on makuulla yli 100 lyöntiä minuutissa
• jos painosi on noussut äkillisesti parissa päivässä 2–3 kg (painonnousu saattaa olla merkki vajaatoiminnan pahenemisesta)
• sairauden alkuvaiheessa tai jos sinulla on epäselviä rytmihäiriöitä tai rintakipua
• flunssan tai muun tulehdustaudin aikana.